Enzon touhuja...

Perjantaiaamuna Enzo pääsi pitkästä aikaa lenkille isäni Samu-koiran kanssa. Pojat ovat ylimpiä ystäviä ja lenkkeily sujuu hyvin :) Tällä kertaa tosin lämpö pääsi hiukan yllättämään ja Enzo varsinkin väsähti jo alkumatkasta turkkinsa kanssa. Syvemmälle metsään kun päästiin, meni hiukan paremmin, koska siellä ei niin lämmin ollut. Matkalla oli tikka maassa katselemassa meitä :)





Mustikat ovat jo hyvässä vauhdissa


Samu hakee viilennystä

Ja Enzo teki sen myös - lopputulos oli varsin tyylikäs mutanaamio :)

Miten koira voikin tunkea naamansa silmiä myöten mutaan ;)

Metsässä

Reilut kaksi tuntia vietimme metsässä ja Enzon naamiokin ehti kuivua sen verran, että se oli autokunnossa. Mentiin kuitenkin pesemään pahimmat pois Maskun montuille (sinne koirapuolelle). Enzo rakastaa vettä ja uimista :)

Enzo ui tassupohjaa ja haukkailee vettä

Mitäs tuolla on? Jotain vesilintuja näkyi, olivat niin kaukana, etten tunnistanut

Märkä sälli

Illalla suoritettiin sitten ihan kunnollinen pesu, koska aamulla oli edessä lähtö näyttelyyn. Tällä kertaa suuntana Rauma. Leonbergejä oli ilmoitettu tosi vähän, 10 kpl (tai oikeastaan 11, mutta jostain syystä 1 oli merkitty affenpinseriksi...). Sää olisi voinut olla parempikin, mutta ei se niin huono ollut kuin pelkäsin. Koko yön töissä tuijotin sade-ennusteita ja toivoin parasta, varautuen kuitenkin pahimpaan ;) Telttaa ei sentään mukaan otettu, kun teltta-alue oli alueen eri laidalla kehän kanssa ja hyvin pärjättiin, ei kastuttu. Enzo tosin näytti taas parastaan siellä kehän ulkopuolella rakastaen kaikkia ja kaikkea suurella sydämellään eikä pysynyt paikoillaan hetkeäkään. Tuosta energiasta voisin ehkä hitusen luovuttaa jollekin tarvitsevalle ;) Enzo rakasti siis tanskandoggeja, toisia leonbergejä, landseereja, ihmisiä - kuka vaan sattui lähellä olemaan, ei se niin tarkkaa ole ;) No joo, tosiasiassa olen kuitenkin todella tyytyväinen Enzon luonteeseen, että se ihan oikeasti rakastaa kaikkia - tosin tällä kertaa nähtiin sekin, että Enzo vastaa kyllä, jos toinen käy iholle. Mutta itsensä puolustaminen on mielestäni jossain määrin kyllä ihan hyväksyttävää, enkä ole asiasta lainkaan huolissani.

Enzo pääsi kehään kahdestaan Leevin kanssa (eikä sinne oikein enempää olisi mahtunutkaan...) ja Enzo esiintyi taas kivasti. Juoksu oli jopa välillä turhankin vauhdikasta, meinasi poika kiilata mutkassa eteen ;)

Tuomari tarkastelee

Kilpailuluokassa Leevin kanssa

Paras uros-kehä vasemmalta oikealle: Enzo, Leevi, Kingi ja Arska

ROP-kehään pääsimme Andan (Marskimaan Power Pumpkin) kanssa, ja kyllä onkin kaunis tyttö! Tuomari miettikin tarkkaan valintaansa, mutta sijoitti lopulta Enzon ROP:ksi. Mä en edelleenkään lakkaa hämmästelemästä tuota pojan menestystä... Siis onhan se toki mun silmään tosi upea koira, mutta ei mulla ole koskaan ennen ollut käsissä tällaista koiraa ;) Tämä oli nyt kolmas ROP peräkkäin, ja vaikka ei mitään isoja näyttelyitä olekaan ollut, niin älyttömän hienolta se tuntuu silti. Olemme kyllä Sadulta saaneet todellisen kultakimpaleen (enkä todellakaan puhu nyt pelkästään näyttelymenestyksestä)!

Vähän vielä kotona poseerattiin

Näyttelykeikasta itse "tienasin" hillittömän kipeän ranteen... Mulla nuo nivelet kun on sellaista kakkoslaatua, ja Enzo onnistui hinaamaan itsensä mun selän taakse ja kiskomaan siellä toisen koiran luo - mä istuin tuolissa enkä saanut tehtyä käytännössä yhtään mitään, onneksi Kari tuli apuun ;) - ja ranne vääntyi sen verran siinä, että nyt ei kädessä ole puristusvoimaa lainkaan eikä kestä taivutusta. No, eiköhän se kaikki ollut tämän arvoista eikä mitään hajonnut kuitenkaan ;)

Ryhmäkehään ei tälläkään kertaa jääty - mulla työyö takana ja toinen edessä, ja odotusajasta olisi tullut pitkä, mutta ehkä me vielä joskus onnistutaan siinäkin. Hieno kokemushan se olisi!

Onnittelut vielä VSP-Andalle, Leeville, Liisalle, Kingille jne ;) Kiitos kaikille seurasta ja erityinen kiitos tuonne "naapuriin", oli mukava juttuhetki kehän jälkeen :) Veetistä tulee ajan kanssa kyllä komea!

Enzo on vielä kahteen näyttelyyn ilmoitettu tässä kesän alussa (osuvat vielä samaan viikonloppuun, mutta onneksi ovat lähellä), ja sen jälkeen pidämme lähes koko kesän taukoa. Ehkä sitten Porin KV on seuraava, saa nähdä...

Niitä iloisempia uutisia ja paljon kuvia :)

Osa kuvista on jo aika vanhoja, kun en ole kotona jaksanut niin pitkään koneella istua, että tänne olisin kuvia saanut ;) Mutta eipä nuo kohteet tuosta muuttuneet ole.

Someron näyttelyn jälkeen koirat saivat pitkästä aikaa herkutella oikein kunnon luilla. Olin tosin mokannut ja ostanut rustoluiden sijaan putkiluita ja ne ei meille oikein sovi, kun nämä ahmatit syövät kaiken... Pete ei ihan niin ahne ollut, ja se saakin sitten rouskutella loput putkiluut ja Islalle ja Enzolle tarjoillaan vaan rustoluita.

Enzo nautiskelee

Pete

Ja Isla

Lauantaina kävin tapaamassa "kummivauvojani" (olen ihan otettu tuosta tittelistä :) ) Belunan kennelissä ja samalla reissulla tapasin aivan ihan pikku-Mintun.

Minttu on Isilon-kennelin kasvatti viimeisimmästä pentueesta ja asustaa kasvattajiensa Minnan ja Jannen luona. Minttu oli kova tyttö pelaamaan jalkapalloa :)

Tarkkana pitää olla!

Mintun (ja Minnan ja Jannen) mukana oli myös ihana Viivi-lagotto, joka taas on Yestas-kennelin kasvatteja.

Ja ne kummivauvat... Kyllä olivat lapset kasvaneet ja kehittyneet huimasti. Löysinhän sieltä joukosta suosikkinikin (poika tietysti, kuinkas muutenkaan), vaikka kovin tasainen pentue näyttää olevan. Kyllä saavat Bella ja Aslan vielä olla ylpeitä lapsistaan :)

Se ei katso paikkaa, kun pieni koiravauva uuvahtaa

Näytän sulle kieltä!

Miks sä vaan nukut siinä?

Kiitos taas Arjalle ja Harrylle, ilta vierähti oikein mukavasti! Ja Minnaa ja Jannea oli myös kiva nähdä pitkästä aikaa :)

Kotiin tultuani otin vielä muutaman kuvan meidän kukkapenkistä, jossa on nyt päässeet tulppaanitkin kukkaan.

Alkavalle viikolle ei paljon suunnitelmia ole, olen kolme päivää vapaalla viikolla ja ne tulevat todella tarpeeseen! Keskiviikkona aion mennä tapaamaan pientä (liekö enää pieni) sakemannin alkua tai oikeastaan enemmänkin sen emäntää :) Ja lauantaina on sitten Rauman näyttely, johon Enzon kanssa taas suunnistetaan. Kivasti ilmoittauduttiin kaikkiin mahdollisiin alkukesän näyttelyihin, kun tarkoitus oli sitä kolmatta sertiä metsästää ;) Mutta haitanneeko tuo eikä me sitäpaitsi muutenkaan aiota näyttelyitä lopettaa, vaikka Enzo valioituikin. Saman verran käydään kuin tähänkin asti, se on kuitenkin meille ensisijaisesti hauska harrastus. Ja kun on hienon koiran kasvattajalta saanut, niin pitäähän sitä näytille viedä :)

Mutta tällaisia nyt meiltä, suunnistan kohta töistä kotiin. Illalla käymme Minille hakemassa pitkävaikutteisen kortisonipiikin, joka toivottavasti pitää yllä ruoka- ja juomahalua. Tajusin eilen aamulla, että Nutri-Plus geelihän menee mukavasti 5 ml:n ruiskuun... Sormet verillä olen Miniä pakkoruokkinut ja nyt vasta tajusin tämän... No, aina ei mene nallekarkit tasan ja parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan ;)

Sairastelua...

Meillä ei tilanne ole paljonkaan sen kummemmaksi muuttunut. Minin tilanne on edelleen auki. Tiistaina Mini kävi taas verikokeilla ja tällä kertaa otettiin ACTH-testi (joka on Peteltäkin otettu moneen kertaan, kun epäiltiin addisonin tautia), mutta se oli negatiivinen. Mitään syytä ei siis löydy. Minin antibioottikuuri loppui eilen aamulla, ja se on satunnaisesti oksennellut - antibiootitkin taisi kahteen tai kolmeen kertaan tulla ylös. Se saattaa oksentaa heti ruokailun jälkeen kaikki ruuat tai tyhjää mahaa tai mitä tahansa siltä väliltä. Se juo itse, ja syö jonkun verran itse, mutta siitä huolimatta laihtuu - eilen päivällä se painoi enää 3 kiloa :( Mini sai tiistaina myös kortisonipiikin, josko se saisi tytön syömään ja juomaan. Lisäksi se saa 3 päivän välein ruokahalua lisäävää lääkettä, mutta kummallakaan ei ole ollut ihan sitä vaikutusta, mitä toivoin. Voi olla, että ovat parantaneet tilannetta, mutta selvää on, että jatkoajalla mennään. Lääkärin vahvin epäily edelleen on aivokasvain.

Tässä on taas oppinut matkan varrella paljon siitä, miten ihmiset hyvää tarkoittaessaan onnistuvat loukkaamaan aika tavalla tahtomattaan. Yhtenä esimerkkinä eräs läheinen tuttava, joka katseli Miniä (joka on kuitenkin ihan suht pirteä eli ei mitenkään kuoleman kielissä olevan oloinen) ja kysyi, olenko yrittänyt antaa sille kaikenlaisia ruokia kuten esim. kermaa. No, kissalla oli silläkin hetkellä tarjolla 4 erilaista ruokaa ja kun kissa on tuossa kunnossa, en kyllä miellä kermaa sille ihan ykkösvaihtoehdoksi - se kun ei kissaa hengissä pidä. Ja kun on kissaa sormet verillä väkisin syöttänyt, niin oli kyllä tosi lähellä, etten pahasti sanonut. Samainen ihminen totesi kerrottuani nenä-mahaletkuvaihtoehdosta (ja siitä, ettemme ole sellaista halukkaita Minille laitattamaan), että no ei kai sentään, kun ei se kuitenkaan ole edes rotukissa. No ei ole ei, mutta se ei ollut todellakaan olennaista tässä asiassa. Jos uskoisin letkusta olevan jotain muuta hyötyä kuin kissan pitäminen hengissä väkisin, se laitettaisiin. On myös tullut Minin leikkauksen jälkeen kustannuksista kommenttia, että sillä rahalla saisi rotukissan. Myönnetään, niin saisi, mutta toista Miniä sillä ei saa.

Peten tilanne ei ole myöskään parantunut - ei sillä, että olisin sitä odottanutkaan. Sen takajalan liike on huonontunut entisestään eikä Petellä ole enää selvästikään tarkkaan tietoa, missä sen vasen takajalka välillä menee. Turvonnut imusolmuke on laskenut jonkun verran siitä, mitä se oli eli se ilmeisesti ärtyi hieronnasta. Pete on edelleen iloinen ja myös leikkisä oma itsensä, mutta esim. ravistaessaan se menettää tasapainonsa käytännössä aina (ei kaadu kuitenkaan). Petellä myös kesti pari päivää viime lääkärireissun jälkeen palautua "koettelemuksesta", joten sitä ei nyt kuskata myöskään mihinkään lisätutkimuksiin (etenkään, kun niistä ei todennäköisesti saataisi 100% varmuutta). Uskon, että aikanaan kaikkiin Peten sairasteluja koskeviin kysymyksiin saadaan vastaus. Joten päivä kerrallaan mennään Petenkin kanssa ja katsotaan, miten pitkä jatkoaika meille tämän herran kanssa on suotu. Positiivista kuitenkin on, että Pete ei ole kivulias (sen enempää kuin muutenkaan viimeiseen n. 3 vuoteen) eikä näytä itse kärsivän tilanteestaan.

Tällaisia vähän synkkiä tunnelmia tällä kertaa, mutta yritän ehtiä vaikka illalla laittaa iloisempia uutisia ja kuviakin - ei meillä ihan näin synkissä tunnelmissa eletä kuitenkaan koko aikaa :)

Hehkutusta =)

Pakkohan siitä on erikseen kirjoittaa, että Enzo on 11.5. vahvistettu Suomen muotovalioksi!!! KoiraNet

Ylämäki, alamäki, ylämäki...

Sitähän se on näiden eläinten kanssa. Minin kanssa ei hommat mene vieläkään puikkoihin - tänään jo joi ensimmäistä kertaa itse, mutta ei syö vieläkään. Nutri-Plus geeliä olen sille syöttänyt pakkosyötöllä ja nätisti se nielee, mutta äsken just tuli iltaruuat ja antibiootit ylös... Pitää soitella taas lääkärille.

Mutta: Enzo jatkoi upeaa voittokulkuaan ja oli tänään Harjavallassa ROP :D Mulla meinasi tosin pieni paniikki iskeä aamusella, kun Kari ilmoitti, ettei pysty näyttelyyn lähtemään. Eihän niillä muuten niin väliä olisi, mutta kun just tähän näyttelyyn olin ilmoittanut Enzon lisäksi Islan. Ja Isla palaa kehiin tämän jälkeen sitten joskus vetskuihin ;) Totta puhuen Islalle tulee kuukauden sisällä kesätukka, ja sen jälkeen ei vähään aikaan ole kehiin asiaa, mutta voin uskoa, että Isla tulee nauttimaan - pääsee lujempaa, kun on pienempi vastus ;) No, aamusella sitten kahdeksan jälkeen herätin äidin, ja pyysin lähtemään mukaan. Siitä tunti ja oltiin liikkeellä - ei huonosti. Ja mä olin siis yön ollut töissä, ja hiukan meinasi myös väsymys painaa... Mutta näyttelyyn päästiin, ja kehän laidallekin onnistuin itseni kahden koiran kanssa keplottelemaan äitini toimiessa kuormajuhtana. Paljon ei matkan varrella ihmisiä moikattu, Enzo kun on sen verta innokas tapaamaan uusia (ja etenkin vanhoja) tuttavuuksia, että ei välttämättä olisi kovin hyvin päättynyt ne reissut. Kehä oli kerrankin ajoissa, itse asiassa edellinen rotu loppui jopa ennen leonbergien arvioitua aikaa ja päästiin ajallaan aloittamaan. Tuomari Petru Muntean oli varsin nopea käänteissään, ja ennenkuin tajusinkaan oli Enzo voittanut paras uros-kehän :)

Siitä sitten Islaa valmistelemaan, ja Isla esiintyi ihan kauniisti siihen nähden, ettei ole kahteen vuoteen ollut kehässä. Islan tulos oli ERI2 ja olin siihen todella tyytyväinen. Eikä me huonolle hävitty, onnea Safiiralle ja Yvonnelle luokkavoitosta - Safiirahan oli sitten lopulta myös PN4. Isla ei paras narttu-kehässä enää sijoittunut, joten ehdin onneksi suht hyvin vaihtaa käsiini Enzon ja harjata suurimmat roskat pois. Siitä sitten ROP-kehään ja juoksemaan, ja juoksemaan... Mä en vieläkään pysty uskomaan, että meille siis heti viime lauantain menestyksen jälkeen lykättiin ROP-ruusuke käsiin :) Onhan Enzo meidän mielestä hirmu komea poika, mutta se on aina tosi hienoa, että joku muukin sen huomaa ;) Ja täytyy sanoa, että vaikka Enzon menestys olikin näin hieno, niin vielä tyytyväisempi olen Enzon esiintymisestä. Se esiintyi tänään jopa vielä paremmin kuin viime lauantaina Somerolla, ja mä olen siitä NIIN onnellinen :) Töitä tehtiin, mutta ihaninta on, että se tuotti myös tulosta. Enzo juoksi tosi kauniisti myös ilman lihapullaa ;) Voisi jopa sanoa, että Enzo nautti kehässä olosta ja sen hienompaa tunnetta ei näyttelystä mulle tule. Senhän takia Islaa ei ole paljon näyttelyihin raahattu, koska se ei niistä nauti ja sen näki tytöstä myös tänään. Äitinikin totesi, ettei Isla ollut kehässä oma itsensä ja se on täysin totta. Mutta tulipahan taas käytyä ja nyt Isla lähtee kesälomalle :)

Ryhmäkehä jäi meiltä tälläkin kertaa väliin, mutta ehkä me vielä joskus ;)

Lämpimät onnittelut Minnalle ja Siccolle VSP:stä, Sadulle ja Estherille PN2:sta ja Yvonnelle Ceran ERIstä, Zicon PU2:sta ja Daffen ROP-VET:sta!! Muista tuloksista mulla ei sitten taas sattuneesta syystä ole juurikaan hajua ;) Kiitos ihmisille kehän laidalla, oli mukava päivä! Ja kiitos myös kaikille meitä onnitelleille, kuvia tulee joskus, kun niitä ehditään ottaa!

Pilvilinnoista alas...

Huikean hienon viikonlopun jälkeen (tai oikeastaan jo sen aikana) huomasimme Minin lakanneen taas syömästä... Maanantaiaamuna soitin klinikalle ja kerroin, ettei Mini ole taas kolmena iltana pyytänyt iltaruokaansa ruokahalulääkkeestä huolimatta, ja on nyt alkanut oksentaa. Sunnuntai-maanantaiyön olin onneksi kotona ja heräsin ainakin 6 kertaa siivoamaan Minin oksennuksia. Minin hoitava lääkäri ei ollut vielä tullut töihin, mutta jätin soittopyynnön ja lääkäri soittikin heti vuoronsa alettua. Mini kiikutettiin klinikalle tiputukseen ja taas tehtiin lisää tutkimuksia, mutta turhaan. Lääkäri on aivan neuvoton ja sanoi, että hänestä tuntuu kuin löisi päätään seinään. Mini oli voimakkaasti kuivunut ja ainoa kunnollinen löydös oli korkea verenpaine. Lääkitystä siihen ei kuitenkaan voi aloittaa ennenkuin Mini syö. Lääkäri sanoi vielä konsultoivansa muita lääkäreitä, josko hänellä olisi jäänyt jotain huomaamatta. Pissanäytettä he eivät olleet saaneet, koska rakko oli ollut aivan tyhjä nesteytyksestä huolimatta. Tiistaina vein Minin heti aamusta, ja hoitaja totesi, että mysteeritapaus saapuu. Hän sanoi, että kissat ovat yleensä mysteerejä aika pitkään, mutta tämä on lajissaan täydellinen. No, meillähän on Peten kanssa jo kokemusta tästä, ja sanoin sitten vaan, että kun meillä sairastetaan, niin se tehdään sitten vaikeimman kautta... Mini oli koko tiistain klinikalla tipassa ja tutkimuksissa, mutta mitään ei löydy. Minille laitettiin kipulaastari ja se sai antibioottikuurin, ja nyt katsotaan ja odotetaan. Miniä ruokitaan nyt väkisin (sormella ruoka suuhun) ja juotetaan ruiskulla. Lääkäri soitteli äsken, ja kyseli Minin vointia. Kerroin, ettei syö eikä juo itse, mutta ei ole oksentanut. Nousin ylös (heräsin lääkärin soittoon) ja löysin aamun antibiootit oksennettuna sohvalta... Lääkäri sanoi myös, että jos kissa ei syö, niin vaihtoehto on nenä-mahaletku, mutta siihen en kyllä halua lähteä. Tiedän, että kissan on syötävä, mutta jos se on niin sairas, että sitä pitää kotonakin ruokkia letkun kautta, niin vaihtoehtoja on mielestäni tasan yksi. Mutta niin kauan yritetään kuin toivoa on. Mutta kuten Leena totesi: pakkoko sitä on aina lekalla kajauttaa, että tajuaa pieni ihminen elämän olevan muutakin kuin juhlaa...

Mini maanantaina klinikalle lähdössä

Isla kävi tiistaina vuorostaan hierojalla, ja tyttö oli hyvässä kunnossa :) Yhtään jumikohtaa ei löytynyt, liikkeet olivat puhtaat ja venytykset sujuivat hienosti! Olin kyllä hiukan yllättynyt, mutta hyvä näin. Eipä Isla kyllä oireillutkaan ole. Tästä on nyt hyvä lähteä 2 vuoden tauon jälkeen sunnuntaina näyttelyyn.

Loput kuulumiset kuvina, ei ole Minin lisäksi paljon tässä ehtinyt tapahtua... Osa kuvista on jo hiukan vanhojakin, mutta haitanneeko tuo.

Pete



Enzo edellä, Pete perässä



Isla


Vasemmalla Isla, oikealla Pete


Pete


Enzo



Isla


Pete


Pete sunnuntaina Marin pallutettavana :)

Ja olihan niitä iloisiakin juttuja. Kävimme maanantaina pikaisesti (Mini oli klinikalla) katsomassa Belunan pentuja, ja kyllä olikin taas kaunis, tasainen pentue. Ihania nappisilmiä :)

"Mitäs tänne on tullut?"


"Maistanpahan tästäkin vähän"


"Hei tänne muutti tällainen tikru!"


"Moi!"






Vähänkö söpö :)


Isokokoinen MOI


Pitää syödä hyvin, että jaksaa


Maitobaari on avattu


Ja loppuun vielä muutamia keväisiä kuvia