Pete

Pete kävi eilen lääkärissä ja koska Peten tilanteessa on toistaiseksi liian paljon kysymysmerkkejä, pysyn pelkissä faktoissa: Peten vasemman takajalan liike todettiin epänormaaliksi ja takaraajojen ahtaus on lisääntynyt. Myös vasemman takajalan imusolmuke on reagoinut tähän ja turvonnut, mutta ei ole kivulias. Diagnoosia ei toistaiseksi ole, enkä halua sitä lähteä arvailemaan. Mahdolliset vaihtoehdot ovat selvillä, sekä meillä, lääkärillä että kasvattajalla, ja se toistaiseksi riittäköön. Uskon edelleen vakaasti, että teemme sen, mikä Petelle on parasta enkä just nyt kaipaa enää niitä "monttuun"-kommentteja, joita aikoinaan aivan riittävästi sain. Pete ei ole monttukunnossa ja sen voi sanoa myös Peten hoitava lääkäri - me olemme jo aikoja sitten tehneet diilin, että hän kertoo sitten, kun aika on, jos me emme itse sitä tajua. Tällä hetkellä Pete pärjää hyvin ja kunhan ehdin, otan siitä kuvia todisteeksi ;) Olen pahoillani, mutta tämän "parempaa" ette saa nyt musta irti enkä suoraan sanottuna halua puhua asiasta. Voin vakuuttaa, että kun Pete joskus lähtee sateenkaarisillalle, se tutkitaan perinpohjin ja sen jälkeen kaikki on julkista tietoa. Tylyä, myönnän, mutta parempaan en nyt pysty.

Mutta iloisempiin asioihin: siellä se nyt on *klik* =) Tuo saa kyllä hymyn huulille, on se vaan niin hienoa! Enzo kävi tiistaina myös hierojalla, ja vaikka poikaa selvästi hiukan jännitti uusi tilanne, se antoi ihan hyvin hieroa ensikertalaiseksi. Hieroja ei löytänyt jumikohtia, ja liikkeetkin olivat puhtaat ja kauniit. Ainoastaan reiden lähentäjiä Enzo ei oikein antanut venyttää, mutta niissä ei kuitenkaan ollut lämpöä tms. joten voi olla, että Enzo pisti hanttiin vaan siksi, ettei tykännyt tilanteesta. Olen niitä nyt yrittänyt venytellä ja ne venyy kyllä ihan hyvin, jos Enzo ei huomaa tempaista jalkaansa irti ;) Uutta käyntiä ei siis tarvita, ja tämä olikin vaan kokeilu - Enzo ei ole oireillut mitenkään. Kuten ei myöskään Isla, joka on vuorossa ensi tiistaina. Käydään nyt kaikki koirat kertaalleen läpi, ja Pete menee vielä uudestaan - sillä kun oli jumissa pohjelihakset, ja selässä oli myös jumikohta. Mutta tällaisia nyt, ja loppuun vielä ISO KIITOS KAIKILLE, JOTKA OVAT MEITÄ ENZON SILMÄTULOKSESTA ONNITELLEET!!

Paneeli vahvisti Enzon silmät terveiksi :)

Se kauan odotettu päivä koitti vihdoin ja aamulenkin jälkeen Enzo pakattiin autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Malmia ja eläinklinikka Apexia, jossa silmäpaneeli järjestettiin. Paneeliin oli hyväksytty 18 koiraa, ja nämä oli jaettu kolmeen ryhmään. Kutakin koiraa kohti oli varattu 20 minuuttia tutkimusaikaa. Enzolle annettiin tipat, ja emäntä täytti lappuja. Enzolle annettiin toiset tipat ja pian tulikin hoitaja hakemaan Enzoa tutkimushuoneeseen. Omistajaa ei tutkimushuoneeseen huolittu eikä myöskään silmiä arvioineita lääkäreitä kerrottu. Ei mennyt kauaa ja Enzo tuotiin takaisin - tarvittiin lisää tippoja ;) Välissä otettiin yksi koira ja sen jälkeen Enzo pääsi uudelleen huoneeseen. Poika tosin iski ovella liinat kiinni "been there, done that". Hiukan suostuteltiin ja poika luikahti huoneeseen. Oli ihan uusi reaktio Enzolta - liekö sitten huono näkö ollut syynä vai narun toisessa päässä ollut vieras ihminen. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja tuskallisen pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen Enzo tuli lääkärin kanssa ulos. Lääkäri selitti meille tilanteen eli Enzolla on pistemäisiä muutoksia molemmissa silmissä, mutta ne eivät ole sokeuttavia, eteneviä eivätkä kaihiksi tulkittavia. Lausunto oli siis täysin samanlainen kuin jälkimmäisen lääkärin antama eli ENZO SAI TERVEEN PAPERIT! Enzo kävi samalla reissulla myös vaa'alla ja painoa oli 59 kg.

Paneelin jälkeen lähdettiin hyvillä mielin kohti Töölöä ja Maria ja Tomppaa. Enzolle oli tullut reissussa vähän jano, mutta onneksi juomahuolto pelasi ;)

Muutama poseerauskuvakin otettiin:






Samalla reissulla tapasimme pitkästä aikaa myös Karin veljen perheineen, tässä heidän Iisa eli Pörrönen ;)

Tuhannet kiitokset Marille ja Tompalle jälleen kerran loistavista tarjoiluista!! Ja terkkuja myös Järvenpään suuntaan, oli kiva nähdä!!

Ja taas kerran: kaunis kiitos Enzon kasvattajalle tuesta, rohkaisusta ja myötäelämisestä - tämä oli pitkä ja ajoittain tuskastuttava tie, mutta nyt se on käyty loppuun. Parempaa kasvattajaa ei voisi toivoa :) Kiitos myös kaikille muille, jotka olette mukanamme tätä eläneet!

Tästä jatkamme taas uusin voimin, Enzo pääsee tiistaina ekaa kertaa elämässään hierojalle :) Mitään vaivoja ei ole, mutta kun on noita juoksulenkkejä asfaltilla tehty ja emäntänsä on ainakin ihan jumissa, niin miksipä ei myös koira. Ja Pete menee keskiviikkona tapaamaan lääkäriään - hieroja ei löytänyt niin pahoja jumikohtia, että se olisi selittänyt Peten oudon takapään liikkeen. Voi olla, että se johtuu ihan vaan lihasheikkoudesta - Petestä näkee jo selvästi lihaskadon eli se on ainakin edennyt - mutta tarkistetaan tilanne. Lauantaina onkin sitten Enzolla taas edessä näyttely, tällä kertaa siis Somerolla.

Pikku-päivitystä

Isla kävi eilen rokotuksilla ja samalla näytin lääkärille Islan oikeassa lavassa olevaa pattia. Luulin sitä rasvapatiksi, mutta sehän olikin tukkeutunut talirauhanen, joka ei edes lääkärin käsittelyssä suostunut juurikaan tyhjenemään. Sitä pitää nyt seuraavat 10 päivää putsata ja laittaa siihen antibioottisalvaa, josko se siitä tokenisi. Jos ei, niin se pitää leikata pois. Pienen pieni operaatio, mutta niitä nyt taas tuntuu riittävän... Jos ei sitä leikkaa, se kuulemma "poksahtaa" ihon alla ja saattaa aiheuttaa melkoisen ikävän rasvatulehduksen. Kun tultiin lääkäriltä kotiin, kävin ottamassa Islasta muutaman kuvan ja niitä löytyy Islan omasta kuvagalleriasta. Islaa se patti ei muuten vaivaa mitenkään, mutta sitä kohtaa se on rapsutellut eli kai se kutiaa.

Kysyin samalla noista Peten liikkeistä lääkäriltä, ja hän sanoi, että katsotaan, mitä hieroja sieltä löytää - se voi olla pelkästään joku paha lihasjumi selässä mutta se voi olla myös sitä, ettei Pete ihan tiedä, missä sen jalat huitelee eli asentotunnossa on jotain häikkää. Sen tosin olin jo testannut aiemmin, että palauttaako Pete jalan asennon normaaliksi, jos tassun kääntää "väärinpäin" ja se palauttaa sen heti. Mutta katsotaan, huomenna ollaan toivottavasti viisaampia, kun Pete on käynyt ekaa kertaa hierojalla.

Huomenillaksi löysin myös ohjelmaa, kun huomasin, että Turussa järjestetään koirien ensiapuluento. Luento tosin on Varsinais-Suomen Laumanvartijoiden järjestämä, mutta laitoin sinne sähköpostia ja kysyin, saako osallistua vaikkei laumanvartijaa olekaan.

Ja se, mikä edellisestä kirjoituksesta unohtui: Meillä on kevään ensimmäiset verijäljet myös ajettu. Tein Islalle ja Enzolle pääsiäisenä ekat verijäljet ja viime vuoden kaava toistui - Isla menee häthätää sinne päin (koko ajan jäljellä, mutta ei lainkaan tarkkana eli menee lahjakkaasti makuiden ohi) ja Enzo ei tee harhan harhaa. Pojalla on kyllä niin tarkka nenä :) En tiedä, teenkö hallaa tuolle kehissä juoksemiselle, kun Enzo tuppaa sielläkin kulkemaan sitten nokka maassa, mutta uskon, että se tekisi niin joka tapauksessa - se elää täysin hajujen maailmassa. Eikä meillä kyllä oteta näyttelyitäkään niin vakavasti - Enzo selvästi nauttii verijäljestä, joten mitäpä sitä hyvää harrastusta rajoittamaan.

Tässä nämä pikakuulumiset. Ai niin ja Mini voi hyvin :) Syö ja juo entiseen tapaan ja on tosi pirteä!

Viikon kuulumiset

Ihan ensin kiitokset Isilon-kenneliin tästä aivan ihanasta pääsiäiskortista :)


Enzon kanssa on alettu tosissaan treenata sitä kehäjuoksemista, ja ratkaisuksi otin sen, että aloin tehdä sen kanssa juoksulenkkejä. Alkuun juoksin tosi lyhyitä pätkiä ja makupalalla houkuttelin päätä ylös ja olemaan ravistelematta. Siitä sitten pikkuhiljaa pidensin matkaa ja aloin juosta myös niin, etten ottanut makupalaa ollenkaan tai antanut mitään käskysanaa - juostiin vaan. Se on (ainakin näennäisesti) auttanut, ja nykyään Enzo juoksee tyytyväisenä ja kun pysähdytään, alkaa odottaa makupalaa. Treeneihin tosin tuli nyt pieni paussi, kun sain flunssan. No, Somerolla se sitten nähdään, onko tästä ollut mitään hyötyä.

Pete sai jokin aika sitten poskeen hotspotin ja toisen onnistuin ajoissa "iskemään takaisin", mutta toinen pääsi valloilleen. Ei kuitenkaan ihan hirveän pahaksi, ja kotikonstein selvittiin, mutta sitä suhtautuu jotenkin eri tavalla (vakavammin?) näihin Peten vaivoihin kuin näiden kahden muun, jotka ei just koskaan sairasta mitään. Aloin yhtenä päivänä miettiä, mitä kaikkea Isla ja Enzo ovat sairastaneet (tai minkä takia on käyty lääkärissä) ja Islan saldo oli pihalla revennyt kynsi, lihasrevähdys, täit ja ne hormonaaliset ongelmat ennen sterilaatiota. Enzo taas - napatyrän leikkaus ja that's it.

Pihalla kuljin tuossa pääsiäisen jälkeen kuvaamassa ja vähän siivoamassa, ja paljon siellä jo näkyi kevään merkkejä.

Narsissit nupullaan


Krookukset ovat aurinkoisina päivinä jo kokonaan auki


Tulppaanit ovat hyvässä alussa


Ja yllättäen pionissakin oli jo alut


Ruusu on herännyt henkiin


samoin peikonpähkinä


Tämän nimeä en millään muista, mutta joku sininen se on ;)


Pete seurasi uteliaana


Ja vähän piti sitten painiakin






Enzo poseeraa


Mitäs meille muuta... Isla menee huomenna rokotuksille (saadaan vanhentuneet rokotukset kuntoon ennen Harjavallan näyttelyä) ja Petellä on torstaina hieroja. Katsotaan, mitä hieroja Petestä kommentoi, vähän jännityksellä sitä odotan. Petellä nimittäin on takapään liike jotenkin omituinen, oikea takajalka lyö ihan reilusti vasempaan takajalkaan joka askeleella (astuisi vasemman jalan vasemmalle puolelle, jos se olisi mahdollista). Voi olla ihan vaan laiskuuttakin tai lihasheikkoudesta johtuvaa, mutta katsotaan. Ainakin takareidet on lämpimät, joten varmasti jumipaikkoja on. Ajattelin nämä kaikki käyttää hierojalla ainakin kertaalleen. Islan ihan muuten vaan, kun ei ole pitkään aikaan hierottu ja Enzon taas noiden juoksulenkkien takia - mulla ainakin on paikat jumissa, kun ei just ole tuota asfaltilla juoksua tullut harrastettua, niin miksei sitten koirallakin. Eikä Enzo ole koskaan hierojalla ollutkaan. Muuten sitten - kuten arvata saattaa - on ajatukset aika pitkälti lauantaissa ja Enzon silmäpaneelissa.

Huomasin tässä yhtenä iltana, että mulla on tainnut hiukan hämärtyä tää käsitys "iso koira". Ajelin töihin siinä iltahämärässä (tai melkein pimeäähän silloin on) ja katsoin, että kauempana edessä näkyy kevyenliikenteen väylän reunassa juoksevan irliksen varjo. Heti perässä tuli toinen ja lähemmäksi päästyäni aloin ihmetellä, kun ei ulkoiluttajaa näy missään. Katsoin oikealle pellon laitaan ja nämä irliksethän oli sitten hirviä... Puolustukseksi on pakko sanoa, että toinen oli vasta vasa ;) Taas tuli todettua, että on se komean kokoinen elukka varsinkin, kun se pellon reuna on jonkun verran tietä ylempänä.

Mutta uusia uutisia taas, kun jotain uutisoitavaa on :) Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Hiukan kuulumisia

Mini on toipunut hyvin, alkaa vähitellen syödä ja juoda itse ja on tosi pirteä. Sitä tässä olen pari päivää nyt miettinyt, että miten kauan tuo tyttö mahtoi olla kipeänä, koska ero jopa kuukauden takaiseen vireyteen on suuri. Mini on taas aamuisin koirien kanssa mua vastassa, kun töistä tulen ja liikkuu paljon enemmän kuin pitkään aikaan. Lisäksi ennen leikkausta se lakkasi nukkumasta rentona kyljellään eikä myöskään pessyt itseään. Sen on siis täytynyt olla tosi kipeä. Koepalojen vastaukset sain lääkäriltä tänään, ja niissä näkyvät tulehdusmuutokset olivat mitättömän pienet eikä syöpää löytynyt. Kysyin lääkäriltä jo aiemmin, mikä näitä infarkteja olisi voinut aiheuttaa ja syitä voi kuulemma olla monia, kortisoni ja sydänvika nyt ihan ensimmäisenä. Lääkäri oli sitä mieltä, että Minillä on vaan ollut niin kovat kivut, että lopetti sen takia syömisen ja juomisen ja alkoi oksennella. Lääkäri epäilee, että Minin munuaiset eivät enää toimi täydellisesti (iso osa arpeutunutta), mutta kuulemma toimimattomuus% on 75 ennenkuin se näkyy munuaisarvoissa eli aika myöhään. Munuaispotilaan ruokavaliostakin kysyin, mutta sitä ei kuulemma enää suositella ennenkuin munuaiset ovat käytännössä entiset, koska se taas laihduttaa kissaa paljon. Eikä Minillä kyllä ole varaa laihtua enää yhtään - tällä hetkellä tyttö painaa 3,7 kiloa... Kysyin myös lääkäriltä, että miten tästä eteenpäin ja miten näitä voisi ehkäistä, johon lääkäri sanoi, että sitä hänen pitää kyllä nyt miettiä - hän ei ole koskaan törmännyt tällaiseen ja miettii asiaa nyt pääsiäisen yli. Yksi vaihtoehto olisi Disperin, mutta se jää nyt tosiaan nähtäväksi - Mini voi kuitenkin tällä hetkellä hyvin. Ainoa ongelma on sen kauluri - Mini on taas keksinyt, että haluaa nukkua mun kainalossa, ja jokainen voi kuvitella, miten hyvin mä nukun, kun kauluri iskee mua leukaan aina tasaisin väliajoin kissan vaihtaessa asentoa ;) Muuten meillä on mennyt kaulurin kanssa yllättävän hyvin ottaen huomioon, ettei Minillä ole sellaista koskaan aiemmin ollut. Steriloinnin yhteydessä kun haavaa ei tarvinnut mitenkään suojata.

Minin on välillä annettu valvonnassa rentoutua ilman kauluria. Tuo side mahan ympäriltä on jo pois, se oli siinä suojaamassa ja pitämässä paikoillaan kipulaastaria. Haava on myös parantunut tosi nätisti.

Viime viikonloppuna juhlittiin meidän kummipojan ja tämän veljen synttäreitä, ja ostin kummipojalle lahjaksi poliisimopon. Sitä sitten yritin kuvata, ja lopputulos oli, että ekassa kuvassa on hienosti pelkkä mopo, toisessa näkyy oikeassa reunassa Enzon pää ja kolmas vaihe oli sitten tämä:

"Mä oon ihan pieni enkä häiritse yhtään, tulinkin tähän ihan hiljaa..." Ai miten niin Enzo on hiukan huomionkipeä ;)

Tiistaina kävin moikkaamassa kaverille muuttanutta pientä sakemannin alkua Aslania. Poika oli hirvittävän söpö ja ihan hirvittävän energinen ;) On siinä omistajillaan tekemistä!

Aslan ja tuliaispallo



Koirat meillä voi hyvin ja kevät on ollut tosi ihanaa, kun täällä ei ole sellaista varsinaista mutakautta ollut ollenkaan. Toki hiekkaa ja likaa tulee sisään, mutta pihakin on pysynyt suht kuivana. Ja metsässäkin on kivaa:

Isla


Peten turkki peittää vihdoinkin pojan kokonaan

Ja eilen saimme kauan odottamamme sähköpostin, joka kyllä paransi päivää ja viikkoa ja oikeastaan koko kevättä: Enzo pääsee 25.4. silmäpaneeliin :)


Kaunis kiitos Maijalle ja Gopplos-kenguruille pääsiäiskortista:


Hyvää pääsiäistä kaikille!!

Potilas Laaksonen

Mini voi jo hiukan paremmin :) Tänään olen ruiskulla sille juottanut nyt yhteensä 7,5 ml vettä ja syöttänyt sille väkisin 2 teelusikallista ruokaa. Jokainen kissahan rakastaa kaikenlaista pakottamista, joten ei se ihan helppoa ollut. Mutta erävoitto - kaikki on pysynyt sisällä, myös aamun lääke!! Ja tänään, kun Mini oli hetken ilman kauluria ruokailun ja vessakäynnin jälkeen, se pesi itseään ekaa kertaa viiteen päivään :) Tästä se lähtee!

Mini sairasvuoteellaan (eli mun kylpytakin päällä)


Ja vähän pirteämmän näköinen Mini - kuvat on tosin otettu muutaman minuutin välein, mutta tuo kauluri tekee ihmeitä. Aamulla kyllä kotiin tullessa meinasi usko loppua, kun kissa vaikutti ihan kuolleelta - yritin nostaa sitä viedäkseni sen hiekkalaatikkoon ja se oli ihan veltto. Mutta sen tekee ne lääkkeet... Kyllä se sitten siitä tokeni, kun ehti kunnolla herätä. Minillä on makuuhuoneessa oma yksiö, jonne on koirilta pääsy estetty, Mini kyllä pääsee sieltä pois mutta saa olla siellä ilman uteliaita kuonoja.

Joku halusi tietää, paljonko tähän meni rahaa. No, vastaus on n. 750 euroa. Mutta se on vaan lukema siinä kohtaa, kun lemmikki sairastaa. Olishan se tietty ollut kiva, jos Minilläkin olisi ollut vakuutus, mutta aina ei voi voittaa. Mulle on pääasia, että siitä leikkauksesta oli jotain hyötyäkin, kun siihen kerran lähdettiin. Ja tällä hetkellä ollaan hyvinkin positiivisella mielellä :)

Mini on leikattu

Mini on nyt leikattu ja kotiutunut sekä saanut jatkoaikaa elämään :) Ei löytynyt kasvaimia eikä tukoksia, mutta munuaiset olivat pienet, vaaleat ja arpeutuneet. Eli Minillä on ollut toistuvia munuaisinfarkteja! Taas oppi emäntä uutta - en tiennyt, että tällaistakin voi olla, mutta näköjään voi. Näiden syytä ei tiedetä, ja mahalaukusta ja ohutsuolesta otettiin koepalat, joista etsitään tulehduksellista tai muuta syytä tähän. Haima oli ok. Munuaisarvot ovat vielä ainakin viitearvoissa eikä vakavaa toimintavajetta ole. Koepaloista tulee tulokset 1-2 viikon päästä.

Minillä on nyt kipulaastari maanantaihin asti. Laastari on todella tehokas, eli Mini tulee olemaan todennäköisesti tokkurassa koko viikonlopun. Huomisesta alkaen sille annetaan Primperania oksennuksen estoon, ja maanantaista kipulaastarin poiston jälkeen aloitetaan Mirtazapin lisäämään ruokahalua (tätä samaa lääkettä mä olen syönyt univaikeuksiin ja apteekkarin mukaan se on oikeasti mielialalääke). Lisäksi ruuaksi annetaan Royal Caninin Recovery-ruokaa, joka on tarkoitettu leikkauksesta toipuville tai muuten huonokuntoisille kissoille, ja Minihän on nyt molempia. Todennäköisesti tytöllä on ollut todella kovat kivut, mutta kun nuo onnettomat ei näytä niitä :( Onneksi tehtiin leikkauspäätös, tämä ei olisi ilman sitä selvinnyt. Kaunis kiitos kuuluu Koira-KissaKlinikan lääkärille Elisa Välimäelle, joka todella paneutui Minin tilanteeseen ja otti meidät vakavasti, vaikka mitään ei meinannutkaan löytyä! Koko hoitoon ei kuitenkaan kulunut kuin neljä päivää, mikä on mielestäni tosi vähän näinkin mystisessä tapauksessa. Mini lepää nyt tokkuraansa pois ja mä yritän myös nukkua hiukan ennen töihin menoa - ei ole paljon tänään tullut nukuttua... Mutta tästä noustaan taas ja toipuminen voi alkaa!! :)

Minin tilannepäivitys

Mini leikataan huomenna. Aamulla vien sen klinikalle ja lääkäri lupasi yhdistää ruokatuntinsa ja puhelinaikansa, jotta saa Minin leikattua. Onni on hyvä eläinlääkäri :) Lääkäri ei pystynyt edes arvaamaan, mitä sieltä voi löytyä, kaikki on mahdollista - jostain mitättömästä (kuten langanpätkä suolistossa) siihen, että hän soittaa, ettei kissaa enää herätetä. Mulla on huomenna hammaslääkäri, joten menee kaikki kärsimykset samaan päivään ;) No, arvaatte varmaan, ettei mua oikeesti huvita tämä tilanne yhtään vaan mä olen ihan hermona ja tippa silmässä... Mutta sitähän se eläinten omistaminen välillä on.

Viimeiset lumikuvat ja kissakuulumisia

Tämä menee nyt enemmänkin kuvakokoelmaksi, mutta haitanneeko tuo... Viime viikolla oli ihan mielettömän hienot kelit ja niistä meillä päästiinkin nauttimaan, koska mulla sattui sopimaan vielä vapaatkin siihen. Metsälenkkejä on tehty, ja Enzo on "joutunut" myös hihnalenkille. Yritän nyt ihan tosissaan sopeuttaa sitä kulkemaan hihnassa ja mielellään myös juoksemaan. Tampereen näyttelyn jälkeen sillä on pidetty näyttelypantaa kaulassa välillä yötä päivää, välillä toki otettu pois. Ja hihnalenkit tehdään sen näyttelypannan kanssa ja aina välillä juostaan vähän matkaa. Homma alkaa jo sujua, mutta vielä en usko siihen, että sitä näyttelyssä nähtäisiin ;) Enzo on nyt ilmoitettu Somerolle, Harjavaltaan, Raumalle ja Saloon. Sitten on vielä Turun seudulla näyttely, ja sen jälkeen varmaan tuleekin jonkun verran taukoa. Isla lähtee myös Harjavaltaan.

Mutta tässä näitä kuvia - mitäpä niitä sen enempää selittämään...













Aurinkoinen päivä vaihtuu vielä hämärään aamuun, kun sunnuntaiaamuna saatiin taas kunnon satsi lunta.



















Tuolla ylhäällä on jotain, tuumaa Pete








Mitäpä olisi Islan ja Enzon aamu ilman pientä painia...




"Ai me vai?"



Isla on nyt voinut hyvin, punaiset läikät mahassa ovat kadonneet ja sunnuntaina, kun tyttöä harjasin, löytyi mahasta enää yksi kohta, jossa takajalka alkoi vispaamaan. Eli kutinat ovat selvästi vähentyneet ja antibioottikuuria on vielä viikko jäljellä. Ehkä me selviämme tästä kuitenkin :)

Mini sen sijaan aiheuttaa nyt huolta ja murhetta. Mini lakkasi lauantaina syömästä. Sillä on jo kauan ollut iltarituaalina liharuoka, ja sitä se alkaa kerjätä joskus kuuden-seitsemän aikaan illalla. Lauantaina tätä ei kuitenkaan tapahtunut eikä tapahtunut sunnuntainakaan. Sunnuntaina illalla tarkistettiin kuivamuonakulho, jotta saadaan tsekattua, syökö se yhtään mitään. Aamulla kupissa oli tasan yhtä paljon ruokaa kuin illallakin, ja Mini oli oksentanut. Soitin päivällä Minin lääkärille (myöskään päivällä tyttö ei ollut syönyt ja vaikeutti mun nukkumista nukkumalla ihan mun kyljessä kiinni), joka kertoi, että Minillä ei kortisonilääkityksen (astma) takia pitäisi olla syömättömyyspäiviä ollenkaan vaan päinvastoin. Lisäksi Mini on sisäkissa, eli vatsataudin/myrkyn yms. mahdollisuus on hirmu pieni. Lääkäri pyysi tuomaan Minin näytille mielellään heti, mutta viimeistään tiistaina. Mini vietiin sinne heti, ja se laitettiin tiputukseen. Lääkäri lupasi tutkia Miniä aina, kun hänellä on aikaa (vapaita vastaanottoaikoja ei ollut) ja Mini jäi sinne viettämään iltaa. Puoli kahdeksan maissa sain hakea Minin pois, ja siltä oli tutkittu veriarvoja ja kliinisessä tutkimuksessa suolistosta löytyi kova kohta. Tämän takia ultrattiin ja ainoa löydös oli "heikkokaikuinen haima". Verikokeista ei mitään, lämpöä ei ole ja kaikki periaatteessa ok. Vaan kun ei ole. Mini oli hiukan suostunut syömään, kun hoitaja oli ruokaa laittanut sormella suuhun asti, mutta muuten ei. Hoito-ohjeiden kanssa sitten tultiin kotiin. Kanyyli jäi Minille vielä jalkaan siltä varalta, ettei tila parane ja joudutaan menemään seuraavana päivänä takaisin.

Illalla kotona syötin Miniä hoitajan neuvomalla systeemillä sillä tuloksella, että teelusikallinen meni sisään ja noin nelinkertainen määrä tuli ylös. Mini ei juo, ei syö eikä juurikaan liiku vapaaehtoisesti. Aamulla vein sen hiekkalaatikolle, ei pissaa. Tarjosin vettä, ei kiinnosta. Tarjosin ruokaa, Mini haistoi ja oksensi. Joten takaisin klinikalle. Se vietti siellä koko päivän tipassa, ja tutkittiin sisäelinarvoja, röntgenkuvattiin ja ihmeteltiin. Ei niin mitään. Oli oksentanut aamulla eikä suostu syömään. Joku seeruminäyte lähti Saksaan haimatulehduksen tutkimiseksi, mutta muuta ei nyt voida tehdä. Mini sai samat lääkkeet kuin maanantainakin eli antibioottia, happosalpaajaa, pahoinvointilääkettä ja B-vitamiinia suoneen. Illalla syötin sitä puoliväkisin, se söi hiukan ja oksensi, kun selkäni käänsin. Jos tila ei kohene, Mini täytyy avata ja katsoa, josko sillä löytyisi syy. Ei kyllä näytä kohenevan... Katsotaan nyt tämä päivä, ja jos mitään ei pysy sisällä, niin huomenna sitten taas takaisin. Kuivuuhan se, kun oksentaa eikä syö eikä juo. Ilman ruokaa vielä pärjäisikin, mutta vettä pitäisi saada menemään. Ja luultavasti tänään aloitettavat lääkkeetkään eivät pysy sisällä... Vahvin epäily on siis haimatulehdus, mutta mitään varmuutta siitä ei ole. Alkuperäinen ajatus oli kortisonista tullut vatsaärsytys, mutta kun ei siihen mikään tehoa, niin se ei ole enää todennäköinen vaihtoehto.

Miniä on koko ajan hoidettu ns. päivystysajalla eli lääkäri tutkii aina lisää, kun muilta (ajan varanneilta) potilailtaan ehtii ja sen takia en ole päässyt lääkärin kanssa puhumaan. Toki hänellä tänään olisi päivällä puhelinaika, mutta mun täytyy nyt myöntää, että mä olen niin väsynyt näiden päivien jälkeen, etten jaksa herätä neljän tunnin päästä soittamaan lääkärille... Ja luulen, että Minikin kaipaa yhtä lepopäivää välillä. Se ei kuitenkaan ehdi yhdessä päivässä ihan hirveästi kuivua, joten ei tässä just nyt hätää ole.

Mutta se täytyy vielä loppuun todeta, että jos meille joskus vielä kissa tulee, niin sille otetaan myös vakuutus... Mini ei ole ennen astmaa sairastanut koskaan mitään - se on käynyt lääkärillä rokotuksilla ja steriloinnissa - mutta kyllä nyt on rahaa palanut. Kahden päivän saldo karvan vajaa 400 euroa, mutta ei auta.