Iloa ja surua...

Viimeiseen viikkoon on mahtunut suunnattoman paljon iloa, mutta myös ainakin yhtä paljon surua... Suurimmat ilon aiheet onkin kuvattuina edelliseen postaukseen, eli pennut - nuo suloistakin suloisemmat otukset, jotka vähitellen alkavat valloittaa maailmaa. Tai ainakin meidän ihmisten sydämiä :)

Myös satanut lumi kuuluu kyllä mulla selkeästi ilonaiheisiin, vaikka monet siitä valittaakin. Mä olen kuitenkin älyttömän tyytyväinen siihen, ettei ole rapaisia tassuja, ei kurakelejä eikä pihalla mutaläjää, jota joskus nurmikoksikin kutsutaan. Ja koirat nauttii - se käy varmaan ilmi näistäkin kuvista:

"Jes, mamma anto luvan, nyt mennään!"




Ai miten niin Enzo rakastaa lunta?!


Enzo


Enzo












Isla


Maisema "meidän" lenkkimetsästä (tarkoittaa sitä, ettei ole meidän metsä, mutta metsä on meidän tontin takana ja siellä me käydään irrottelemassa)




"Leikittäiskö vähän?"


"Okei! Etpäs saakaan kiinni!"


Enzo


Ei näytä kovin sairaalta tai kivuliaalta tämä tyttö :)


Isla


Isla


Enzo (taustalla meidän tontti)


Jiihaa!


Lumimies




Jään Islatar :)




Ja se suru... Maanantaina lähdin kohti Lietoa ja sieltä suuntana oli Turun eläinsairaala, kun Myrtti meni kontrollikuvaukseen. Olen käynyt Leenan apuna ja ehkä tukenakin näillä käynneillä - milloin on vaan vaihdettu sidokset ja milloin on sitten kuvattukin. Nyt oli kuvauksen vuoro, ja Leena sanoi saapuessani, että hänellä on hirveän pahat aavistukset nyt tästä. Ja mun on myönnettävä, että niin oli mullakin sen jälkeen, kun Myrtti eläinsairaalan pihalla otettiin ulos autosta ja näin käytännössä hervottomana roikkuvan jalan... Myrtti ei astunut jalalla ollenkaan, mutta oli kuitenkin iloinen ja hyväntuulinen, joten ajattelin, ettei se ehkä olekaan mitään. Röntgenkuva kertoi karua kieltään. Pirstoutuneen luun tueksi ruuvattu levy oli katkennut. Tiesimme Leenan kanssa molemmat, mitä se tarkoittaa ja tämän vahvisti lääkärikin. Mitään ei ollut tehtävissä, vaan tuo pieni, suloinen, iloinen, vasta elämänsä alussa oleva koira piti nukuttaa ikiuneen. Ja vaikka koira ei omani ollutkaan, niin koville se otti ja ottaa edelleen. Pari päivää meni aivan sumussa, eikä vieläkään juurikaan mikään huvita. Voin siis vain kuvitella, millainen tunnelma Myrtin perheessä on...
Lepää rauhassa, Myrtti, suru on suunnaton ja ikävä loputon. Lämmin osanottoni Myrtin perheelle - Leena, Makke, Mikko, Tommi, Anna-Sofia, Antti sekä Alli ja Pinja
Tällaisena haluan Myrtin muistaa (kuvat viime kesältä, kun Myrtti kävi meillä kylässä)






Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen,
tuskaa sen tiedän minulle tuoneen.
Valo kirkas häikäisee ikkunasta,
tuudittaa pientä koiranpoikasta.
Rakas koira valolta silmänsä sulkee,
tietämättään kohti taivasta kulkee.

Pentuja :)

Laitan nämä pentukuvat nyt erikseen, kun niitä on niin paljon (jostain kumman syystä). Viime lauantaina pääsimme pitkän - tai ainakin tosi pitkältä tuntuneen - odotuksen jälkeen katsomaan pentuja ensimmäistä kertaa. Huterilla jaloillaan tyypit haahuilivat paikasta toiseen, ja pienenpientä leikinpoikastakin alkoi jo olla. On ne vaan niin suloisia :) Hanna jossain kommentissaan ehdottikin webbikameran asentamista pentuhuoneeseen, mutta eihän siitä mitään tulisi - enhän mä pääsisi enää töihin enkä nukkumaan ollenkaan, kun pitäisi vaan seurata vauvoja ;)

Lotta on huolellinen, tunnollinen ja kovin luottavainen äiti - päästi meidät ihan varauksetta vauvojaan katsomaan ja koskemaan. Tai sitten Lotta tuumaa, että riittäähän noita, vaikka tekin muutaman hoitaisitte ;)


Maitobaari on auki


Pieni pää ja pieni kieli :)


Nahistelua


Itse suloisuus (vai voiko pojasta niin sanoa - no kai näin pienestä voi...)


"Tämä tunneli on jo täynnä!"


"Ruokaa!"


Torstaina sitten tein uuden retken pentulaan, ja jo muutamassa päivässä pennut olivat kasvaneet ja kehittyneet ihan hurjan paljon. Näyttävätkin jo ihan leovauvoilta!


"Taistellaan!"


Kunnes saapuu rauhanneuvottelija...


...joka joutuu hyökkäyksen kohteeksi - mitäs läksit nii!


"Älä huuda mulle!"


Tähän ei tarvitakaan sanoja <3




"Ei yhtään lähemmän tai mä lyön!"


Ruoka-aika


"Tämä on hyvää, tätä me otamme!"


Ja maitoa päälle


Onnellinen äiti


"Jäiks yhtään, mä voin syödä loput!"




Ja huomenna sitten taas uusi retki Belunaan, että Karikin pääsee mukaan :) Täytyy sanoa, että valinta tulee olemaan todella vaikea. Pentue on todella tasainen, ei ole yhtä ykköstä eikä yhtä viimeistä, vaan erot on todella pieniä ja tuntuu, että se, joka oli ykkönen viimeksi, ei olekaan ykkönen enää. Saa nähdä, miten meidän käy :) No, joka tapauksessa olen täysin vakuuttunut, että on meille muuttava poika sitten kuka tahansa, siitä tulee ihan ykkönen ;)

Haaste

Tämänhän vallan unohdin viime päivityksestä... Eli Enzo on saanut kuvahaasteen Karhuahon kennelistä ja Besaroon kennelistä, ja Isla sitten myös Besaroon kennelistä. Ja haastehan on: Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi.

No meillä ei blogia ollut silloin, kun Isla oli pieni enkä tältä koneelta löytänyt yhtään kivaa kuvaa Islan ekasta talvesta (näyttelyposeerauksia oli, mutta tuo tyttö ei todellakaan ole niissä se Isla, joka se oikeasti on). Joten tämä kuva on Enzon ekalta talvelta, eikä ollut muuten helppoa löytää tätäkään - tämän seudun "talvikuvat" olisivat voineet yhtä hyvin olla huhtikuussa otettuja... Tässä nyt on kuitenkin edes vähän lunta:

Kuvassa Enzo ja Isla ovat metsälenkillä Lara-hovawartin kanssa. Nuo retket olivat aina tosi kivoja, kaikilla kolmella riitti vauhtia ja Laran omistajan Millan kanssa saatiin päivitettyä kuulumiset ja juorut ;) Lenkit kuitenkin jäivät, kun Milla alkoi odottaa esikoistaan ja jäivät kokonaan kuopuksen synnyttyä.

Ja arkistojen kätköjä kaivellessa osui silmiin myös nämä kuvat:

Kuva on marraskuulta -08 ja tässä kuvassa Isla on niin Isla :) Koira yltä päältä lumessa, kieli poskella ja silmät loistaa. Kaikesta näkee, että kivaa on ollut.


Ja Enzo samalla reissulla. Taustalla on myös Pete, jota vieläkin suurella kaipauksella muistelen sekä Isla, joka on selvästi palaamassa omilta bisneksiltään.

Suurin osa tuntemistani koirista on haastettu, mutta yritetään seuraavia: Enzon morsian Lotta sekä samasta porukasta Luna (ei siis Enzon morsian kuitenkaan), Islan poikakaverit Ronnie ja Jaro (juu juu, Jaro on veli) sekä Oliver Van Den Laak & Co.