3 päivää vietimme mökillä ja koirilla oli kivaa. Isla nyt ei vieläkään ole oma itsensä, mutta sille teki selvästi hyvää päästä hiukan muihin ympyröihin. Tosin viimeisenä päivänä masennnus oli selvästi nähtävissä mökilläkin. Kuvia reissulta on enemmän kuin tarpeeksi, joten tässä niitä.

Täyttä vauhtia kohti mökkiä

Piilopirtti

Ensin juomahuolto kuntoon

Islakin hiukan irrottelee


"Tervetuloa!"

Juhannusruusu kukki kauniisti

Tuo sammakko on ihan yliveto :)

Kirjosieppokin asustaa taas alivuokralaisena

Tyttö poseeraa

"Onko täällä ulos tarjoilua??"


Kun aikansa yllytti, niin innostuihan ne :) Tosin oli niin kuuma, ettei paljon jaksanut






"Jes - voitin!"

"No höh, mä kävin juomassa ja sillä aikaa luu lähti..."

Isla tapasi myös naapurin Ringo-bokserin. Enzoa en viitsinyt päästää, kun ei viime kesänäkään tapaaminen sujunut ihan yhteisymmärryksessä. Enzon puolelta kyllä, mutta jos toinen ei tykkää, niin suotakoon se hänelle.

Maalaismaisemaa parhaimmillaan - naapuri oli laittanut heinät oikein seipäille


Kuuma on


Mansikoitakin olis tulossa

Ja taas vähän painitaan

In Finland we have this thing called Reilu meininki











Koska Isla on masentunut, sai tyttö valita kahdesta luusta - ei maistunut kumpikaan

Pikkuhiljaa alkaa elämä tasoittua ja suurin suru jäädä taakse, vain tullakseen äkkiarvaamatta uudestaan ja iskeäkseen kuin leka... Pete jätti niin suunnattoman suuren aukon, ettei sitä hevillä täytetä. Kertaakaan ei tosin ole tullut sellainen olo, etteikö olisi oikeaa ratkaisua tehnyt ja se helpottaa hieman.
Mutta iloisempia asioitakin on... Mini nimittäin voi hyvin. Jostain ihmeen syystä sen vaikeudet tuntuvat olevan taakse jäänyttä elämää, mikä on toki ihan loistava asia, mutta hämmästyttää suuresti. Kissa, joka käytännössä oli jo kuoleman porteilla, voi hyvin ja syö. Paino on noussut 0,5 kiloa - onhan siitä vielä matkaa siihen 4,7 kiloon, joka se oli ennen sairastumista mutta se on tosi paljon parempi kuin se piirun vajaa 3 kiloa, joka se oli pahimmillaan. Sillä on nyt jatkuva verenpainelääkitys ja se tuntuu siis pärjäävän sillä. Sitä en tiedä, onko tämä ilo jatkuvaa, mutta nyt eletään päivä kerrallaan ja ollaan tyytyväisiä, että taisteltiin :)
Mä jatkan lomaa vielä viikon, ja siitä onkin tulossa aika aktiiviviikko kaikin puolin. Mutta niistä sitten taas seuraavalla kerralla lisää.