Elämää matkan jälkeen

Reissupäivitys tulee jossain vaiheessa, kun saan kuvat rajattua johonkin järjelliseen määrään (kameroista niitä löytyi yli 1200 tälläkin kertaa), mutta todettakoon kuitenkin, että meillä oli aivan mahtava reissu! Ensimmäisenä aamuna satoi, mutta me nukuttiin silloin vielä eikä se haitannut ja sen jälkeen aurinko paistoi - milloin enemmän, milloin vähemmän, mutta joka päivä paistoi ja toinen viikko oli lähes kokonaan pilvetön. Lämmintäkin riitti ja vuokra-auton mittariin kertyi vajaat 900 kilsaa, joten kaikenlaista tuli myös nähtyä. Tämä oli meille nyt viides kerta Gran Canarialla ja edelleen riitti uusia paikkoja tutkittavaksi ja tavattiin uusia ihmisiä. Gran Canarialla on myös meillä ennestään ystäviä, joiden seurasta saimme nauttia ja heitä oli tosi ihana tavata vuoden tauon jälkeen. Nyt vaan säästämään uudestaan rahaa ;) Suurin kiitos kuuluu jälleen kerran äidilleni, joka aina tekee mahdolliseksi nämä matkat muuttamalla meille eläintenhoitajaksi!! Kaikki (Miniä myöten) olivat onnellisia meidän palatessa kotiin ja Enzokaan ei meinannut nahoissaan pysyä. Se ei yleensä koskaan hauku, mutta nyt ei pomppiminen riittänyt vaan välillä piti päästää muutama kimeä haukahdus :) Ja onhan se kivaa olla kaivattu!


Lottaa kävimme heti sunnuntaina moikkaamassa, ja kyllä olikin tyttö pyöristynyt - taitaa kokonainen jalkapallojoukkue kasvaa Lotan masussa. Viimeinen viikko on kohta alkamassa, ja täällä ainakin jännitetään hurjasti ja Lotan kotona tuskin jännitetään ainakaan yhtään vähempää ;) Lotalle tsemppiä loppuodotukseen!!


Olen itse vielä ollut lomalla, ja niinpä on tullut vietettyä paljon aikaa koirien kanssa ja tässä muutamia ulkoilukuvia.























On ne molemmat siellä ;)











Eilen kävimme Islan kanssa lääkärissä. Huomasin uudenvuodenaattona, että Isla nousee jotenkin vaikean näköisesti ylös. Mitään muita oireita ei ole ollut - Isla on rapsuttanut itseään aika paljon, mutta se on vähentynyt selvästi, kun ruoka vaihdettiin. Ontumista, kipuilua tms. ei ole ollut, mutta koska myös ystävämme kiinnitti huomiota Islan nousemiseen, halusin viedä sen tarkastukseen. Sain ajan vasta matkan jälkeen ja eilen sinne siis suunnattiin. Ensin tutkittiin jalkojen asentotunnot - ei mitään. Sen jälkeen selästä etsittiin kipukohtia - ei mitään. Sitten juoksutettiin - ei mitään. Lopuksi selkä kuvattiin, ja siitähän sitten saatiin seuraavanlainen lausunto: "Röntgenkuvissa todettiin spondyloosia lannerangassa useissa nikamaväleissä. Vasemmassa lonkkanivelessä alkavaa nivelrikkoa." Että näin... Nyt pitää saada Islalta painoa pois ja alkaa syöttää nivelvalmisteita, mutta muuten ei ole hätää - Isla ei vaikuta kärsivän ja juoksee metsässäkin ihan entiseen tahtiin. Saattaa olla, ettei tämä tule tämän enempää koskaan Islaa vaivaamaan, mutta minkäänlaista ennustetta lääkäri ei voinut antaa. Mutta näillä nyt mennään.

Enzo ihmettelee vielä rauhoituksen jäljiltä tokkuraista Islaa

"Mamma, tää on jotenkin rikki - tää ei liiku!"