Viimeinen lomaviikko

Viime keskiviikkona pakkasin Islan autoon ja auton nokka kääntyi kohti Humppilaa. Oli muuten Enzolla varsin onneton ilme, kun se tajusi, ettei pääsekään mukaan. Poika-parka ei ole tainnut koskaan vielä olla ihan yksin, kun Petelle jätettiin aina seuralainen ja toisaalta Peteä ei kuskattu mihinkään. Ihan sydäntä särki pienen pojan "sä et oo tosissas, sä et voi olla"-ilme. Mutta hyväähän se toisaalta Enzollekin tekee ja siihenkin pitää nyt vaan tottua. Kolmatta koiraa ei kuitenkaan ihan vähään aikaan ole tulossa.

Mutta asiaan: Humppilasta otin Vippen kyytiin ja matka jatkui kohti Akaata, jossa asuu Islan ja Ronnien Onni-poika (Namupalan Boogie Woogie). Tästä reissusta taitaa tulla kesäperinne, kun sen jo toista kertaa teimme ;)

Isla oli alkuun hiukan varuillaan, että kukas se tämä kaveri sitten on, mutta kun tutustuttiin, niin kaikkihan meni tosi hienosti.


Onnilla meni ihan jalatkin ristiin


"Kukas sä sitten oikein olet?"


Ja sitten nähtiin jotain, mitä ei ole nähty vuosiin! Isla leikki vieraan koiran kanssa, joka vielä on oma pentu :) Isla ei ole koskaan leikkinyt lastensa kanssa - yrittänyt vaan opettaa niitä käyttäytymään ;) - mutta ilmeisesti Onni oli jo niin hyvätapaiseksi opetettu, että Islakin innostui. Oli tosi ihanaa nähdä, miten Islan silmät alkoi loistaa ja se nautti :)




Määrätietoisin askelin eteenpäin ;)


Onni on todella komea poika ja niin älyttömän ihana luonnekin sillä on!

Oli tosi lämmin päivä ja lähdettiin hiukan kävelylle etsimään uimapaikkaa. Löydettiinkin sellainen lopulta.

"Tule, tule poika uimaan!"

Ja kiltti poika tulee, kun äiti käskee ;)

"Dippadai, lähdenpä koskeen..."

"Jaa että ei sinne. No ei sitten" Isla kaislikossa

Kyllä oli tosi kiva reissu taas, kaunis kiitos Pialle, Kristerille, Matiakselle ja Onnille, kun saimme vierailla! Teitä on aina niin ihana tavata :) Islakin piristyi tuon reissun jälkeen selvästi, ja alkaa ilmeisesti vähitellen päästä yli leijonakuninkaamme poismenosta.

Meidän kesäasukkaat ovat jo kasvaneet niin suuriksi, että pesä kävi pieneksi ja lapset nousivat siivilleen. Kaikki poikaset pysyivät hengissä ja tässä he ovat meidän pihatammessa. Pari viikkoa ne vielä tulevat aina iltaisin takaisin ja yöpyvät pesässä (tai tänä iltana ne olivat terassilla ovien ja ikkunoiden karmien päällä - pesä on ilmeisesti käynyt totaalisen pieneksi).

Meillä oli lauantaina "lihabileet". Kari ja Tomppa saivat viime etelän reissulla kuningasajatuksen, että pitäähän sitä nyt kerran kesässä kilon pihvi syödä. No, ne ovat tässä - kilo naudan sisäfilettä mieheen... Tuo pieni tuolla kulmassa on jonkun naispuolisen 250 gramman "harjoitusversio".

Harmi, kun lautaset olivat liian pieniä...

Ja pikku-Iisakin kävi meitä (ja krokotiiliä) moikkaamassa.

Siinä se loma sitten menikin ja arkinen aherrus on alkanut. Viikonloppuna lähden Vippen, Islan ja Jaron kanssa Keuruulle leoleirille ja seuraavana viikonloppuna on se, mitä olen odottanut jo kauan - Enzon luonnetesti. Olen pähkäillyt ajankohtaa, että tänä kesänä vai vasta ensi kesänä, mutta sitten luin jostain, että on tietyllä tavalla parempi mennä nuoren koiran kanssa, niin ei se iän tuoma kokemus vaikuta testitulokseen. Ja niinpä sitten sain Enzolle paikan toisella yrityksellä. Testi pidetään Ulvilassa 19.7. ja tuomareina ovat Sirkka Lempinen ja Carita Koskinen. Ja emäntä jännittää ihan mielettömästi jo nyt! Sitä paitsi mä olen aivan varma, että mä säikähdän niitä tynnyreitä sun muita paljon enemmän kuin Enzo... Mutta kiva se on nähdä, minkälaisen arvion poika saa ja meneekö se yhtään yksiin sen kanssa, mitä odotan.