Kesän kulkua...

Nyt on niin retuperällä ollut tämä blogi, ettei koskaan ennen... Ja koska se aloittaminen tuntui aina vain vaikeammalta ja vaikeammalta, kun oli niin paljon kaikkea tapahtunut, kuvia paljon, ettei tiennyt mistä olisi aloittanut, niin päätin nyt aloittaa tavallaan alusta enkä edes yritä kertoa kaikkea, mitä tässä välissä on tapahtunut. Muutamiin huippuhetkiin luultavasti palaan vielä myöhemmin, ja vähän kerron meidän keväästä, mutta muuten - nyt on kesä :)

Tämä taukohan johtui alunperin siitä, että sairastin koko kevään oikeaa kättäni, se särki koko ajan, ei kestänyt rasitusta yhtään ja lääkäri kielsi tietokoneen käytön kokonaan. Sairauslomallakin olin taas muutaman viikon, kävin hermoratatutkimuksissa jne. mutta taas palattiin samaan kuin viime keväänä tuon huimauksen kanssa - lihakset jumissa. Olihan ranteessa myös jännetuppitulehdus, sitten oli tenniskyynärpää ja vielä kyynärpäässä kaventunut nivelväli. Liikerata oli vain murto-osa siitä, mitä sen pitäisi olla. Särky oli siis hermosärkyä, johon auttoi vain kolmiolääkkeet. Säännöllistä lääkitystä en kuitenkaan halunnnut, vaan otin vaan tarvittaessa Tramalin - joskus muutamana päivänä peräkkäin, joskus ei ollenkaan. Kävin fysioterapiassa muutaman kerran, vielä 1 käynti olisi jäljellä ja apua olen siitä saanut. Töihin sain sellaisen pystyhiiren, jota käyttäessä käsi on oikeassa asennossa eikä vääntyneenä. Pari viikkoa oltiin taas Kanarialla, ja siellä ollessa luistin noista fyssarin määräämistä harjoituksista ja sen sitten kotiin tullessa huomasi. Mutta treeniä, treeniä - sitä se tulee varmaan loppuelämän olemaan. Fyssari oli sitä mieltä, että tämän jumin "siemen" on kylvetty jo viime keväänä.

Mutta se sairasteluista, pahin on nyt takanapäin, Kanarian reissu tehty (joka ei ollut paha ollenkaan) ja nyt keskitytään kesään.

Mitään ihmeellistä meille ei ole kevään aikana tapahtunut, hiljaiseloa on vietetty sattuneesta syystä, mutta muutamaan näyttelyyn kuitenkin  päästiin ja Paloma aloittikin näyttely-"uransa" aivan mahtavasti - ekassa virallisessa näyttelyssä Kankaanpäässä JUN ERI2, SA, PN3 ja osallistuttiin myös Belunan kasvattajaluokkaan, joka uskomattomasti BIS1 - oli kuulkaa mahtava tunne olla osana sitä :) Seuraavaksi oli vuorossa Harjavalta, jossa Paloma veti vielä paremmin VSP ja SERT! Mieletön tyttö :) Somerolla ERI2 ja Lohjalla EH3, ei siis ollenkaan huonosti nekään. Heinäkuun puolivälissä mennään Forssaan, elokuussa on elonäyttely Raisiossa, syyskuun alussa Porvoo (jonne tulee myös Perla ekaa kertaa pentuluokkaan), ja lokakuussa Turku. Siinä niitä taas... Banjoa ei näyttelyissä vähään aikaan nähdä, pojalla on kesätukka :) Viime kesästä oppineena ajoin siis Banjon kaljuksi. Banjohan on aina ollut isänsä poika tässä suhteessa eli kärsii kuumasta, jopa enemmän kuin Enzo. Päätimme siis, että näyttelyt saa jäädä ja yritämme kaikin keinoin varmistaa, että Banjo on vahvuudessamme vielä kesän jälkeenkin. Ja voi, mikä muutos! Olin jo alkanut epäillä, että se on kipeä, kun lenkillä vaan laahusti perässä eikä juossut mihinkään, mutta kyllä vauhtia löytyi, kun tukka lähti :) Ei ole kipeä tuo poika ainakaan, sen verran lujaa nyt mennään, ja turkki kasvaa kauniisti takaisin, eli kyllä sitä vielä näyttelyissäkin nähdään.

Perla kasvaa kohisten niinkuin leopennuilla on tapana, ikääkin neidillä on jo 5 kk. Perla on mukava, vauhdikas tyttö, jolla ei huonoa päivää ole. Häntä heiluu tilanteessa kuin tilanteessa, ja Perla on aina valmis mihin tahansa. Hiukan joutuu töitä tekemään sosiaalistamisen kanssa, mutta likka on sen verran innokas, että hyvä siitä tulee.

Juhannusaaton vietimme koirien kanssa Belunassa (vielä kerran iso kiitos Arjalle ja Harrylle), ja muuten oli kovin rauhallista meillä. Tulimme juhannusviikolla keskiviikkoiltana myöhään Kanarialta eikä sitten oikein ollut noita reissufiiliksiä enää, kun viikonlopun jälkeen jo jatkui työt. Mutta uimaan vietiin lapset sunnuntaina - Perla ei vielä ollut kovin innokas uimaan, mutta liekö siihen vaikuttanut aattona Belunassa tehty sukellus :D Perla aikansa katseli Banjon uintia lammessa, ja kun ei oikein tiennyt, miten pääsisi mukaan, päätti sitten ottaa vauhtia ja hypätä. Uppeluksiinhan se meni, mutta osasi uida kuitenkin :D Ja Palomalla on varsin omalaatuinen tyyli "uida" - se lähtee ohjuksena pallon perään ja loikkii hakemaan sen (kävellen ei tassut yltäisi enää pohjaan, mutta loikkimaan pystyy...). Se ui vasta, jos on ihan pakko. Loikkimallakin se kastuu kokonaan eli ei mitään hajua, miksi se noin tekee. Banjo sen sijaan isänsä tavoin rakastaa uimista ja ui, vaikkei olisi palloakaan haettavana. Kuvia meidän juhannusviikonlopusta löytyy täältä.

Leoleiri kutsuu ensi viikonloppuna, näillä näkymin Paloma lähtee matkakaveriksi Jarolle, ja siitä sitten taas kuvia ja juttua. Hyvää kesää kaikille, ja iso kiitos, kun olette jaksaneet täällä kuitenkin käydä katselemassa :) Erityiskiitos Hannalle, joka aina jaksaa kommentoida ja odottaa kuulumisia <3