Vuosi pakettiin...

Taas on tullut se aika vuodesta, kun laitetaan mennyt pakettiin ja suunnataan katseet tulevaan... Tosin tuo on mun mielestä hassu ajatus, eikös näin kuuluisi tehdä koko ajan - siis suunnata tulevaan. Mutta jos nyt tehdään kuitenkin jonkunlainen yhteenveto tästä vuodesta, kun on nuo päivitykset jääneet täysin retuperälle, ja mitä enemmän ne jää, sitä vaikeampi on aloittaa. Kuviakin on taas satamiljoonaa, niinpä laitetaan vaan uusimpia.

Aloitetaan Perlasta. Perlan kanssa käytiin muutamassa pentunäyttelyssä, mutta siihen taisi näyttelyt Perlan osalta jäädäkin alapurennan takia (vaikka mistä sitä vielä varmaksi tietää, jos vaikka muuttuisi). Mutta ei Perla niissä niin viihtynytkään, se tyttö on onnellisin kotona oman laumansa ympäröimänä. Arkitottis-kurssilla käytiin ihan muuten vaan, mutta ei me oikein sovittu siihen porukkaan... Porukassa oli ylivilkas keeshond, joka haukkui taukoamatta (tosin koira ja omistaja kehittyivät ihan hurjasti kurssin aikana), sakemanni, jota ei ekan kerran jälkeen nähty - ei yhtään emäntänsä hanskassa, tanskandoggi, joka myös oli mukana vaan ekan kerran - vaati huomiota ja kiskoi joka suuntaan, sekä pari snautseria, joiden kanssa sentään jotain oli tehty - toisen kanssa vähän enemmänkin. Jotenkin tuntui turhalta olla siellä, kun ei satu olemaan mitään ongelmia ja sitten joillain on niitä roppakaupalla. Mutta sen takia sinne mentiinkin, että Perla näkee vähän muutakin maailmaa kuin oman ja Arjan pihan ;) Ja kouluttaja on mitä ihanin :) Luonteeltaan Perla on aika erilainen kuin nuo aiemmat. Se vaatii enemmän aikaa tottuakseen tilanteisiin, mutta on sitten mitä ihanin kaveri. Se on myös hiukan herkkis - sitä ei voi komentaa vaan sille pitää puhua kauniisti, houkutella ja lahjoa. Komentamalla se menee vain lukkoon, heiluttaa häntää eikä tee mitään. Emännältä kesti hetken tajuta, ettei se olekaan tahallista (eli "enpäs tee, lällällää"), mutta nyt sujuu yhteiselo ihan hienosti. Niin ne vaan on kovin erilaisia persoonia, vaikka samaa rotua ovatkin :) Vauhtia riittää Perlallakin, eikä tähän porukkaan mikään sohvaperuna sopisikaan ;) Perlalle tehtiin myös loppuvuodesta pieni silmäoperaatio eli yhdestä näyttelystä tuliaisiksi saatu rakkulainen silmätulehdus ei parantunut useilla lääkekuureilla ja niinpä rauhoituksessa hiottiin rakkulat pois ja huuhdeltiin kyynelkanavat. Nyt näyttää hyvältä, eli toivottavasti on taakse jäänyttä elämää.

Paloman kanssa on kierretty näyttelyitä jonkun verran ja ihan kivalla menestyksellä. Se on edelleen mun silmään aivan älyttömän kaunis tyttö ja sillä on aivan älyttömän hyvä luonne. Se on vähän liiankin kiltti - sitä saa retuuttaa korvista, sen ruuat saa toiset syödä ja lelut viedä. Syömistä joutuu ihan tosissaan vahtimaan, koska nuo kaksi muuta söisivät ilomielin Palomankin ruuat ja Paloma väistyy kupiltaan, jos siihen tulee joku kyttäämään. Vauhdikas se on, mutta se on myös älykäs - lenkeillä se vedätti allekirjoittanutta ihan 6-0 tuossa kotimetsässä. Se tuntee reitin ja jäi aina odottamaan, että me muut kierrettiin mutkan kautta ja sitten se oikaisi suoraan meidän luo. Se myös jallittaa muita juoksemaan tekemällä valehyökkäyksiä, mutta jääkin itse seisomaan paikalleen ja odottaa, että muut tulee luo ja hyökkää uudelleen ;) Vein sen hierojalle, joka sanoi, että lihaksia saisi olla enemmän ja sen takia aloin sitä sitten oikein seurata. Hieroja kun on hieronut meidän muitakin koiria ja tiesi, että tässä oli jotain eri tavalla. Nyt, kun siihen on kiinnitetty oikein huomiota, on lihakset tulleet samanlaisiksi kuin muillakin. Se on siis kaikinpuolin kiva koira, ja ehdottomasti se, minkä Enzo meille perinnöksi jätti - siinä on paljon äitiään esim. ulkonäössä, mutta jotenkin siitä tulee sama lämmin fiilis, mikä tuli Enzosta. Ja kun Paloma katsoo silmiin, se katsoo syvälle sydämeen - sen katseessa on jotain aivan erityistä ja silmissä suunnaton määrä viisautta ♥

Banjo on elelllyt ihan kotikoiran elämää ja kasvatellut turkkia. Ajoin sen tosiaan kesällä kaljuksi, mutta nyt alkaa olla takki tullut takaisin ja parissa näyttelyssä pyörähdetään senkin kanssa ennenkuin taas trimmataan kesäkuntoon. Tästä turkin ajelusta ollaan montaa mieltä - sanotaan, että koiran kuuluu kestää helteet ja turkkihan antaa myös suojaa jne.,  mutta kun on yhden koiran lämpöhalvaukseen menettänyt, ei todellakaan halua ottaa mitään riskejä. Mulle on aivan sama, kuuluuko sen kestää vai ei, mä en lähde kokeilemaan ja kun näki sen eron Banjon jaksamisessa turkin ajelun jälkeen, niin ratkaisu oli täysin oikea ja sen aion tehdä tulevinakin kesinä. Turkki suojaa joo, mutta kun se pohjavilla ei lähde sieltä alta eli koiralla on täysi turkki kesähelteillä, niin kyllä siinä alkaa miettiä muita ratkaisuja. Banjon kanssa käytiin kuuntelemassa joulurauhan julistus Turussa, että ei se ihan näkymättömissä ole ollut ;)

Alkuvuodesta suuntaamme taas tuttuun tapaan Kanarialle tapaamaan tuttuja ja tällä kertaa reissusta onkin tulossa taas ihan superhauska, kun saadaan kavereita mukaan matkaan. Saadaan varmaan itsekin taas paljon uutta irti, kun näyttää saarta ihmisille, jotka ei ole siellä ennen olleet - tulee itsekin katsottua taas hiukan uusin silmin. Ja heti matkan jälkeen jännitetään Paloman terveystuloksia :P

Tässä siis tällainen pieni päivitys, enkä taida tällä kertaa edes yrittää luvata parantaa tapojani, ei se onnistu kuitenkaan... Mutta kiitos teille kaikille ihanille, jotka olette täällä siitä huolimatta jaksaneet käydä ♥

Paloma & Banjo

Perla

Perla

Paloma

Paloma & Perla

Banjo, Perla & Paloma

Banjo & Perla

Banjo

Banjo

Paloma & Perla

Paloma

Perla & Paloma

Perla & Paloma

Reilu peli ;)

Paloma & Perla

Paloma & Perla

Paloma & Perla

Paloma & Perla


Kuvia Kullaanvuoren retkeltä: http://leot.kuvat.fi/kuvat/Kullaanvuori%2019.12.2012/?pw=Wb3Nrpaq

Rauhallista Joulua ja Onnea Vuodelle 2013!!

toivottavat Tarja, Kari, Banjo, Paloma, Perla ja Mini

Kesä meni...

Kesä on vähän niinkuin tilikin - tulee ja menee, mutta kumpaakaan tilannetta ei oikein ehdi huomaamaan... Nyt mennään jo syksyä, ja vaikka kelit on täällä vielä lämpimät, niin kyllä sen huomaa, että talvi on tulossa. Mulle on sopineet tämän kesän kelit oikein loistavasti - ei ole ollut koirilla liian kuuma ja ainoastaan kerran on jäänyt lenkki tekemättä liian lämpimän sään takia. Kun yhden koiran menettää lämpöhalvaukseen, tulee ihan hysteeriseksi - tai ainakin mä tulin... Banjohan ajettiin kaljuksi jo kesäkuussa ennen meidän reissua, kun en vaan uskaltanut jättää sitä hoitoon enkä myöskään uskaltanut sitä omien silmien alla pitää, kun on tuossa lämmönsietokyvyssä(kin) niin isäänsä tullut. Sen lisäksi meille on tänä kesänä hankittu auton kalteriin pari häkkituuletinta, joiden tarkoitus on viedä sitä ohjaamon viileää ilmaa myös sinne takaboksiin. On takaluukun ilmahaka (jota ei tosin ole tarvittu, koska mä en uskalla jättää koiria autoon hetkeksikään, jos on mahdollista tulla liian kuuma...) ja lisäksi vielä viilennystakki. Koiria ei myöskään ole lenkitetty kuin aikaisin aamulla (viileinä päivinä muulloinkin) ja ulkonakaan niitä ei ole pidetty kuin lyhyitä aikoja. Nyt on ihanaa, kun uskaltaa taas ihan vapaasti pitää pihalla :)

Näyttelyissä on kesän aikana käyty harvakseltaan. Paloma oli heinäkuussa Forssassa tuloksena EH2, ja elokuussa Raisiossa tuloksena ERI4 ja nyt viime viikonloppuna Porvoossa tuloksena ERI3 ja SA. Olen tosi tyytyväinen Paloman saamiin arvosteluihin - keskenhän tuo vielä on, mutta arvosteluissa ei ole ollut mitään, mitä ei aika "korjaisi". Liikkeet on löysät ja etenkin tuossa Forssan näyttelyssä Paloma oli täysin karvaton. Tuo tyttö kuuluu taas niihin, jotka pudottaa sitten turkkinsa kokonaan, kun pudottaa. Onkohan siinä muuten joku sukupuolijuttu, kun Isla oli samanlainen ja sitten taas nuo meidän jätkät on olleet turkkinsa puolesta koko ajan näyttelykunnossa? Siis pudottaahan nekin, mutta ei nyt totaalisen nakuksi tule. Ehkä pojat ei vaan voi pukeutua bikineihin :D Porvoossa oli mukana myös Perla ja hienosti ekassa pentuluokassaan PEK2. Perla esiintyi mun mielestä todella hienosti - antoi tuomarin kopeloida ja katsoa hampaat, ja juoksikin kauniisti. On myös käyty parissa mätsärissä - toisesta punainen nauha, muttei sijoitusta ja eilen saatiin sininen nauha, ja Perla oli lopuksi sinisten pentujen toinen :) Tuomari vielä erikseen kehui, että on koiralla niin kauniit polvikulmat, kun aivan liikaa näkee nykyään sellaista suoraa takapäätä.

Paloma Porvoon näyttelyssä

Perla Porvoon näyttelyssä

Muuten on vietetty aika hiljaiseloa - leoleiri tuli ja meni ja ensi vuonna uudelleen. Siellä on kyllä kiva käydä, etenkin kun saa aina reissata hyvässä seurassa - kiitos Vippe!!♥ ♥  Mukaan pääsi tällä kertaa Paloma Jaron kaveriksi, ja oikein yllätyin, miten hienosti kaikki meni. Paloma on noinkin nuoreksi koiraksi todella fiksu ja hienosti käyttäytyvä - ei mitään hötkyilyjä mihinkään suuntaan, ainoa ongelma oli, ettei ruoka oikein maistunut reissussa ja sunnuntaiaamuna likka alkoikin sitten oksentaa tyhjää mahaa. Taisi pienelle tulla kuitenkin pikku-ressi reissussa ;)

Mökillä vietettiin pitkä viikonloppu ja se, jos mikä oli rentouttavaa. Kaikki koirat oli mukana reissussa, ja mä sain vaan olla ja äiti passasi ;) No ei, kyllä mä yritin saada edes tiskata, mutta ei - äippä hoitaa. Mihinkähän sitä minäkin joutuisin, jos ei äitiä olisi? Ja isää myös, mulla on kyllä ihan huippuhienot vanhemmat!!♥ ♥  Töiden merkeissä on siis mennyt pitkälti tämä kesä, kesäkuussa pidin sen kolme viikkoa lomaa (josta 2 viikkoa oltiin reissussa), ja nyt on pieni syysloma, että jaksaa taas pakertaa tammikuulle saakka. Kättä sairastelen edelleen ja torstaina otamme isäni kanssa suunnan kohti Helsinkiä, johon menen kaularangan magneettikuvaan. Fysiatri epäili pullistumaa kaularangassa ja sitäpä nyt lähdemme Helsingistä hakemaan ;) Helsingistä sen takia, että on siellä yli 300 euroa halvempaa kuin Turussa... Ja kun sen itse maksaa, niin tuntuu ihan järkevältä ajaa sinne sen takia. Tiedä sitten, löytyykö kuvista vieläkään mitään, mutta joku hermoperäinen vaiva sen täytyy olla, koska hermosärkylääkkeet auttaa. Niitä olen syönyt nyt muutaman viikon, ja vaikka jotkut saa niistä aika hurjiakin sivuvaikutuksia, niin mulla on mennyt suht hyvin - sen verran haittaa, että töissä tulee joistakin hommista huimausta (jos on paljon edestakaista liikettä, heilumista, pyörimistä tms), mutta kotioloissa pärjään oikein hyvin. Ainoa harmitus siis on, että zumbaan en pääse ja sieltä tarttis nyt päästä hakemaan lisäenergiaa, mutta ei auta, kun nuppi ei kerran kestä niitä liikkeitä.

Paloman kanssahan me käytiin Dobo-kurssilla ja se oli tosi kivaa. Paloman lihakset parani selvästi jo sillä 5 viikon kurssilla eikä se huonoa tehnyt emännällekään. Ohjaajan mukaan sitä ei mielletä liikunnaksi (ei kelpaa liikuntasetelit), mutta voin kertoa, että kyllä se meille sitä oli ;) Jos joku ei tiedä, millaista se on, niin tuolla on lyhyt esittelyvideo Jatkokurssi olisi ollut tosi kiva, mutta tuo mun räpylä on siinä kunnossa, ettei kestä painoa, niin ei menty.

Perlan kanssa mentiin pentujen esikouluun, jossa oli ensin puoli tuntia koulutusta ja sen jälkeen vartti vapaata leikkiä. Täytyy sanoa, että onneksi me mentiin sinne pelkästään sosiaalistamistarkoituksessa, nimittäin mitään muuta hyötyä siitä ei ollut - päinvastoin. Mä en voi ymmärtää, että koulutuksessa muut saa koheltaa niiden koiriensa kanssa ihan mielinmäärin ja häiritä toisten tekemistä, eikä kouluttaja puutu siihen mitenkään. Mä en myöskään voi ymmärtää, että kun koira vapaan leikin aikana hyökkää emäntänsä jalkojen suojista ärjymään muille koirille ja tikkaa hampaillaan kaikkia, emäntä palkkaa sen, kun se tulee takaisin eikä kouluttaja puutu siihen mitenkään. No, mutta tulipahan kaksi käyntiä siihen kouluun samalla kertaa - ensimmäinen ja viimeinen, ja marraskuussa palaamme hyväksi havaittuun Tuijan koirakouluun arkitottis-kurssille. Tuijalle oltaisiin muuten alunperinkin menty, mutta kun ei kurssit sopineet mun aikatauluun sen reissun yms. takia. Mutta jestas, että voi kouluissa olla eroa...

Tällaisia siis meiltä, meillä alkoi tiivis näyttelysyksy - ei varmaan koskaan ole näin moneen näyttelyyn ilmoittauduttu näin lyhyessä ajassa. Porvoo siis meni, ensi lauantaina on Turun pentunäyttely Perlalla, 29.9. on Tampereen pentunäyttely, 7.10. on Perla ilmoitettu Tuulokseen ja 20.10. on Turun KV Palomalla. *huoh* No, kivaahan se on, vaikka sitä hauskuutta saikin viime lauantaina hiukan etsiä, kun kello herätti neljältä ja klo 5:15 lähdettiin liikkeelle - pihaan palattiin klo 20:30. Bianca kun oli ROP, niin vähän venyi reissu. Mutta hauskaa oli ja iso kiitos kaikista reissuista kuuluu Arjalle ja Harrylle, jotka on meitä tyttöjä tänä kesänä NIIN paljon kuskanneet. Kyllä hyvä kasvattaja on hieno asia, mutta vielä hienompi asia on kasvattaja ystävänä ♥ ♥
Muutama metsäkuva tältä päivältä, muita kuvia löytyy (paljon) täältä. Hyvää syksyä kaikille!!

Kesän kulkua...

Nyt on niin retuperällä ollut tämä blogi, ettei koskaan ennen... Ja koska se aloittaminen tuntui aina vain vaikeammalta ja vaikeammalta, kun oli niin paljon kaikkea tapahtunut, kuvia paljon, ettei tiennyt mistä olisi aloittanut, niin päätin nyt aloittaa tavallaan alusta enkä edes yritä kertoa kaikkea, mitä tässä välissä on tapahtunut. Muutamiin huippuhetkiin luultavasti palaan vielä myöhemmin, ja vähän kerron meidän keväästä, mutta muuten - nyt on kesä :)

Tämä taukohan johtui alunperin siitä, että sairastin koko kevään oikeaa kättäni, se särki koko ajan, ei kestänyt rasitusta yhtään ja lääkäri kielsi tietokoneen käytön kokonaan. Sairauslomallakin olin taas muutaman viikon, kävin hermoratatutkimuksissa jne. mutta taas palattiin samaan kuin viime keväänä tuon huimauksen kanssa - lihakset jumissa. Olihan ranteessa myös jännetuppitulehdus, sitten oli tenniskyynärpää ja vielä kyynärpäässä kaventunut nivelväli. Liikerata oli vain murto-osa siitä, mitä sen pitäisi olla. Särky oli siis hermosärkyä, johon auttoi vain kolmiolääkkeet. Säännöllistä lääkitystä en kuitenkaan halunnnut, vaan otin vaan tarvittaessa Tramalin - joskus muutamana päivänä peräkkäin, joskus ei ollenkaan. Kävin fysioterapiassa muutaman kerran, vielä 1 käynti olisi jäljellä ja apua olen siitä saanut. Töihin sain sellaisen pystyhiiren, jota käyttäessä käsi on oikeassa asennossa eikä vääntyneenä. Pari viikkoa oltiin taas Kanarialla, ja siellä ollessa luistin noista fyssarin määräämistä harjoituksista ja sen sitten kotiin tullessa huomasi. Mutta treeniä, treeniä - sitä se tulee varmaan loppuelämän olemaan. Fyssari oli sitä mieltä, että tämän jumin "siemen" on kylvetty jo viime keväänä.

Mutta se sairasteluista, pahin on nyt takanapäin, Kanarian reissu tehty (joka ei ollut paha ollenkaan) ja nyt keskitytään kesään.

Mitään ihmeellistä meille ei ole kevään aikana tapahtunut, hiljaiseloa on vietetty sattuneesta syystä, mutta muutamaan näyttelyyn kuitenkin  päästiin ja Paloma aloittikin näyttely-"uransa" aivan mahtavasti - ekassa virallisessa näyttelyssä Kankaanpäässä JUN ERI2, SA, PN3 ja osallistuttiin myös Belunan kasvattajaluokkaan, joka uskomattomasti BIS1 - oli kuulkaa mahtava tunne olla osana sitä :) Seuraavaksi oli vuorossa Harjavalta, jossa Paloma veti vielä paremmin VSP ja SERT! Mieletön tyttö :) Somerolla ERI2 ja Lohjalla EH3, ei siis ollenkaan huonosti nekään. Heinäkuun puolivälissä mennään Forssaan, elokuussa on elonäyttely Raisiossa, syyskuun alussa Porvoo (jonne tulee myös Perla ekaa kertaa pentuluokkaan), ja lokakuussa Turku. Siinä niitä taas... Banjoa ei näyttelyissä vähään aikaan nähdä, pojalla on kesätukka :) Viime kesästä oppineena ajoin siis Banjon kaljuksi. Banjohan on aina ollut isänsä poika tässä suhteessa eli kärsii kuumasta, jopa enemmän kuin Enzo. Päätimme siis, että näyttelyt saa jäädä ja yritämme kaikin keinoin varmistaa, että Banjo on vahvuudessamme vielä kesän jälkeenkin. Ja voi, mikä muutos! Olin jo alkanut epäillä, että se on kipeä, kun lenkillä vaan laahusti perässä eikä juossut mihinkään, mutta kyllä vauhtia löytyi, kun tukka lähti :) Ei ole kipeä tuo poika ainakaan, sen verran lujaa nyt mennään, ja turkki kasvaa kauniisti takaisin, eli kyllä sitä vielä näyttelyissäkin nähdään.

Perla kasvaa kohisten niinkuin leopennuilla on tapana, ikääkin neidillä on jo 5 kk. Perla on mukava, vauhdikas tyttö, jolla ei huonoa päivää ole. Häntä heiluu tilanteessa kuin tilanteessa, ja Perla on aina valmis mihin tahansa. Hiukan joutuu töitä tekemään sosiaalistamisen kanssa, mutta likka on sen verran innokas, että hyvä siitä tulee.

Juhannusaaton vietimme koirien kanssa Belunassa (vielä kerran iso kiitos Arjalle ja Harrylle), ja muuten oli kovin rauhallista meillä. Tulimme juhannusviikolla keskiviikkoiltana myöhään Kanarialta eikä sitten oikein ollut noita reissufiiliksiä enää, kun viikonlopun jälkeen jo jatkui työt. Mutta uimaan vietiin lapset sunnuntaina - Perla ei vielä ollut kovin innokas uimaan, mutta liekö siihen vaikuttanut aattona Belunassa tehty sukellus :D Perla aikansa katseli Banjon uintia lammessa, ja kun ei oikein tiennyt, miten pääsisi mukaan, päätti sitten ottaa vauhtia ja hypätä. Uppeluksiinhan se meni, mutta osasi uida kuitenkin :D Ja Palomalla on varsin omalaatuinen tyyli "uida" - se lähtee ohjuksena pallon perään ja loikkii hakemaan sen (kävellen ei tassut yltäisi enää pohjaan, mutta loikkimaan pystyy...). Se ui vasta, jos on ihan pakko. Loikkimallakin se kastuu kokonaan eli ei mitään hajua, miksi se noin tekee. Banjo sen sijaan isänsä tavoin rakastaa uimista ja ui, vaikkei olisi palloakaan haettavana. Kuvia meidän juhannusviikonlopusta löytyy täältä.

Leoleiri kutsuu ensi viikonloppuna, näillä näkymin Paloma lähtee matkakaveriksi Jarolle, ja siitä sitten taas kuvia ja juttua. Hyvää kesää kaikille, ja iso kiitos, kun olette jaksaneet täällä kuitenkin käydä katselemassa :) Erityiskiitos Hannalle, joka aina jaksaa kommentoida ja odottaa kuulumisia <3

Hyvää pääsiäistä!!!

Laumassa on voimaa

Meillä on taas lauma :) Ja Banjo ottaa laumanjohtajan tehtävät vakavasti ja on hyvä laumanjohtaja. Sen kanssa ei Perla saa riekkua, heti tulee urahdus "käyttäydy, kakara" mutta se on ekana tarkistamassa, että kaikki on ok, kun Perla tulee sisälle, ja pihalla ne vaeltaa yhdessä. Banjo osaa myös varoa, ettei pieni jää jalkoihin - tämä on Palomalla hiukan hakusessa, mutta toisaalta - Paloma ei ole paljon väistellyt ennenkään ;) Kun Paloma tuli taloon, mä meinasin kastella housuni, kun Banjon mielestä metsässä liikkui joku ja se haukahti. Sitä kun aloin sitten oikein miettiä, totesin, etten ollut aiemmin kuullut sen haukkuvan. Ja nyt se haukkuu pihalla koirien kanssa liikkuvat ohikulkijat. Tämä toivottavasti jää pois, mutta pitäähän nyt neitoja puolustaa. Tosin Perlalla on enemmän luonnetta kuin Banjolla ja Palomalla yhteensä, joten voin vaan todeta, että kunhan likka tuosta kasvaa, niin "vapise, Tero" ;)

Yhteiselo on siis lähtenyt sujumaan hyvin. Paloma ja Perla on erottamaton parivaljakko ja Palomalla on - nuoresta iästään huolimatta - aivan mielettömän pitkä pinna. Mä tiedän (ja toivon), että Perlan kasvaessa Paloma alkaa sanoa vastaan, ettei nyt ihan koko turkkia sovi repiä irti eikä ole hyvien tapojen mukaista käydä päälle kuin yleinen syyttäjä. Mutta toistaiseksi Perla on niskan päällä - ison osan ajasta ihan kirjaimellisesti.

Pennun kehityksen seuraaminen on kyllä hienoa. Vaikkei Perla mun mielestä ole paljon kasvanut, on se kehittynyt aika tavalla. Metsässä se jaksaa hyvin jo kulkea meidän aamulenkin - se tekee vain vähän vähemmän koukkauksia pois polulta kuin nuo isommat. Ja kallionseinämää pääsee jo ylös, ei nyt ihan yhtä lentämällä kuin Paloma mutta lopputuloshan ratkaisee. Vähän vielä treenausta vaatii kavereiden kulkusuunnan ja -nopeuden arviointi (lenkillä nähdään useita peräänajoja ja joskus se menee niin vauhdilla, että sukeltaa etujalkojen välistä uloskin) ja sille pitänee myös kertoa, että kun Banjo nostaa koipea, sinne alle ei kannata mennä.

Paloman kanssa käytiin temppu-aktivointikurssilla ja se oli kivaa. Paloma ei olekaan mikään tyhmä tyttö vaan ilmeisen älykäs, eikä ole pelkästään mun puolueellinen mielipide vaan myös kouluttajan :) Muutama kuva löytyy Arjan blogista. Paloma oppi laittamaan tassut laatikon päälle, pyörimään siinä ympäri, pitämään namia nenän päällä, menemään putkesta ja renkaasta, menemään ruutuun ja hyppäämään esteitä (jotka tosin oli korkeudeltaan muille ryhmäläisille sopivia eli Paloma ei tainnut niitä edes huomata...). Myös älypelejä pelattiin ja ne on Paloman suosikkeja, niitä pitää ostaa myös kotiin lisää (meillä on kolme). Viime keskiviikkona aloitimme arkitottiskurssin ja se kestää toukokuun alkuun saakka. Paloma on myös ilmoitettu Kankaanpäähän, Harjavaltaan ja Somerolle näyttelyyn, ja kesäkuun alussa on vielä suunnitelmissa Lohja. Tapahtumia siis riittää :) Banjokin ehkä nähdään jossain vaiheessa kehässä, saa nähdä, mutta pääsiäisenä mennään ainakin Huittisiin luonnetestiin. Jännä nähdä, onko se luonne sitten loppupeleissä sellainen, kuin itse sen kuvittelee olevan - Enzon kanssa ainakin tuli pari yllätystä, joten eiköhän myös Banjon kanssa. Ja puolustushaluhan on sellainen, mitä ei koskaan (toivottavasti ainakaan) normielämässä pääse testaamaan, joten se kiinnostaa. Sen mä tiedän nyt jo, että pehmeämpi tuo poika on kuin Enzo, mutta saa nähdä, mitä tuomarit on mieltä.

Loppuun vielä muutamia kuvia:

Paloma & Perla

Perla ja rouhetikku

Perlakin tykkää kantaa tavaroita

Meidän tytöt

Perla ja Banjo

Paloma 9 kk

Perla 9 viikkoa

Yhden talouspaperirullan kantamiseen tarvitaan 3 leonbergiä

"Mulla on vähän jekkuja mielessä..."

"Anna se mulle!"

"ANNA SE MULLE! NYT!!!"

Perla kiitää

"Hei kamut, oottakaa!"

"Ou nou, miten mä tänne jouduin?"

Ei haittaa, matka jatkukoon

Paloma

"Miks te meette noin lujaa?"

"Jes, mä sain sut kiinni!"

Paloma

Paloma

Paloma

Banjo ja Perla

Palomalla riittää vauhtia

"Leikitään!"