Huh heijaa...

Melkoista myllerrystä on ollut... Paljon kaikenlaista on tapahtunut, eikä kaikki suinkaan ole synkkää, mutta en vaan ole saanut itsestäni sen vertaa irti, että olisin blogia päivittänyt. Ja kun oli aikomus päivittää, tuli uusi suruviesti, joka pysäytti todella - Torres, tuo Vippen ja Jukan ihana, kultainen Torres siirtyi sateenkaarisillalle viime sunnuntaina :( Sydän vuotaa verta eikä pieni ihminen pysty mitenkään tätä ymmärtämään, vasta lähti Ramos ja nyt perään Torres. Ramos oli kova poika leikkimään, joten ehkä se oli vailla energistä leikkikaveria ja halusi Torreksen mukaan. Lämmin osanotto Vippelle ja Jukalle, olette olleet tiiviisti ajatuksissa koko viikon. Sanoja ei ole, mutta tiedätte kyllä, miten pahoillani olen puolestanne - aivan liikaa aivan liian lyhyessä ajassa :(

"Ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan jäädä elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita, vain läpikulkumatkalla.
Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
He vain ikään kuin käväisevät elämässämme
antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan, antamaan ja hyväksymään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti paljon, ja sitten hän lähti.

Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan,
sinä saat pitää ikuisesti."
Danielle Steel

Meillä on isäpuolen hautajaisista selvitty, päivä oli todella raskas mutta toisaalta todella kaunis. Kirkossa oli yli sata ihmistä saattamassa Jussia viimeiselle matkalle ja muistotilaisuudessa varmaan noin sata. Muistikuvat päivästä ovat kovin hataria, mutta lämmin muisto siitä jäi. Ikävä on edelleen kova...

Mutta hautajaisia seuraava päivä vietettiin täysin toisenlaisissa tunnelmissa eli Mynämäellä koiranäyttelyssä. Pitkästä aikaa (puolen vuoden tauon jälkeen) Enzo pääsi kehään, ja kelihän oli todella lämmin. Emäntä nyt ei silloinkaan parhaimmillaan vielä ollut, mutta onneksi oli paljon ystäviä paikalla. "Leiri" pystytettiin tietysti Arjan ja Harryn viereen ;)

Paikalle oli saapunut hurmaava, 12 viikkoa vanha nöffinpentunen, joka olisi kovin halunnut leikkiä Enzon kanssa.






Kehää odoteltiin muutama tovi ja yritettiin pysyä varjossa




Lopulta pääsi leokehä alkamaan. Uroksia oli ilmoitettu vain 5, joista 4 oli avoimessa luokassa ja Enzo ainoana valioluokassa. Tuomarina oli irlantilainen Jackie Stubbs - oikein miellyttävä mies, joka käsitteli koiria kauniisti.


Juoksua




Ja ihan ensimmäistä kertaa: tuomari pyysi ottamaan vähän rauhallisemmin ;) Yleensä ongelma on, ettei Enzo halua liikkua eikä varsinkaan kesäkeleillä, mutta nyt oli pojalla virtaa - kai se yritti paikata handlerin apaattista olemusta :)


Osataanhan me käyttäytyäkin...


Seistään

Tuloksena hienosti ERI1 ja lopulta PU4 :) Onnittelut vielä kerran parhaalle urokselle Möykylle, joka oli myös ROP, valioitui sekä oli vielä ryhmäkehässä neljäs !!

Myös Enzon kaunis sisko Esther oli tullut paikalle, Esteri oli PN2 ja sai vara-Sertin :)


Ja vielä Milana, PN3




Enzo kotona kuvattuna


Ja koska kelit olivat todellakin kesäiset ja Isla selvästi kärsi turkissaan roikkuvasta pikku-piraijasta (jota myös Banjoksi kutsutaan), ajoin sille kesätukan :) Luonnollisesti pikku-apulaisen suosiollisella avustuksella...


Isla bikineissä


Mun muru <3


Tähän väliin hiukan Islan kuulumisia. Isla on nyt voinut hyvin, viime lääkärireissulla liike oli selvästi parempaa - tyttö ontui vielä, mutta taivutuksen jälkeen liike palautui lähes normaaliksi juoksutettaessa. Ilmeisesti Isla oli vaan esim. liukastunut kotona, mikä aiheutti pienoisen notkahduksen paranemiseen muttei onneksi pysyvää vauriota. Saimme luvan alkaa lisätä liikuntaa, ja kipulääkekuuria jatkettiin ja sitä nyt lopetellaan vähitellen. Eli Isla saa enää 100 mg Rimadyliä joka toinen ilta, ja ensi viikolla sekin pitäisi jättää kokonaan pois. Tähän asti Isla on aina ontunut jo heti seuraavana aamuna, jos ei ole illalla saanut lääkettä, mutta nyt se saa lääkkeen joka toinen ilta eikä ole ontunut. Olen myös päästänyt sitä jonkin verran menemään metsässä, että pysyy mieli virkeänä. Ja täytyy sanoa, että on uskomattoman ihanaa nähdä sen juoksevan metsässä, viikkojen pakkolevon jälkeen pää pystyssä :) Eihän se mitään spurtteja saa edelleenkään ottaa, ja ainoastaan ravaaminen on sallittu, mutta edes jotain. Ja on myös ihanaa huomata, että lihakset ei sittenkään ole ihan kokonaan ehtineet kadota. Eli pieni työvoitto on taidettu saavuttaa :) Vielä me tästäkin suosta noustaan!

Banjon "kotikontuja" käytiin taas katsomassa viime viikon torstaina, ja niitä kuvia löytyy täältä. Retken jälkeen Banjo olikin täysin uupunut :)




Banjo ei kuitenkaan ole aina uupunut, kaikkea muuta ja siksi poika pääsi kokeilemaan vähän "älypelejä". Poika on fiksu ja ymmärsi idean nopeasti, mutta turhautuminen iski myös yhtä nopeasti ja kun ei namia muuten herunut, otettiin voima käyttöön. Mutta lauta tuli tyhjäksi ;)




Banjo on myös ankarasti yrittänyt miettiä, mikä siitä tulee isona. Ensin kokeiltiin hortonomin ammattia. Tulilatvan harvennuksen jälkeen tutkittiin orkidean sielunelämää, ja sen jälkeen siirryttiin ulkokukkiin. Isla löysi kauniin tulppaanin pihalta


"Mä tässä vähän chillailen..."


Hups...


"En mä tiedä siitä mitään, mä oon nukkunu koko ajan!"


"Negatiivisesta palautteesta päätellen kannattaa varmaan vaihtaa alaa..."


"Remonttimiehillä riittää kuulemma hommia!"

Ja jotta homma tulisi myös valmiiksi, Banjo repi myös keittiöstä tapetit irti puoleen väliin seinää. Se ei enää naurattanut - silloin, mä olen varmaan jotenkin pölhö (mikä tosin ei liene enää kovin monelle yllätys) mutta näen silmissäni, miten Banjo on ahertanut sen tapetin kanssa - ottanut alareunasta kiinni hampaillaan ja pikkuhiljaa pakittaen irrottanut tapettia seinästä. Ja kun pala on irti, se on voitonriemuisena laukannut olohuoneeseen laulaen "Puuha-Pete, kaiken korjaa". No, ehkä ei kuitenkaan, mutta mielikuva auttaa jaksamaan ;) Ei Banjo suinkaan ole ensimmäinen koira, joka tekee tuhoja, mutta tuota seinien tuhoamista ei korjata pelkästään marssimalla kauppaan ja vinguttamalla Visaa ;) Banjo on myös viettänyt useamman Lotus-hetken (rulla talouspaperia silputtuna pieniksi palasiksi), ja isänsä aikoinaan söi kymmeniä sukkia, mutta poikansa onkin mieltynyt enemmän rintsikoihin. Alkuun se oli kova poika lukemaan, mutta lukeminen on nyt jäänyt vähän vähemmälle, kun on tullut ison miehen juttuja. Eikä poikaparka taida saada edes tarpeeksi ruokaa, kun oli mittakuppinsakin paloitellut - ei pysty enää mittaamaan, ja jos tuuri käy, voi saada vähän ekstraa ;) Valitettavasti pojan omistajat ovat sen verran tosikkoja, että kaivoivat kaapista uuden mitan - metallisen...

Rokotukset on nyt haettu ja Banjo oli edelleen kaikin puolin terve nuori mies. Lääkäri oli hyvin tyytyväinen Banjon tasaiseen kasvuun, kivaan luonteeseen ja suoriin jalkoihin. Poika on hoikka, muttei liian laiha ja on saanut kuitenkin tasaisesti, viime viikkoa lukuunottamatta, reilun kilon viikossa lisää painoa. Banjo vaan on nyt yhtä korkea kuin Enzo on ollut lähes 2 kuukautta vanhempana... Ja mä pidän mieluummin hoikkana kuin lihavana, kunhan ei tosiaan ole liian laiha. Ainakin jätkällä riittää virtaa mennä, ja joka aamu on tehty metsälenkki ja joskus vielä illalla toinen. Eihän ne mitään kovin pitkiä ole, vajaa puoli tuntia, mutta kun se kahtasataa painaa tuolla mättäältä toiselle, niin kyllähän siinä pieni koira lyhyillä koivillaan energiaa kuluttaa ;) Ja energiaa kulutettiin vähän myös yhtenä iltana, kun isäni tuli suunnittelemaan taas vierasmajan remontin jatkamista ja Samu-koira tuli mukana.





Pieni koira suuressa maailmassa


Ja tähän kuvaan on hyvä lopettaa ;)


Hyvää viikonloppua kaikille! Meillä on ohjelmassa ainakin Harjavallan ryhmänäyttely sunnuntaina Enzon kanssa.

Iloisia uutisia vaihteeksi :)

Elämä jatkuu...

Raskas viikko on takana, itse asiassa paljon raskaampi kuin edes etukäteen kuvittelin. Mutta kiitos ihanien ystävien, jaloillaan ollaan ja pysytään - elämä jatkuu kuitenkin eikä tässä oikein muutakaan vaihtoehtoa ole kuin mennä mukana. Kiitos kaikille osanotoista, on ihanaa huomata, että mukana eläviä ihmisiä on niin paljon. Viikko on mennyt enemmän ja vähemmän liikekannalla - kun on koko ajan tekemistä, ei ehdi ajatella... Takana on siis sen verran "kiireinen" viikko, että normaalioloissa en sellaista jaksaisi enkä tykkäisi, mutta tässä kohtaa se oli tarpeen.

Elämä ei kuitenkaan ole ollut pelkkää surua! Synttäreitämme vietettiin kaikesta huolimatta perinteisin menoin - ajankohta taisi olla sovittuna puoli vuotta, ja perua ei haluttu, kun oli harvinaisempiakin vieraita tulossa. Ja koska äitinikin oli sitä mieltä, että mitään ei peruta, elämä jatkuu ja on vaan hyvä, että saa muuta ajateltavaa, niin porukalla kokoonnuttiin viettämään ihanaa iltaa. Kiitos kaikille asianosaisille, fiilis ei ollut alkuun kovinkaan kehuttava, mutta kyllähän se siitä lähti ;) Seuraavana päivänä tosin todellisuus iski sitten sitäkin rajummin (enkä puhu mistään krapulasta), mutta kuten todettua - päivä kerrallaan.

Ja sittenhän meillä on tietysti Banjo! Tuo pieni, suuri pentukoiranen, joka irrottaa kyllä hymyn ihan joka päivä :) Mä en tiedä, mitä tuosta pojasta tulee, mutta aineksia siinä on vaikka mihin. En yhtään ihmettele pentutestaajan kommenttia "tiiättekö, jos mä haluaisin leonbergin, mä ottaisin tällasen". Sillä on miellyttämisenhalua, älyä ja luonnetta. Ei tarvii kuin päin katsoa, ja se on jo vieressä tapittamassa palvovin silmin kuin kysyen "mitä mamma? mitä tehtäis mamma?". Yksikään mun aiemmista koirista ei ole ollut tuollainen, ja mulla on sentään ollut ihan palveluskoirakin. Banjo on myös kasvanut tosi kauniisti ja tasaisesti, painoa on tullut 1,2-1,5 kiloa joka viikko ja korkeutta - no, aika paljon. 52 cm oli viimeisessä mittauksessa ja on selvästi korkeampi kuin Enzo oli tuon ikäisenä. Onhan pojassa toki huonoja puoliakin - sen tulppa tuolla mahan alla ei oikein pidä vaan lätäköitä ilmestyy lattialle, vaikka just olisi tultu ulkoa. Se on myös keksinyt, miten pöydiltä saa tavaroita ja mitä kaikkea ihanaa siellä voikaan olla. Poika on myös sen verran ahne, että syö vapaaehtoisesti säilykeparsaa - tosin, jos jättäisi foliovuoat syömättä, ei tarvittaisi tankoparsaakaan... Ja kissanhiekkalaatikko - oi mitä aarteita sieltä löytyykään! Tänään, kun tulin kotiin, oli pojalla nenä valkoinen ja hetken aikaa mietin, mitäköhän se on tehnyt, kun ei löytynyt kuin revittyjä sanomalehtiä. No, selvisihän se sitten aika pian - just olin äidille kehunut, miten Banjo ei ole sitä laatikkoa vielä keksinyt... Mutta me varmasti opimme tavoille puolin ja toisin, ja Banjon kanssa lähdetäänkin niitä tapoja opettelemaan Hilskan Kaisan pentukurssille kesäkuun alussa. Kaisahan on myös tämän pentutestin tehnyt kouluttaja, jonka opissa olen käynyt kaikkien leonbergien paitsi Peten kanssa.

Kaikenlaista muutakin kurssia ja luentoa on ollut ja on tulossa: Arjan kanssa kävimme yhdessä kuuntelemassa koiranomistajien johtajuusluentoa ja täytyy sanoa, että vaikken ehkä ihan kaikkia mainittuja juttuja nimittäisi johtajuusongelmaksi, niin miettimisen arvoista asiaa siellä tuli. Ei siis mennyt lainkaan hukkaan se tilaisuus. Huomenna pakkaan Islan autoon ja suuntaamme koirahierontakurssille. Sitä odotan todella innolla, koska Isla selvästi hyötyy hieronnasta niin olisi kiva, jos sille uskaltaisi itsekin tehdä jotain. Kurssille otettiin 6-7 koirakkoa ja loput on sitten kuunteluoppilaina, mutta mä halusin nimenomaan sinne koiran kanssa. Olenhan mä nähnyt monet kerrat, miten koiria hierotaan mutta en mä sitä silti itse osaa. Kurssilla on vetäjänä Takalan Piipa, joka näitä meidän haukkujakin on käynyt hieromassa - on siis todistetusti pätevä :) Ja sitten on vielä toukokuun puolella odotettavissa koirien ensiapuluento. Yhdellä jo viime vuonna kävin, mutta kertaushan on opintojen äiti ja jotain uuttahan voi aina tulla.

Islan kuulumisia sen verran, että Isla kävi kontrollissa vajaat 3 viikkoa sitten. Turvotus oli laskenut entisestään, polvi oli edelleen stabiili eli ristisiteet ovat ehjät ja liike oli parempi muttei täysin puhdas. Isla kuitenkin alkoi ontua heti Rimadyl-kuurin loppumisen jälkeen, ja sen takia nyt yritetään pidempää kuuria. Eli Isla saa ensimmäiset 3 viikkoa (joista siis suurin osa on mennyt) 150 mg ja sen jälkeen vielä viikon 100 mg. Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, ettei paraneminen suju odotetulla tavalla. Isla on alkanut taas ontua ja läähättää eli mun mielestä kipuilee. Lääkärin kanssa puhuin tänään, ja hän lupasi ottaa meidät maanantaina yliajalla vastaan, joten silloin toivottavasti ollaan viisaampia tai ainakin tiedetään, miten jatketaan.

Enzolla taas pyyhkii ihan yhtä lujaa kuin ennenkin ;) Sitä poikaa ei huolet paina eikä murheet heilauta, vaan se mennä porskuttaa ja nauttii elämästään. Ja siitä näkee myös selvästi, että se nauttii tosissaan saatuaan Banjosta leikkikaverin - toista tuntia saattavat iltaisin pitää omaa showtaan. Viikon päästä sunnuntaina meillä onkin pitkästä aikaa näyttely tiedossa, ja saattaa siitäkin tulla varsinainen show, kun ei taas puoleen vuoteen ole missään käyty... 30.5. on vielä Harjavalta, ja muihin ei nyt toistaiseksi ole ilmoittauduttu.

Ja ehkä joku nyt ihmettelee, missä kaikki kuvat on, niin onhan niitä... Niitä oli niin paljon, että latasin ne nettiin erikseen, koska tähän ei olisi saanut puoliakaan. Mutta varoituksena, että niitä sitten oikeasti on paljon ;) Mutta ne löytyy täältä.

Tällaisia kuulumisia nyt meiltä ja hyvää kevättä kaikille!!