Lauantaiaamuna tulin töistä kotiin, ja yritin hiukan nukkua kunnes tietty sitten tulikin kiire. Pyysin Karia laittamaan kylmäreppuun vedet, kylmäpatruunat ja lihapullat. Lähdettiin matkaan ja suuntasimme hakemaan isältäni lainaksi kunnon salamaa meidän kameraan, että saadaan tällä kertaa oikein hienoja kuvia. Matkalla varmistin Karilta niitä lihapullia, ja juu ei ole matkassa, ei hän kuullut sellaisesta mitään. No, soitin Arjalle "onko teillä lihapullia", mutta ei, kun Luna ei käytä. Siispä salaman haun jälkeen kauppaan hakemaan lihapullia. Päästiin näyttelypaikalle, ja hallissa kävellessä Kari venäytti nilkkansa. Kehän laidalla aloin sitten virittää kameraa kuvausvalmiiksi ja kyllä, tosi hieno salama ja sain sen jopa paikalleen ja kameraan virta päälle. Kas, ei muistikorttia, kertoo kamera. Ei siis kuvia, ei hienoja eikä huonoja - muistikortti on kotona toisessa kamerassa.
Leonbergeillä oli ranskalainen tuomari Boris Chapiro, ja koska ranskalaiset ovat itsetietoista kansaa, ei tämä tuomarikaan suostunut englantia käyttämään. Ja koska kehäsihteeri ei osannut ranskaa, yhteiseksi kieleksi tuli venäjä. Joten arvostelut oli venäjäksi. Eihän siinä mitään, mutta paikalla ei ollut lauantaina käännöspalvelua... Loistavaa. Muutenkin tuomarin tyyli oli hiukan - hmmm - erikoinen, eikä ihan mun makuun. Juoksutti, juoksutti ja juoksutti muttei kuitenkaan välttämättä edes katsonut päin.
Kehään kuitenkin päästiin mekin ja upeasti Enzo sijoittui toiseksi valioluokassa eli ERI2 :) Luokan voitti Masi, kolmas oli Ruben ja neljäs Simo eli kovassa porukassa oltiin. Paras uros-kehässä ei enää sijoitusta tullut, mutta olemme varsin tyytyväisiä tähän :) Arvostelunkin jossain vaiheessa kävin hakemassa enkä sitä sitten yhtään katsonut, kun en tosiaan tuota venäjää ymmärrä vaan taittelin vaan lapun kassiin. Kotona aloin sitä sitten tutkia, ja ensimmäisenä ihmettelin, miten Enzo on laitettu nuorten luokkaan. Juu ei ollut, vaan meillä ei ole Enzon arvostelua ensinkään vaan Arskan... No, se lähtee huomenna postin mukana oikealle omistajalleen, mutta Enzon arvostelu sitten jäi saamatta. Että tällainen reissu tällä kertaa ja pieni näyttelytauko taitaa tulla meille enemmän kuin sopivaan saumaan ;)
Kännykällä otettu kuva Enzosta reissussa
Arjalle tuhannet kiitokset näistä kuvista!!!
Sielujen sympatiaa :)
Ihan uusia uutisiakin (tosin eihän ne olisi uutisia, jos eivät olisi uusia) kuulin taas siellä kehän laidalla. Enzolla kun on kuulemma takapäässä jotain häikkää. Mä en ole tällaista koskaan huomannut - mitä nyt pieniä hajuhaittoja joskus ;) - mutta näin siellä kuulin toiselle kerrottavan, kun seisoin Enzon kanssa kehässä. No, hassua on, ettei sitä huomannut tämä(kään) tuomari eikä koiran kasvattaja, mutta sattuuhan sitä. Näin voi siis viallinenkin koira pärjätä kehässä, mutta onhan se tiedetty jo pitkään. Sitä ei tarina kerro, mitä häikkää siellä on enkä vaivautunut kysymään. Ja vaikka rivien välistä voikin lukea pientä katkeruutta, niin oikeasti mulle on ihan se ja sama, mitä puhutaan - mä tiedän, että tuo koira on tervein, mitä olen koskaan ikinä omistanut ja se on ainoa, mikä mulle merkitsee. Tämän tietävät kyllä myös oikeat ystäväni sekä koiran kasvattaja. Ottaahan tuollaiset puheet aina päähän, mutta niin kai se menee, että välillä tulee lunta tupaan enemmän ja välillä vähemmän. Ei auta kuin lapioida pahimmat pois ja lopun edestä tarpoa hangessa. Meillä on nyt siis "kehäpuheiden" mukaan kääpiö, jolla on takapäässä vikaa. Ja tästä voinee jokainen päätellä, että vaikka mua ei puheet heilauta, niin en mä myöskään unohda... Kaiken kaikkiaan reissu oli kuitenkin tosi kiva, ja oli tosi ihanaa tavata pitkästä aikaa Enzon kasvattaja Satu, Iina-siskon omistaja Minna, Simo kera narun jatkonsa Mallun ja vielä Jenni Rasmun (Peten siskon poika) kanssa. Ja Arja tottakai, mutta Arjaa on tullut tavattua muutenkin ;)
Ja tässä sitten siitä todisteita nimittäin kuvia meidän keskiviikkoiselta vierailulta Belunaan.
Ystävykset Lotta ja Pilvi
Lotta väsyi...
...vaan Pilvi ei ;)
Vauhtikaksikosta Pilvi-Löpö ei ole tälläkään kertaa yhtään kuvaa, kun ei kamera vaan ehdi niitä seuraamaan :) Mutta on siinä aikamoinen pari ja selvästi ovat toistensa parhaat kaverit. Kiitokset taas kerran Belunan kenneliin vieraanvaraisuudesta!!
*click*
