Enzon luonnetesti 19.7.

Sunnuntain vietimme siis Ulvilassa luonnetestissä Enzon kanssa, ja kokemus oli tosi mielenkiintoinen. ( Kiinnostuneille lisää infoa itse luonnetestistä löytyy täältä ) Päivä oli lämmin, ja osittain aurinkoinen, mutta ihan kohtuullisesti jaksettiin. Enzo oppi reissussa ihan uusia tapojakin, nimittäin ruopimaan pissaamisen jälkeen ;)


Testiaika meillä oli klo 11, mutta testiin päästiin vasta klo 11:45. Mutta mikäs siinä oli odotellessa :) Tuomareina toimivat Sirkka Lempinen ja Carita Koskinen, oikein mukavia ihmisiä.

Tässä kohtaa emäntäkin oli jo suht rentona, mä nimittäin jännitin ihan mielettömästi. Menomatka oli yhtä tuskaa, kun yritin pitää hermoja kurissa, mutta mullahan ei olekaan hyvä hermorakenne ;)

Vihdoin päästiin kuitenkin aloittamaan, ja testi alkoi pienellä haastattelulla "koiran ikä, mitä sen kanssa on harrastettu, onko takana huonoja kokemuksia, miten suhtautuu ukkoseen ja ilotulitukseen, onko kuullut laukauksia, onko leikkisä, onko ollut ongelmia jne". Sen jälkeen tuomari leikitti Enzoa ja testattiin taisteluhalua.

Tämän osion tulos oli todellinen yllätys, sillä Enzo ei kertaakaan tarttunut leluun kiinni. Enzo, joka kotona kuskaa jatkuvasti leluja, koppailee niitä yksikseen ja kiskoo ihmisten kanssa. Mutta näin tänään.

Seuraavaksi metsästä vedettiin kelkka.

Enzo ei haukkunut kelkalle, mutta meni rohkeasti tutkimaan, kun kelkka tuli kohdalle ja pysähtyi.

Myöskään kelkan ohi käveleminen ei saanut reaktiota aikaan, vaan ihan rentona mentiin.


Seuraavaksi tuli puolustushalu. Metsästä hyökkäsi toinen tuomareista.

Tässä Enzo ei mielestäni reagoinut mitenkään, seisoi paikallaan vieressäni ja katseli. Kun tuomari laski "aseet", Enzo meni häntä heiluen tuomarin luo. Sen jälkeen koira jätettiin hyökänneen tuomarin käsiin, ohjaaja meni kauemmas ja kutsui sieltä koiran luo. Enzolla ei ollut mitään ongelmaa jäädä mukavan tuomarin seuraan, ja kun kutsu kävi, se tuli sieltä omaan "tuun tuun, älä keuhkoo"-tyyliinsä ;)

Seuraavaksi tuli käyttöön tämä rakennus.

Eli vasemmassa kulmassa on ylhäältä kiinnitetty haalari, jonka avustaja kiskaisee ylös just koiran nenän edessä. Sen jälkeen käännytään samantien ympäri, ja kävellään saman kohdan ohi uudestaan. Maahan on laitettu merkkiviiva, jonka sisäpuolella (eli haalarin puolella) koiran tulisi pysyä. Tuota ramppia pitkin taas päästetään alas tynnyri koiran ollessa kohdalla. Ja näin se sitten Enzolla meni:
"Hui helkkari, alienit hyökkää!!"

Enzo olisi ollut innokas menemään tutkimaan haalaria, kun se oli taas maassa, mutta sitä ei saanut tehdä. Ja uusintakierroksella Enzo kiersi haalarin kaukaa. Tynnyri sen sijaan ei juurikaan kuohuttanut tunteita.

Enzo jäi katselemaan alas tulevaa tynnyriä, ja kävi sen heti tutkimassa kun se pysähtyi.

Sen jälkeen mentiin pimeään huoneeseen.

Pimeään huoneeseen oli tehty mutkikas rata kaatamalla pöytiä esteeksi, ja lattiaan oli tasaisin välimatkoin teipattu rapisevaa jätesäkkiä. Ohjaaja istutettiin viimeisessä kulmassa olevaan vessaan ja siellä piti olla ihan hiljaa. Tuomarin käskystä olisi sitten päästetty ääniä. Ääniä ei kuitenkaan tarvittu ja Enzo eteni hienosti koko radan läpi. Kerran se pysähtyi yhden pöydän taakse, ja oli sitä mieltä, ettei siitä nyt pääse yli eikä ympäri, mutta tuomari näytti taskulampulla hiukan valoa ja matka jatkui.

Sen jälkeen testattiin koiran halua puolustaa itseään ja se jätettiin kiinni rakennuksen seinään ja ohjaaja meni kulman taakse piiloon.




Tämän jälkeen oli vielä laukaukset. Ammuttiin 2 laukausta tietyn matkan päästä, ensimmäisen kohdalla käveltiin ja toisen kohdalla seistiin paikallaan. Näin niihin suhtautuu Enzo

Toisen laukauksen jälkeen tuomari totesi "no niin, nyt voit ottaa korvatulpat pois" :) Enzo ei ole koskaan reagoinut ilotulituksiin sun muihin mitenkään, mutta se oli hiukan yllätys, että korvatkaan ei liikkuneet. Se ei mitenkään ilmaissut edes kuulleensa laukauksia, mikä on mielestäni lähes käsittämätöntä - täysin vieras ääni kuitenkin. Mutta ei tuo poika kuuro ole, sillä on vaan valikoiva kuulo ;)

Testi loppui tähän ja jäätiin odottelemaan loppuarviota.

Ja loppuarvio (perässä tuomarien suullinen arvio):
Toimintakyky +1 kohtuullinen "toimii omasta mielestään johdonmukaisesti, ja toteuttaa sitä, mikä on hänen mielestään johdonmukaista"
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäushalua (kertoo siis, miten koira itseään puolustaa)
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty "katse ja kasvot kertovat kehoa enemmän, silmät, suun asento, hampaat ja korvat tulee esiin, kuitenkin välitön muutos ystävälliseksi"
Taisteluhalu -2 riittämätön "ei lähtenyt leikkimään"
Hermorakenne +1 hieman rauhaton "paperissa lukee rauhaton, mutta se ei ole rauhaton, tämä on kyseisen arvosanan yläreunassa ja vahva +1, koira on todella hyvähermoinen"
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas "ei kauheasti hötkyile, katselee ja miettii ennenkuin tekee, ei räjähtävää reagointia
Kovuus +1 hieman pehmeä "mutta ei alarajalla, näkyi haalaritestissä, että kun tulee riittävä ärsyke, niin väistetään, muuten pysyi kovana
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin "ja se on sitä ihan joka tilanteessa, miellyttävä ja rehellinen koira"
Laukausvarma +++ "lähes kuuro, ei edes korvat kääntyneet"
Loppupisteet 137 plussaa, ja siitä -20 (taisteluhalu) eli jäljelle jäi +117 pistettä.

Sannalle tuhannet kiitokset paparazzina olemisesta!!!

Enzo ei paineistunut testin aikana ollenkaan, vaan oli koko ajan rauhallinen ja kun testi loppui, se oli ihan "lunki". Ei myöskään ollut merkkiäkään siitä, että testi olisi "jättänyt jälkensä" Enzoon - olihan se kotiin päästyä väsynyt, mutta ei sen väsyneempi kuin minkään muunkaan esim. näyttelyreissun jälkeen. Lämmin päivä verotti sen voimia selvästi, mutta muuten ei mitään. Koko testi on videolla ja siitä on napattu nuo tuomarien suulliset loppuarviot (mä en niitä enää olisi muistanut ilman "todistusaineistoa"...). Tuomarien sanoin Enzo oli aika vauva vielä tähän testiin, mutta uskoin tuntevani koirani riittävän hyvin tietääkseni, että se kestää tämän testin kyllä. Ja kestihän se - hyvinkin :)

Ja Noralle: testissä ei pidä osata oikeastaan mitään, ainoastaan koira on pystyttävä pitämään hanskassa. Esim. puolustushalu on sellainen kohta, jossa saattaa tulla vaikeuksia, jos koira lähteekin puolustamaan/hyökkäämään voimakkaasti. Testissä koiralla on oltava tavallinen, ei-kuristava nahkapanta. Ainoastaan se luoksetulo on oltava hallinassa, eli kun tuomari päästää koiran irti, sen olisi tultava kutsusta ohjaajan luo. Mutta suosittelen kyllä, meillä oli ainakin kivaa ja uusia asioita opin kyllä pojasta :)

Islan juttuja ja miljoona kuvaa ;)

Islalla on ollut varsin paljon toimintaa viime aikoina, ja se on tehnyt sille tosi hyvää. Se ei ole juurikaan aikoihin käynyt missään, kun jäi aina Peten kanssa kotiin ja nyt otetaan "vahinkoa" takaisin. Islahan ei ole sen tyyppinen, että tykkäisi kamalasti kulkea jatkuvasti jossain ja tavata paljon vieraita ihmisiä ja koiria - se on siis Enzon vastakohta ;) Nyt on kuitenkin ollut niin paljon kivaa tekemistä, että Islakin on selvästi nauttinut ja onneksi myös piristynyt.

Viime viikonloppuna olin Islan, Jaron ja Vippen kanssa leoleirillä, ja kuten aikaisempinakin vuosina - meillä oli kivaa. Leiripaikka oli tosi hyvä ja erityisen ihanaa oli se, että koko alue oli varattu leoporukalle (jos ei lasketa niitä paria mökkiä, joissa oli ulkomaalaisia - ilmeisesti niiden takia, jotka onnellisesti olivat jättäneet mökkinsä peruuttamatta, vaikka eivät olleet leirille tulossa). Sai siis rauhassa kulkea ja koirat pääsivät irrottelemaan rannassa, kun ei tarvinnut pelätä jonkun tulevan valittamaan irti olevista koirista. Mökki oli... noh, yöpymiseen tarkoitettu ;) Se oli siis tosi pieni, ja kiitimme kyllä onneamme, että nämä meidän koirat olivat sellaista vähän pienempää mallia, niin mahtuivat nukkumaan. Hiukan yllätti, että varustukseen kuului tasan 2 kerrossänkyä, pieni pöytä, 2 jakkaraa ja jääkaappi. Mutta sillä pärjättiin, ja ruokaa sai grillaamalla - perunat tosin jäi keittämättä, kun ei meillä mitään kattilaa mukana ollut. Mutta liekö tuo niin vakavaa, ja ensi vuonna osaa varustautua taas tilanteen mukaan (juu, mökki on jo varattu ensi vuodellekin - saa nähdä, heltyykö pomo antamaan mulle vapaan viikonlopun). Leiri oli tosi hyvin järjestetty ja meillä oli oikein kivaa. Kuvia mulla on leiriltä tosi vähän, kun meidän nykyinen kamera on niin iso, etten viitsi sitä kuljettaa mukana (mahtaiskohan tuo isäntä jossain vaiheessa heltyä pikkukameraankin taas...).









vasemmalla Jaro, oikealla Isla




vasemmalla Isla, oikealla Jaro


Isla edessä, Jaro takana


Isla grillin vartijana


Jarppa nukkuu


Hillittömän suloinen Hulda Huoleton




Ja Belunan kasvatti Moose


Kiitos kaikille leirillä tapaamillemme ihmisille, oli kiva vaihtaa kuulumisia :) Isla ja Jaro leireilivät tällä kertaa varsin samannäköisinä, ja eräs mies totesikin katsoessaan sisaruksia, että "te ootte siinä ihan stereona" ;) Isla ja Jaro ovat pennusta saakka olleet tosi samannäköisiä, tietty Jarolla on urosmaisuutta, mutta muuten. Ovat myös tosi samanlaisia luonteeltaan ja niiden kanssa onkin ilo kulkea. Kiitos Vippelle ja Jarolle loistavasta leiriseurasta taas!! :)

Kotiin palatessa Isla pääsi vielä moikkaamaan Vippen ja Jukan muita koiria, tässä kuvassa Ronnie ja ihana Torres


Keskiviikkona Islalla oli uimatreffit Aslanin (Yestas Dazzler) kanssa, ja taas mentiin lujaa ;)
















Samalle rannalle saapui tällainen pieni otus, joka onneksi oli tottunut leikkimään isompien kanssa eikä säikähtänyt juoksukisassakaan. Tämä herra on nimeltään Allu ja rodultaan tiibetinspanieli-mix.





Aslan ja Allu


kaksi venettä

Aslanin iloksi rannalle oli unohtunut 2 palloa, joista toisen hukuttamiseen Aslan käytti runsaasti aikaa ja energiaa ;)







Ja tämä pallo lopulta ihan oikeasti hukkui ja Aslan oli murheen murtama. Se haki palloa pitkään ja työnsi vielä päänsäkin veden alle ihmetellen, että eikö se tosiaan missään ole (snorkkelin olisi poika tainnut tarvita). Kävi tsekkaamassa toisenkin pallon, mutta ei se kelvannut. Lopulta oli pakko luovuttaa ja todeta, että se tosiaan hukkui. Ja kurjinta tietty oli, että me naurettiin ihan kippurassa rannalla ;) Kiitos Susannalle ja Aslanille tosi kivasta uimareissusta!!

Ja eilen kävin katsomassa Leenan Myrtti-pentua, joka olikin varsinainen vilpertti ;) Pientä puuhaa piti olla koko ajan, ei varmaan käy aika pitkäksi sen tytön kanssa.

Näin hienosti osaan jo istua


ja näin hienosti mennä maahan



Enzo on nyt ilmoitettu elokuussa kahteen näyttelyyn, Poriin ja Turkuun, ja tulevana sunnuntaina suuntaamme siis kohti Ulvilaa luonnetestiin. Peten uurna on haettu kotiin, ja kyllä sieltä taas vedet silmissä kotiin tultiin - vieläkin on poikaa suunnaton ikävä :(

Meidän alivuokralaiset ovat rakentaneet uuden pesän, alle metrin päähän meidän ulko-ovesta... Ja niin siinä sitten taas kävi, että eihän ne mitään räystäspääskyjä ole vaan haarapääskyjä. En ole koskaan tutustunut pääskysiin niin läheltä, että erottaisin, ja haarapääskyn olen aina tunnistanut vaan siitä haarasta. Tokihan mä näin, että näilläkin se haara on, mutta kun ne kerran pesi räystään alla, niin meikäläisen logiikan mukaan niiden on siis pakko olla räystäspääskyjä. Juu ei olleet... Mutta tässä taas pari kuvaa niistä.

Uudessa pesässä


"Hiukan yksityisyyttä, kiitos!"


Terassilla ulkovalon päällä



Loppuun vielä kuva, jossa Enzo on tuonut Islalle unikaverin :)