Ihana talvipäivä

Täälläkin alkaa lunta olla sopivasti - ainahan enemmänkin mahtuisi, mutta eipä täällä länsirannikolla juurikaan pääse nauttimaan edes tällaisista hangista. Tänään tehtiinkin kunnon lenkki ja kuvia on sen verran, etten viitsinyt niitä tänne ladata, vaan niitä voi käydä katsomassa täällä. Koirilla oli kivaa, mulla oli kivaa ja lenkin jälkeen oli tosi hyvä mieli :)

Saimme veljeni perheeltä joululahjaksi koirien horoskooppikirjan, ja se oli tosi mielenkiintoista luettavaa. Mä en usko näihin lehdissä yms. oleviin viikkohoroskooppeihin, mutta luonnehoroskoopit on mielestäni usein hyvinkin totta (esim. itse olen turhankin tyypillinen härkä...). Ja näyttää ne toimivan myös koirilla.
Isla on neitsyt, ja siitä sanottiin näin: "Neitsytkoirat ovat usein perfektionisteja. Heillä on myös huumorintajua, he ovat leikkisiä mutta usein vain omien perheenjäsenten kanssa. Vieraille he usein räksyttävät, mikä ei suinkaan johdu pahasta luonteesta vaan pelosta. Neitsytkoirat viihtyvät itsekseen, esimerkiksi koirapuistoissa he eivät juuri välitä ryhtyä leikkimään muiden koirien kanssa. Neitsytkoirat ovat myös hyvin tarmokkaita. Jos he ulkoillessaan sattuvat näkemään puussa istuvan oravan, he saattavat jäädä räksyttämään puun alle tuntikausiksi, ellei heitä houkuttele puoliväkisin, esimerkiksi pienellä koirankeksillä, jatkamaan matkaa. Neitsytkoirat ovat myös hyvin oppivaisia mutta samalla päättäväisiä; he tekevät juuri niinkuin itse haluavat." Isla ei oraville vaivaudu räksyttämään, mutta muuten tuo pätee Islaan ihan tasan. On hyvin harvoja vieraita koiria, joiden kanssa Isla suostuu leikkimään - itse asiassa Islan veli Jaro taitaa olla ainoa, eikä sekään ole vieras, kun ovat pennusta asti leikkineet yhdessä. Ja kesällä Isla "armollisesti" leikki poikansa Onnin kanssa, mikä yllätti ihan täydellisesti. Isla myös haukkuu arkuuttaan - sekä lenkillä että pihassa - mutta ei ole kuitenkaan vihainen. Se on myös oppinut ihan huomaamatta toimimaan kuin ihmisen mieli - usein on kysytty, miten se on koulutettu, kun se tottelee lähes puolesta sanasta ja vastaus on, ettei mitenkään :D Isla on meidän koirista ainoa, jonka koulutukseen ei ole satsattu oikeastaan yhtään - se on pennusta asti ollut niin helppo.
Enzo taas on horoskoopiltaan kalat, ja siitä sanottiin näin: "Kalojen merkeissä syntyneet koirat ovat iloisia ja ystävällisiä. Jos joistakin tähtimerkeistä voi sanoa niin juuri kaloista, että ne pysyvät elämänsä viimeiseen hetkeen saakka täynnä leikkiä ja elämän iloa. Täysin vieraatkin ihmiset tulevat hyvin toimeen heidän kanssaan. Ehkä he ovat myös hieman itserakkaita. Sekä uros- että koiraskalat suorastaan heittäytyvät rakastamisen hurmioon tavatessaan itseään kiinnostavan yksilön, jonka ei suinkaan tarvitse olla omaa rotua. Kalakoirat eivät koskaan hyökkää muiden koirien kimppuun. Jos näytelmissä tai elokuvissa tarvitaan koiranäyttelijää, kalojen merkeissä syntyneet koirat ovat lahjakkaimpia oppimaan koiramaisia näyttelijän taitoja." Tämä on NIIN Enzo :) Tuota "uros- ja koiraskalat" -kohtaa en ihan ymmärrä (mielestäni uros ja koiras on sama asia), mutta noin se on kirjoitettu, joten ehkä joku viisaampi ymmärtää :) Enzosta olisi myös näyttelijäksi - nyt, kun sillä on tuota silmätulehdusta hoidettu, se oppi parissa päivässä haromaan tassulla silmää jo silmätippapullon nähdessään. Harottava silmä nyt sattui olemaan väärä silmä, mutta haitanneeko tuo ;) Mä en myöskään ole koskaan tavannut iloisempaa koiraa kuin Enzo on - se on niin hyväntuulinen, että meillä lentelee jatkuvasti tavarat, kun poika vähän heiluttaa häntää ja sellainen se on ollut pennusta asti.
Pete taas oli vaaka, ja siitä sanottiin näin: "Vaakakoirat ovat kuin tähtimerkkinsä; ne tasapainottelevat koko elämänsä ajan kaikissa tilanteissa. He ovat eräänlaisia totuuden etsijöitä. He rakastavat rauhallista elämää, ja kun heidän kodissaan kaikki ei mene niinkuin he haluaisivat, he hermostuvat. He eivät kestä huutoja ja käskyjä, ja jos joku räyhää heille, he rupeavat haukkumaan. Mutta jos heille puhuu rauhallisella mutta samalla käskevällä äänensävyllä, he tottelevat ja luovat puhujaan onnellisen katseen. He ovat perusluonteeltaan pehmeitä ja onnellisia, jos kaikki heidän ympärillään palvovat heitä. Vaakakoirat ovat myös seurallisia. Isäntäväki saattaa herätä yöllä huomatessaan vaakakoiransa hypänneen huomaamattomasti heidän sänkyynsä nukkumaan. Vaakakoiraa on pakko rakastaa." Pete ei haukkunut juuri koskaan, mutta muuten täsmää kyllä. Meillä ei koirilla ole lupaa tulla sänkyyn ja ne tietävät sen, mutta siitä huolimatta Kari heräsi aikoinaan keskellä yötä, kun Pete oli mönkinyt mun paikalle nukkumaan - pää kauniisti tyynyllä :) Yllättävän hiljaa ja huomaamatta niinkin iso koira pääsee sänkyyn ;)

Tällaisia mietteitä siis meiltä näin vuoden loppuun :)

Hyvää uutta vuotta kaikille!!

Tapaninpäivä

Tapaninpäivänä lähdettiin heti aamusta metsään. Kuvat ovat hiukan hämäriä, mutta ei kai se haittaa - kivaa meillä oli joka tapauksessa.


Enzo nauttii lumesta




Isla on vähän hillitympi :)


Enzo






Ja yllättäen Enzolla on keppi ;)


"Jalat hävis, mut onneks on keppi!"




Kukkulan kuningas

ja kuningatar


Islalle ei sovi seisoskelu - kun mä pysähdyn, Isla joko vetää kahtasataa mun ympärillä tai sitten makaa ;)


Pikku-E




"Me tullaan!"


Illalla tuli Karin veli perheineen käymään ja kylläpä taas olikin ihana nähdä heitä. Iisa kehittyy ihan valtavaa vauhtia, ja täytyy myöntää, että suu loksahti auki, kun Iisa (itsenäisyyspäivänä täyttänyt 2v.) totesi kahvipöytään istuessaan "kaksi kynttijää" (pöydässä oli tosiaan 2 kynttilää). Ymmärränhän mä sen, että lapsi oppii "laskemaan" eli luettelemaan numeroita järjestyksessä, mutta se, että vielä hahmottaa ne oikein, on mun mielestä tuossa iässä aika käsittämätöntä. Mutta näin heillä :)

Vauhtia riitti :) Onneksi meillä on edes noita koirien leluja, kun lasten lelut on jääneet niin kovin vähälle


Jääkarhulle piti myös tarjota keksiä


Vähän on Minillä epäilevä katse ;)


Tosi nätisti Iisa osasi katsella Miniä - jossain vaiheessa tosin Minillä petti hermo ja se lähti pois, mutta yllättävän kauan se tuossa makasi, se kun ei ole lapsiin tottunut vaan yleensä pakenee muualle kuullessaan lasten ääniä.

Kiitos tuhannesti Hannulle, Lenille ja Iisalle, kun ajelitte kylään!

Joulupäivä

Sain jouluaattona vielä yhden ihanan kuvan kännykkääni - Onni siellä toivotteli hyvää joulua :)

On joka kerta yhtä mieltä lämmittävää saada kuvia (ja kuulumisia) omien koirien jälkeläisistä! Varsinkin kun ne kaikki ovat niin selkeästi perineet vanhempiensa piirteitä - Peten poika Santtu on kuin ilmetty Pete, ja Islan ja Ronnien jälkeläisistä osa on selvästi enemmän Islan näköisiä ja osa enemmän Ronnien näköisiä. Jälleen kerran siis kiitos kaikille jälkeläisten omistajille, että jaksatte myös meille silloin tällöin lähettää kuvia ja kuulumisia!

Joulupäivä oli meillä hyvin rauhallinen. En (tänäkään vuonna) onnistunut saamaan äitini joululahjaa ajoissa valmiiksi, mutta se jäi niin vähän kesken, että päätin tehdä sen kuitenkin enkä säästää ensi vuoteen (taitaa äidillä olla kohta tosin varastot täynnä mun ristipistotöitä...). Ja tässä on muutama kuva siitä; se on tavallaan kynttelikkö, mutta ei sitten kuitenkaan ;) Eli siinä on kyllä valot, mutta takaosa on kokonaan levyä eli ikkunalla se ei juurikaan ulos näy. Mutta koristeena ihan nätti ja ainakin lahjan saajat tykkäsivät.





Koirien joulu jatkui herkuilla :) Vuorossa oli Belunan tonttujen lähettämät ihanat joululuut.


"Jiihaa, taas herkkuja!"





Kuten kuvista näkyy, luut nautittiin niiden edellyttämällä hartaudella ;)

Ja toisenlaista hartautta etsittiin sitten illalla, kun käytiin hautausmailla. Olen yleensä käynyt jouluaattoaamuna töistä tullessa (kuuden jälkeen aamulla hautausmaalla ei ole ruuhkaa), mutta tänä vuonna jouduin Enzon silmälääkärin takia vaihtamaan vuoroa (onni on työpaikka, jossa se onnistuu lyhyelläkin varoitusajalla), joten pääsin töistä vasta kahdeksalta. Tulin suoraan kotiin nukkumaan, ettei koko jouluaatto mene unten mailla. Tällä kertaa otin kamerankin hautausmaakierrokselle mukaan, ja nämä kuvat ovat Raision hautausmaalta, jonne on haudattu kaikki isovanhempani.










Kotiin tultuamme koirat saivat uuden joululahjalelun ja siitähän sitä iloa riitti :)

Isla


Isla leikki tiikerillä nätisti, mutta Enzo keksi oitis tiikerin päässä olevan pillin ja siitähän alkoi lobotomia...





Kurjasti lelu kuitenkin takavarikoitiin ennenkuin poika sai sen rikki. Enzo ei riko pehmoleluja, mutta vinkuja niissä ei saa olla - ne lähtee oitis. Kauniistikin osattiin leikkiä ja alla olevat kuvat varmaan kertovat kaiken ;)

Joulun aikaa

Jouluaatto on jo vietetty, mutta tässä kuulumisia viime päiviltä. Maanantaina lähdin moikkaamaan Arjaa ja Harrya sekä heidän karvalaumaansa - erityisesti tietysti Lottaa ;) Lotassa ei vielä ulospäin muutoksia näy, josko kantavana olisi, mutta eihän niiden vielä pitäisi näkyäkään - vaikka kovin kyllä yritin katsella ;) Lotta jaksoi olla rapsuteltavana ja minähän rapsuttelin - ihana tyttö! Lotasta ei ole kuvia (tai on yksi, mutta siinä näkyy vaan takapuoli), mutta Pilvin ja Löpön touhuista onnistuin saamaan muutaman kuvan.

Löpö vasta heränneenä

Löpö hyppäsi herättyään pöydälle ja tökkäsi nenänsä suoraan tuohon hyasinttiin. En tiedä, mikä tuli, mutta Löpö veti nenänsä oitis takaisin kuin sähköiskun saaneena. Samantien nousi tassu, Löpö mietti hetken ja löi hyasinttia. Vierailuni aikana se kävi vielä pari kertaa uudestaan lyömässä sitä, joten hiukan jäi kaivelemaan, kun sillä tavalla meni ilkeä hyasintti yllättämään viattoman kissan :D

Painitaan!



Täynnä kissa-asennetta :)



Kiitos Belunan kenneliin ja Isla ja Enzo kiittävät Belunassa etukäteen käynyttä pukkia herkuistaan :)

Keskiviikkoyönä täällä satoi aika tukeva kerros lunta ja koirat oli aamulla innoissaan, kun tulin töistä kotiin. Kuvat on pimeitä, mutta kai niistä jotain selvää saa. Hauskaa ainakin oli!

"Täällähän sataa lunta!"


"Leikitäänkö? Vähän? Jooko? Pliiiis!"


"Jei, se lähti!"




Oho! Kolari!


Ja toinen...


"Nyt mennään!"


"No mihin se likka katosi?"


"Täältä mä tuun!"


Osataan me olla nätistikin - jos vaan joskus halutaan (sitä ei kyllä tapahdu usein)


Ja tästähän oli sitten seurauksena se, että Enzoa oli tuolla hämärässä metsässä tökännyt silmään joku, ja illalla silmä oli punainen, täynnä rähmää ja tulehtuneen näköinen. Aatonaattoilta vietettiin siis eläinlääkäripäivystyksessä, ja silmässä on selvä "iskemä", luomi on aika turvoksissa mutta haavaa ei onneksi sarveiskalvossa ole. Sidekalvo on voimakkaasti ärtynyt ja tulehtunut ja siihen saatiin tipat. Silmä on onneksi tänään jo paremman näköinen, ja Enzo inhoaa kylmiä tippoja, joita silmiin nyt 10 päivää tiputellaan :) Lääkäri sattui onneksi olemaan muualta tuttu (kokemuksen syvällä rintaäänellä suhtaudun aika varauksella näihin Turun alueen päivystäviin eläinlääkäreihin) ja klinikkakin hyvä, vaikkei "oma"ollutkaan eli kaunis kiitos Jennille!! Samalla reissulla Enzo kävi vaa'alla ja pieni näytöshän siitä saatiin aikaan, kun yritettiin saada Enzoa siihen klinikan vaa'alle. "No niin, nyt on etupää. Täältä tulee takapää. No niin, nyt meni etupää yli. Yritetään istumaan. Mä nostan täältä takajalat kyytiin. No ei, etujalat meni taas yli. Pidä niistä kiinni, mä nostan täältä jalat. Hei, onnistui!" Suurinpiirtein tällainen keskustelu siinä käytiin, mutta onnistuihan se lopulta ja 68 kg näytti vaaka. Vuodessa poika on siis kerännyt 10 kg lisää massaa, eikä tuo mun mielestäni lihava ole edelleenkään. Toisaalta enempääkään ei tarvitse tulla, joten hyvä näin.

Aattona kävimme äitini luona syömässä, mutta tulimme ajoissa kotiin, koska Enzolle pitää niitä tippoja laittaa 6 kertaa päivässä. Ja pitihän joulua myös koirien kanssa viettää.
Isla oli niin innoissaan paketistaan, että kokeneena konkarina taktiikka oli "tassulla kiinni ja hampailla repäisy", joten tämä on ainoa kuva, jonka ehdin Islan paketin avaamisesta saada :)


Enzo sen sijaan hääräsi pakettinsa kanssa kauemmin - poika varmaan yritti säästää paperia ensi joulua varten ;)




Tänä vuonna paketeista paljastui kurkkutorvi ja siankorva (ihan sellainen koirille tarkoitettu versio tällä kertaa), ja koirat oli tyytyväisiä :)








"Tää on hyvää!!"






"NAM!"






Rauhallista joulun jatkoa kaikille!