perjantai 30. huhtikuuta 2010

Hiljaiselo jatkuu...

Isäpuoleni menehtyi syöpään eilen aamulla, vain kolme viikkoa diagnoosin jälkeen...

"Jäi tyhjäksi polkusi kotimme tiellä,
voi miten toivoimme sinun toipuvan vielä.
Mutta et jaksanut enää kestää,
sun lähtöäs emme voineet estää."

Suru on suuri eikä fiilikset ole kovin korkealla, mutta päivä kerrallaan... Banjon kuvia ja muita tulee heti, kun jaksan niitä käydä taas läpi - on sen verran tässä viime aikoina päivitykset jääneet.

"Me tiedämme, sinun on parempi näin.
Kivut poissa on, tuskat takana päin.
Suo anteeksi silti kyyneleet nää,
ne rakkautta on ja ikävää."

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Elämä antaa ja elämä ottaa

Paljon useammin pitäisi ehtiä blogia päivittämään, kun selvästi joku ainakin käy sen säännöllisin väliajoin tarkistamassa ;) Mutta kun työyöt istuu koneen vieressä, ei oikein kotona enää niin paljon huvita. Nyt on onneksi vapaata, joten hoidetaan tämä taas hetkeksi alta pois :)

Pääsiäistä vietettiin ihan huippuseurassa (kun ensin olin lauantaiaamuun asti töissä), nimittäin Vippe ja Jukka tulivat meille yökylään. Hyvässä seurassa sitä näköjään jaksaa, sillä mä olin nukkunut n. 3,5 tuntia mutta neljään asti aamulla mä jaksoin, sitten oli pakko kömpiä nukkumaan. Eikä heiluttu hulluna humalassa vaan vietettiin kivaa iltaa ystävien kesken jutellen ja matkasuunnitelmia tehden ;) Vielä me joskus ;) Tuhannet kiitokset Vippelle ja Jukalle, oli tosi kivaa ja rentouttavaa!

Sunnuntaina sitten jatkettiin hyvien ystävien seurassa. Banjo pääsi ajelulle ja menimme moikkaamaan Belunan porukkaa. Ja voi millä riemulla Banjo portilla menikään kasvattaja-Arjan luo :) Selvästi poika oli kuin olisi kotiin tullut, mutta niinhän se tulikin - kotiin, joka on kuitenkin kauemmin ollut ykköskoti kuin tämä nykyinen koti. Ja Biancakin siellä oli vastassa ja hetken aikaa piti ensin keskustella, kumpis meistä nyt olikaan se kovempi jätkä, mutta sekin selvitettiin ja leikit voivat alkaa.

Tutkimusretkellä Banjo edellä, Bianca perässä


"Hei systeri, mä tulin teitä moikkaamaan!"




Pilvikin osallistui sisarusten leikkeihin, kunhan sille ensin kerrottiin rohkaisevia uutisia, ettei Banjo suinkaan ole muuttamassa takaisin




Arja-mamman iso hali :)


"Poseerataas nyt kauniisti, ei yhtään nahistella siinä"


Sisarukset keksivät hirvittävän hauskan leikin - sohvan takaa pääsee ympäri.



Ja sitä sohvaa sitten kierrettiinkin - ympäri ja ympäri - kunnes Arja keksi huomauttaa, että kiertävät koko ajan samaan suuntaan. Banjohan sitten fiksuna poikana veti samantien u-käännöksen ja lähti toista kautta :D Oli siinä naurussa pitelemistä, että ihan niinkuin jätkä olisi ymmärtänyt, mitä sanottiin.






Kiitos taas Arjalle ja Harrylle, että saatiin tulla ja nähdään taas!

Ja sitten kuvia kotoa...

"Musta tulee isona sellanen horto... hortonoo... no, joku hortoilija kuitenkin"


Voiko olla söpömpää?


Banjo ottaa joka ilta "pienet" leikit isänsä kanssa, ja niin ihana kuin niitä onkin seurata, joskus joutuu vähän puuttumaan tilanteeseen, kun tuo kokoero on kuitenkin vielä aika valtava ja Enzo ei aina innostuessaan muista sitä. Pääasiassa leikitään tosi kauniisti - tosin joku koiria tuntematon voisi olla eri mieltä :D










Ja koska Banjoa en ole vielä saanut lisättyä sivuille eikä siis ole kuvagalleriaakaan, niin tässä 9-viikkoisposeerauskuvat (jestas, mikä sana, ei taida olla edes suomea...)




Vähän on poika kasvanut ;) Torstaina 9-viikkoisena Banjo painoi 11,8 kiloa


Lauantain vietin hyvän ystäväni häissä ja ne häät olikin ihan huippuhäät! Varmasti hauskimmat missä olen koskaan ollut, ja seuraavana aamuna nukuttikin pitkään. Olinhan mä tosin kotona jo yhdentoista jälkeen ja ihan autolla liikkeellä, mutta edellisen yön olin kuitenkin ollut vielä töissä ja nukkunut aamulla 4 tuntia. Mutta kun heräsin, niin ulkonahan oli mitä ihanin kevätpäivä ja pihahommiin siitä lähdettiin. Varsin tuottoisaa porukkaa ovat nuo meidän karvalapset talven aikana olleet, ja koko päivä siinä meni pihaa lapioidessa puhtaaksi... No, kuului siihen päiväohjelmaan vielä haravointiakin, mutta nyt ne on suurimmaksi osaksi tehty - vielä kun joku keräisi nuo lehtikasat pihalta pois. On aivan ihanaa asua tontilla, jossa suurin osa puista on tammia, mutta keväällä sen tammen kurjan puolen aina muistaa, kun piha näyttää siltä, ettei sitä ole syksyllä haravoitu kertaakaan. No, sen korvaa kyllä se, kun syksyisin kuuntelee tammenterhojen putoilemista peltikatolle samalla, kun yrittää nukkua :D

Koirat olivat kaikki ahkerasti mukana pihahommissa, kuka vartiointitehtävissä ja kuka "pikku-apulaisena" loikkimassa lehtikasoihin :D Ja koska raskaasta työstä pitää aina saada palkkaa, niin tässä on Banjon palkka - putkiluu. Isla ja Enzo saivat rustoluut, mutta niitä en ehtinyt edes kuvaamaan...




Tänään pihahommia on jatkettu, haravoitu vähän lisää ja apulaiset olivat taas paikalla.


Illalla tulivat Leena ja Antti katsomaan Banjoa, ja Banjo esitteli heille ihan uuden taidon - näin hienosti osaa pieni mies kantaa palloa.





Kaiken kaikkiaan on sanottava, että Banjo on aivan unelmapentu! Aivan ihanan rauhallinen (eikä tämä ole pelkästään mun mielipide, vaan näin ovat sanoneet muutkin meillä vierailleet), tasapainoinen, utelias ja selvästi vakaa pentu. Ja tuohon rauhallisuuteen vielä sen verran, että pentuhan se silti on, ihan normaali pikkupentu, joka saa hillittömiä hepulikohtauksia ja on täysi riiviö puremalla huonekaluja, mutta pääsääntöisesti se on rauhallinen ja hyvinkin rauhallinen verrattuna meidän aiempiin pentuihin. Banjo antaa mun nukkua aamulla noin 4 tuntia ennenkuin se kömpii sängyn alta ylös, käy pissalla ja mä menen takaisin nukkumaan. Banjo joko tulee myös tai jää leikkimään leluillaan, mutta ei härki isompiaan eikä tuhoa paikkoja. Mun päivärytmin oppimiseen sillä meni viikko, isällään meni noin 2 vuotta... (Ja Islalla taas aikoinaan 1 päivä) Se, onko tuosta pojasta sitten aikanaan näyttelykehiin, jää nähtäväksi - siihen kun tarvitaan ainakin ne kaksi pientä palloa tuonne takajalkojen väliin ;) Saattaahan ne siellä jo ollakin (tai toinen ainakin onkin), mutta lääkäri tutkikoon sen asian sitten rokotuksen yhteydessä.

Isla voi hyvin. Sen kanssa on nyt tehty muutama noin tunnin kävelylenkki eikä se ole alkanut ontua. Lääkärin ohjehan oli, että niin paljon saa hihnassa kävellä kuin jaksaa, mutta liukastua ja leikkiä ei saa. Onneksi tänne tuli kevät vauhdilla eikä tiet olleet peilijäässä kuin ihan hetken. Kipulääkekuuri on päällä vielä muutaman päivän, ja 20.4. meillä on taas kontrolli. Mutta hyvältä näyttää :)

Tämä kevät on kyllä ollut sellaista tunteiden vuoristorataa, ettei toista ole... Eikä toivottavasti tule... Samoihin aikoihin, kun meillä iloittiin pennuista, menehtyi kolme elämääni aika olennaisesti kuulunutta koiraa. Ja onhan ystävän suru muutenkin aina suru myös itselle. Ja samaan aikaan, kun meillä elettiin viimeisiä pennun odotuksen päiviä, joutui lähipiiriini kuuluva ihminen sairaalaan. Hän pääsi sieltä kotiin samana päivänä kuin Banjo tuli kotiin, ja diagnoosi varmistui viime perjantaina - syöpäähän se on, sisäelimissä. Alkaa tosissaan tuntua siltä, että vähitellen riittää, mutta toisaalta - joku viisas on joskus sanonut, ettei ihmiselle anneta kärsimystä enempää kuin se kestää, joten kyllä sitä sitten täytyy olla aika vahva... Ja kai ihmistä voi sitten koetella vähän enemmän, kun ei kerran ihan omalle kohdalle täräytä... Mutta jos joku on ihmetellyt sitä, että ajatukseni harhailee (tämän on ihan varmaan joku huomannut) eikä ihan kaikki jaksa just nyt kiinnostaa niinkuin pitäisi, niin tässä on syy. Mutta kevät tulee kohisten ja aurinko on paistanut ihanasti 2 päivää, mittari on näyttänyt +14°C ja kärpäset ovat heränneet. Joten kyllä tämä tästä!

Ihanaa kevään odotusta kaikille!

torstai 1. huhtikuuta 2010

Kuvia

Hanna kaipasi kuvia, joten tässä tulee ;) Banjo on kotiutunut ja sopeutunut laumaan loistavasti, ja se on myös otettu tosi hienosti vastaan. Mulla vaan tämä pentuaika tarkoittaa ainaista väsymystä, aamulla saan noin 4-5 tuntia nukkua ja sinä aikanakin herään noin kolme kertaa tarkistamaan, onko Banjo herännyt/heräämässä ja sitten illalla yritän epätoivoisesti nukkua lisää. Mihinkään ei siis pääse eikä kylään voi tulla, koska mä nukun. Mutta se nyt on ohimenevää, ja Banjo sentään antaa mun nukkua aamulla - Enzo nukkui aikoinaan pari tuntia ja taas mentiin ;) Banjo on selvästi ihastunut Islaan, ja haluaisi leikkiä Islan kanssa ja nukkua Islan vieressä, ja Enzo on sitten se idoli :) Näin se oli Enzollakin ihan pentuna - Islan kanssa riehuttiin ja Peteä kunnioitettiin. Onko se sitten uroksen koko vai onko nartussa joku äipästä muistuttava tuoksu vai mikä sen tekee, en tiedä. Meillä vaan on valitettavasti se tilanne, että Islan ei voi juuri nyt antaa riehua pennun kanssa. Hiukan on ollut pakko päästää, ettei pennusta sitten tule Islalle asia, josta koko ajan kielletään mutta tiukassa valvonnassa ovat touhunneet. Mutta niitä kuvia...

Perhepotretti :)


"Tää on mun isi!"


"Minä suojelen sinua kaikelta"


"Leiki sä, mä vahdin"






Kananmunakennot palasiksi (jep, lattia oli varsin kivan näköinen...)


Minikin päätti kuitenkin jäädä taloon, mihinkäs sitä vanhoilla päivillään enää ;)


Mun käsi melkein 33 vuotta, Banjon tassu 7 viikkoa


Isla ja Banjo




Banjo ja Enzo












"Sä veit mun nallen!"


Crocodile dundee


Isä ja poika painii...


... ja halaa <3


Islan kanssakin on kivaa


Isla haluaa aina säilyttää pienen hajuraon toiseen koiraan, mutta tässä on Banjo päässyt hivuttautumaan yllättävän lähelle


Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...


... kuten miksi harava talvehtii ulkona ja kenellä on mennyt kuppi nurin?










"Tanssitaanko?"


"Auuu, viekää tuo piraija pois!"




Vetävin askelin kohti tulevaisuutta


"Tän lelun mä sain Arja-mammalta, sen nimi on Lobsteri"


Sen viereen on turvallista nukahtaa

Banjolle on jo rokotusaika varattu, eilen leikattiin kynnet ensimmäistä kertaa ja se meni hienosti, mutta hampaiden katsomisesta vielä keskustellaan ;)

Kaunis kiitos kaikille onnitteluista ja kauniista sanoistanne! On hienoa, jos näistä postauksista välittyy se, miten onnellisia me olemme tästä pikkumiehestä - tätä on odotettu kauan eikä näköjään lainkaan suotta :)

Islan kanssa kävin kontrollissa maanantaina, ja Islan polvesta oli turvotus sen verran laskenut, että lääkäri pääsi kopeloimaan polvet kunnolla. Polvet ovat stabiilit eli näillä näkymin ristisiteet eivät ole paukahtamassa, mutta molemmissa polvissa on polvinivelen tulehdus - oikeassa pahempi kuin vasemmassa. Islaa juoksutettiin ensin ja se ontui hiukan, sen jälkeen lääkäri käänteli ja väänteli polvia vuoronperään ja lähetti heti liikkeelle, ja tämä sai varsinkin oikean jalan kanssa aika rajun ontumisen aikaan. Kaiken varalta Islalta otettiin myös verinäyte, koska lääkärille tuli mieleen borrelioosi, mutta se oli negatiivinen. Valkosoluarvo oli hiukan alhaalla, mutta se saattaa johtua kortisonista. Isla sai kahden viikon kipulääkekuurin, kävellä saa hihnassa niin paljon kuin jaksaa ja 20.4. on taas kontrolli, jolloin tarkistetaan myös valkosoluarvot uudestaan. Kaiken kaikkiaan siis ihan positiivisia uutisia, lääkärin sanoin "vielä ei tarvii puukkoa terottaa" :) Huono uutinen taas oli se, että klinikalla oli valokuvaajat kuvaamassa uusia kuvia klinikan nettisivuille ja mehän jouduttiin uhreiksi... Onneksi ehdin sentään harjata Islan ennen klinikalle lähtöä ;)

Islan ja Ronnien lapset täyttivät eilen 4 vuotta, joten lämpimät onnittelut kaikille kahdelletoista!! :D