Joulupäivä

Sain jouluaattona vielä yhden ihanan kuvan kännykkääni - Onni siellä toivotteli hyvää joulua :)

On joka kerta yhtä mieltä lämmittävää saada kuvia (ja kuulumisia) omien koirien jälkeläisistä! Varsinkin kun ne kaikki ovat niin selkeästi perineet vanhempiensa piirteitä - Peten poika Santtu on kuin ilmetty Pete, ja Islan ja Ronnien jälkeläisistä osa on selvästi enemmän Islan näköisiä ja osa enemmän Ronnien näköisiä. Jälleen kerran siis kiitos kaikille jälkeläisten omistajille, että jaksatte myös meille silloin tällöin lähettää kuvia ja kuulumisia!

Joulupäivä oli meillä hyvin rauhallinen. En (tänäkään vuonna) onnistunut saamaan äitini joululahjaa ajoissa valmiiksi, mutta se jäi niin vähän kesken, että päätin tehdä sen kuitenkin enkä säästää ensi vuoteen (taitaa äidillä olla kohta tosin varastot täynnä mun ristipistotöitä...). Ja tässä on muutama kuva siitä; se on tavallaan kynttelikkö, mutta ei sitten kuitenkaan ;) Eli siinä on kyllä valot, mutta takaosa on kokonaan levyä eli ikkunalla se ei juurikaan ulos näy. Mutta koristeena ihan nätti ja ainakin lahjan saajat tykkäsivät.





Koirien joulu jatkui herkuilla :) Vuorossa oli Belunan tonttujen lähettämät ihanat joululuut.


"Jiihaa, taas herkkuja!"





Kuten kuvista näkyy, luut nautittiin niiden edellyttämällä hartaudella ;)

Ja toisenlaista hartautta etsittiin sitten illalla, kun käytiin hautausmailla. Olen yleensä käynyt jouluaattoaamuna töistä tullessa (kuuden jälkeen aamulla hautausmaalla ei ole ruuhkaa), mutta tänä vuonna jouduin Enzon silmälääkärin takia vaihtamaan vuoroa (onni on työpaikka, jossa se onnistuu lyhyelläkin varoitusajalla), joten pääsin töistä vasta kahdeksalta. Tulin suoraan kotiin nukkumaan, ettei koko jouluaatto mene unten mailla. Tällä kertaa otin kamerankin hautausmaakierrokselle mukaan, ja nämä kuvat ovat Raision hautausmaalta, jonne on haudattu kaikki isovanhempani.










Kotiin tultuamme koirat saivat uuden joululahjalelun ja siitähän sitä iloa riitti :)

Isla


Isla leikki tiikerillä nätisti, mutta Enzo keksi oitis tiikerin päässä olevan pillin ja siitähän alkoi lobotomia...





Kurjasti lelu kuitenkin takavarikoitiin ennenkuin poika sai sen rikki. Enzo ei riko pehmoleluja, mutta vinkuja niissä ei saa olla - ne lähtee oitis. Kauniistikin osattiin leikkiä ja alla olevat kuvat varmaan kertovat kaiken ;)