Tämä loman jälkeinen elämä on mulla ollut aika matalaliitoa (ja välillä on menty vähän korkeammallakin), ja tuntuu, että mitään en ole saanut aikaiseksi. Tosiasiassa on tullut tehtyä aika paljon kaikenlaista, ja niinpä kaikki koti- yms. hommat on ihan rempallaan... Mutta ehtiihän niitä!
Enzon ja Lotan pennuilla on kaikki hyvin, kaikki kasvavat hienosti ja ovat olleet terveitä. Yksi tyttö tosin päätti kasvaa vähän muita nopeammin ja söi itsensä "ähkyyn". Hän matkusti sitten eläinlääkärin luo karvalakkiin pakattuna, ja kaikki on taas hyvin. Hän oli vain imenyt itseensä myös niin paljon ilmaa, että mitään ei tullut enää ulos ja sekös alkaa ahistaa! Pieni koliikkityttö siis ;) Hän onnistui säikäyttämään Arjan todella lahjakkaasti, mutta onneksi kaikki kääntyi parhain päin. Kuvia on Arjan blogissa niin paljon, etten niitä nyt tähän tunge :)
Tammikuun viimeisenä viikonloppuna Vippe ja Jukka tulivat Hiron kanssa pitkästä aikaa kylään. Päivitettävää oli taas paljon ja aika meni kuin siivillä. "Yön yli-päivitystä" odotellessa siis ;) Yllättäen Isla innostui leikkimään Hiron kanssa! Islahan ei ole koskaan ollut kova leikkimään vieraiden koirien kanssa, omien kanssa toki sitäkin enemmän mutta vieraat ovat usein saaneet jäädä omaan arvoonsa. Siis jos ei lasketa Jaro-veljeä, joka on Islan sielunkumppani ollut pennusta saakka.
Isla ottaa innolla rapsutukset vastaan ja Hiro tarkistaa Islan :)
Enzon esiinastuminen hiukan jännittää Hiroa, mutta ei mikään ihme - sen verran vauhdilla jätkä ilmestyi...
Viime perjantaina Enzolle tuli leikkikaveriksi Anni-tyttö (Besaroon Helmi). Näillä kahdella riittikin vauhtia, mikä teki Enzolle tosi hyvää nyt, kun Isla on ollut vähän haluton leikkimään. Tosin loppujen lopuksi Enzo alkoi olla sitä mieltä, että kaikki vierailevat tytöthän tulevat vain yhtä tarkoitusta varten ;) Kuvat ovat pimeitä, mutta tunnelma niistä varmaan välittyy silti. Kiitos Annin omistajille, kun viitsitte ajella tänne asti ja nähdään taas :)
Lunta on täälläkin vihdoin riittävästi (toki mun puolesta saa tulla lisääkin, mun mielestä on tosi ihanaa, kun pitkästä aikaa täällä on kunnon talvi!!) ja tässä on meidän koiruudet omalla pihalla.
Ja "omassa"metsässä
Mini täytti 11 vuotta helmikuun 5. päivä ja täytyy myöntää, että tänä päivänä ei uskoisi, minkä mankelin läpi tuo tyttö meni viime keväänä... Siinä se nyt jammailee pussinsulkijan kanssa elämänsä innolla :) Tällä hetkellä Mini voi tosi hyvin, ja painokin on noussut jopa yli sen, mitä se oli ennen sairastumista. Viime kevät tuntuu olleen pelkkää pahaa unta ja olen todella tyytyväinen, että taistelimme sen läpi :)
Lauantaina meidät oli kutsuttu Vihtiin katsomaan Enzon siskon Iinan pentuja Isilon-kenneliin. Suuri kiitos Minnalle ja Jannelle, kun saatiin tulla sekä aivan ihanista tarjoiluista! Kyllä oli pöytä loihdittu täyteen kaikenlaisia ihania herkkuja :) Pennuthan tietysti olivat pääosassa ja kyllä ne olivatkin kauniita ja vahvoja! Ja vilkkaita ;)
"Minusta tulee isona vegaani"
Kari palluttaa vauvoja
"No kukas se tämä on??"
"Moi, mä oon Konna!"
Ja jottei olisi liikaa vapaa-aikaa ja tulisi nukuttua liikaa, niin sunnuntaiaamuna Enzo pääsi taas pitkästä aikaa lenkille isäni ja hänen Samu-koiransa kanssa. Samulla oli pienen vatsataudin jäljiltä vielä vauhti hiukan hukassa, mutta Enzo nautti ja niin nautin minäkin. Luminen, rauhallinen metsä ja olostaan nauttiva koira - voiko koiranomistaja muuta toivoa??
Kun tulimme kotiin, otin vielä muutaman kuvan meidän talosta ja pihasta. Se on tuolla puiden takana ;)
Toisesta suunnasta näkyykin vähän
Pihaa
Islan kuulumisia sen verran, että Isla alkoi ontua n. viikko sitten. Soitin tietysti Islan tutkineelle eläinlääkärille, ja Isla on nyt ollut kipulääkekuurilla. Isla ontuu vasenta takajalkaa, eli juuri sitä, jossa on alkava nivelrikko. Lääkärin arvion mukaan siis nivelrikko etenee. Tyttö on kuitenkin nyt ollut iloinen, joten kai tämä tästä taas.
Huomenna mulla on suunnitelmissa mennä tutustumaan fysioterapiaan Myrtin ja Leenan kanssa, ja lauantaina on sitten se kauan odotettu päivä! Pääsemme katsomaan Enzon ja Lotan pentuja ensimmäistä kertaa :D Hitsit, että sitä on odotettu, mutta niin se vaan tämäkin loputtomalta tuntunut odotus päättyy :)
*click*
2 kommenttia:
Ihana kuvapläjäys:). Hauskaa loppu viikkoa toivotellen Marika ja muu poppoo
Teidän kuvia on aina niin ihana katsoa. Niihin ikään kuin pääsee itse sisään. :) Ekasta kuvasta kyllä ensin katsoin, että mitä, mitä, kun Islahan näytti ihan siltä, kuin olisi astutusjuttu meneillään. :D No, sitten katsoin, mitä muuta kuvassa on ja jopa selvitti pään. Tuo Islan ontuminen surettaa, mutta toivottavasti saatte apua lääkkeestä. Meillä Mosse syö lisäksi c-vitamiinia ja rustoja.
Eipä Miniä katsellessa voisi uskoa, mitä kamppailua vuosi sitten käytiin. Huh. Onneksi se vaihe on takana päin ja saatte nauttia hyvistä yhteisistä päivistä!!
Kaikille kolmelle karvatassulle rapsutuksia! :)
Lähetä kommentti