Elämää matkan jälkeen

Reissupäivitys tulee jossain vaiheessa, kun saan kuvat rajattua johonkin järjelliseen määrään (kameroista niitä löytyi yli 1200 tälläkin kertaa), mutta todettakoon kuitenkin, että meillä oli aivan mahtava reissu! Ensimmäisenä aamuna satoi, mutta me nukuttiin silloin vielä eikä se haitannut ja sen jälkeen aurinko paistoi - milloin enemmän, milloin vähemmän, mutta joka päivä paistoi ja toinen viikko oli lähes kokonaan pilvetön. Lämmintäkin riitti ja vuokra-auton mittariin kertyi vajaat 900 kilsaa, joten kaikenlaista tuli myös nähtyä. Tämä oli meille nyt viides kerta Gran Canarialla ja edelleen riitti uusia paikkoja tutkittavaksi ja tavattiin uusia ihmisiä. Gran Canarialla on myös meillä ennestään ystäviä, joiden seurasta saimme nauttia ja heitä oli tosi ihana tavata vuoden tauon jälkeen. Nyt vaan säästämään uudestaan rahaa ;) Suurin kiitos kuuluu jälleen kerran äidilleni, joka aina tekee mahdolliseksi nämä matkat muuttamalla meille eläintenhoitajaksi!! Kaikki (Miniä myöten) olivat onnellisia meidän palatessa kotiin ja Enzokaan ei meinannut nahoissaan pysyä. Se ei yleensä koskaan hauku, mutta nyt ei pomppiminen riittänyt vaan välillä piti päästää muutama kimeä haukahdus :) Ja onhan se kivaa olla kaivattu!


Lottaa kävimme heti sunnuntaina moikkaamassa, ja kyllä olikin tyttö pyöristynyt - taitaa kokonainen jalkapallojoukkue kasvaa Lotan masussa. Viimeinen viikko on kohta alkamassa, ja täällä ainakin jännitetään hurjasti ja Lotan kotona tuskin jännitetään ainakaan yhtään vähempää ;) Lotalle tsemppiä loppuodotukseen!!


Olen itse vielä ollut lomalla, ja niinpä on tullut vietettyä paljon aikaa koirien kanssa ja tässä muutamia ulkoilukuvia.























On ne molemmat siellä ;)











Eilen kävimme Islan kanssa lääkärissä. Huomasin uudenvuodenaattona, että Isla nousee jotenkin vaikean näköisesti ylös. Mitään muita oireita ei ole ollut - Isla on rapsuttanut itseään aika paljon, mutta se on vähentynyt selvästi, kun ruoka vaihdettiin. Ontumista, kipuilua tms. ei ole ollut, mutta koska myös ystävämme kiinnitti huomiota Islan nousemiseen, halusin viedä sen tarkastukseen. Sain ajan vasta matkan jälkeen ja eilen sinne siis suunnattiin. Ensin tutkittiin jalkojen asentotunnot - ei mitään. Sen jälkeen selästä etsittiin kipukohtia - ei mitään. Sitten juoksutettiin - ei mitään. Lopuksi selkä kuvattiin, ja siitähän sitten saatiin seuraavanlainen lausunto: "Röntgenkuvissa todettiin spondyloosia lannerangassa useissa nikamaväleissä. Vasemmassa lonkkanivelessä alkavaa nivelrikkoa." Että näin... Nyt pitää saada Islalta painoa pois ja alkaa syöttää nivelvalmisteita, mutta muuten ei ole hätää - Isla ei vaikuta kärsivän ja juoksee metsässäkin ihan entiseen tahtiin. Saattaa olla, ettei tämä tule tämän enempää koskaan Islaa vaivaamaan, mutta minkäänlaista ennustetta lääkäri ei voinut antaa. Mutta näillä nyt mennään.

Enzo ihmettelee vielä rauhoituksen jäljiltä tokkuraista Islaa

"Mamma, tää on jotenkin rikki - tää ei liiku!"

Ultrassa

Olimme siis iltapäivällä Lotan ultrassa mukana, ja sen pidemmittä puheitta lääkärin sanoin: paljon pentuja! :) Niitä on kuulemma joka paikassa :) Emme olisi enää onnellisempia voineet tästä olla! Vaikka kaikki merkit olivat "ilmassa", ei sitä kuitenkaan uskalla antaa itsensä toivoa liikoja. Mutta se on nyt siis varmistettu ja Lotta sai paljon kehuja hyvin tehdystä työstä ;) Pyysin vielä Lottaa tekemään meille yhden pojan ;) Kaunis kiitos Arjalle, kun otti meidät ultraan mukaan (heräsin aamulla neljän aikaan sitä jännittämään...) ja toivotaan Lotalle hyviä odotuspäiviä!! Me suuntaamme nyt etelän lämpöön ja palaamme kahden viikon kuluttua :)

Odottava äiti


Ja vielä meidän turret ennen ultraan lähtöä

Pikku päivitys

Vuosi on vaihtunut ja vaikka vakaa aikomukseni oli laittaa vielä viime vuoden "tilinpäätös", niin tekemättä jäi. No, kaikki olennainen suurinpiirtein on tullut jo blogissa mainittua, joten kerta riittänee. Kaikki tietävät, että vuoteen mahtui iloja ja suruja - suurimpana suruna tietysti Peten poismeno ennen juhannusta ja suurimpana ilona Enzon ja Lotan rakkaustarina, jonka tuloksia lähdetään huomenna jännittämään ultraan...

Kiitos Belunan kenneliin kauniista uuden vuoden toivotuksesta!!


Vuosi meillä vaihtui perinteisin menoin eli rakkaat ystävämme Mari ja Tomppa ajoivat Helsingistä meille sitä juhlistamaan. Mehän ei oikein koirien takia voida uutena vuotena lähteä mihinkään, vaikka ei nuo raketteja ja pauketta pelkääkään - Enzon kohdallahan se on ihan todistettukin ;) - niin ei niitä silti viitsi jättää silloin yksin. Onneksi meillä on kullanarvoisia ystäviä, jotka viitsivät lähteä kerta toisensa jälkeen meille ajelemaan :) Ja "vieraillemme" (eihän he mitään vieraita ole, tuosta pihan vierasmajastahan tulee heille kesämökki ;) ) kaunis kiitos kaikista lahjoista!

Enza avaa omaa pakettiaan


Pieni show on aina paikallaan


"Vanhana" konkarina Enzo avaa hyväntuoksuiset paketit sen enempää aikailematta


Isla on vanhempi konkari eikä enää niin kärsimätön ;)


"Jos mä tästä vähän repäsen..."

"... ja sit toisesta päästä..."

"... niin keskeltä voi päästä jo herkkuun kiinni."


"Vieläkös sää sen kanssa huseeraat? Syö se, hyvä nainen!"


Minillekin oli herkkuja tarjolla - ja tietysti jotain Minille sopivaa eli MiniZ-herkkunappeja :)

"Nää oli hyviä, saisko lisää?"

Ja Mini kiittää Tomppaa "pöytääntarjoilusta"


Muutama raketti oli ostettu ja tänä vuonna Kari hoiti ampumisen, koska Tomppa oli sen verran kipeänä, ettei päässyt meidän kanssa ulos ollenkaan.




Ja meille tytöille myös jotain :)


Ja koska oltiin aika kylmällä retkellä, niin lämmintä juomaa oli termarissa mukana - ja sitä oli riittävästi ;)




Juomahuolto pelasi myös Minille (kyllä, lasissa on ihan pelkkää vettä, meillä ei ole koskaan tarjoiltu eikä tarjoilla eläimille mitään alkoholipitoista)

Näin siis sujui vuoden vaihde aika rauhallisesti, mutta kivaa oli. Tosi harmi, että Tomppa oli kipeänä eikä jaksanut oikein osallistua mutta ihanaa, että tulitte kuitenkin!!

Isäni luona ei vierailtu joulun tienoilla ollenkaan, joten kävimme siellä viime viikonloppuna. Samu-koira sai meiltä lahjaksi seepran (omat koirammehan saivat vastaavan, mutta isomman ja tiikeriversion). Ja siitähän riitti iloa!





Kunnes Samu katsoi aiheelliseksi suorittaa seepralle amputaation, ja seeprasta tuli kolmijalkainen :)

Pakkasia on riittänyt, milloin enemmän, milloin vähemmän, mutta koirilla on ollut kivaa. Ja onhan tämä toki paljon, paljon kivempaa kuin kura, loska ja pimeys. On siis melkeinpä sääli lähteä täältä lauantaiaamuna kohti aurinkoista Kanariaa! No joo, ei ehkä sentään kuitenkaan - kyllä aurinko aina pakkasen voittaa. Ja loma - sitä on todellakin odotettu, sen verran (henkisesti) raskas talvi on töissä ollut. Mutta vielä ennen lomaa ehditään tosiaan jännittää Lotan huomista ultraa - sain lomaa jo ensi yöksi, mutta valvoessa se taitaa mennä kuitenkin ;) Muuten ollaan valmiita lähtemään reissuun, tuliaisia pitää vielä ostaa Gran Canarialla asuville ystävillemme ja Minille käyn vielä tänään hakemassa kortisonipiikin astman hoitoon, ettei äitini tarvitse muistaa antaa kuin verenpainelääke. Enzon silmä on parantunut hyvin eikä se vaadi enää mitään hoitoja, joten valtakunnassa kaikki hyvin!

Toivotamme siis kaikille kivaa tammikuuta!