Elämä jatkuu...

Raskas viikko on takana, itse asiassa paljon raskaampi kuin edes etukäteen kuvittelin. Mutta kiitos ihanien ystävien, jaloillaan ollaan ja pysytään - elämä jatkuu kuitenkin eikä tässä oikein muutakaan vaihtoehtoa ole kuin mennä mukana. Kiitos kaikille osanotoista, on ihanaa huomata, että mukana eläviä ihmisiä on niin paljon. Viikko on mennyt enemmän ja vähemmän liikekannalla - kun on koko ajan tekemistä, ei ehdi ajatella... Takana on siis sen verran "kiireinen" viikko, että normaalioloissa en sellaista jaksaisi enkä tykkäisi, mutta tässä kohtaa se oli tarpeen.

Elämä ei kuitenkaan ole ollut pelkkää surua! Synttäreitämme vietettiin kaikesta huolimatta perinteisin menoin - ajankohta taisi olla sovittuna puoli vuotta, ja perua ei haluttu, kun oli harvinaisempiakin vieraita tulossa. Ja koska äitinikin oli sitä mieltä, että mitään ei peruta, elämä jatkuu ja on vaan hyvä, että saa muuta ajateltavaa, niin porukalla kokoonnuttiin viettämään ihanaa iltaa. Kiitos kaikille asianosaisille, fiilis ei ollut alkuun kovinkaan kehuttava, mutta kyllähän se siitä lähti ;) Seuraavana päivänä tosin todellisuus iski sitten sitäkin rajummin (enkä puhu mistään krapulasta), mutta kuten todettua - päivä kerrallaan.

Ja sittenhän meillä on tietysti Banjo! Tuo pieni, suuri pentukoiranen, joka irrottaa kyllä hymyn ihan joka päivä :) Mä en tiedä, mitä tuosta pojasta tulee, mutta aineksia siinä on vaikka mihin. En yhtään ihmettele pentutestaajan kommenttia "tiiättekö, jos mä haluaisin leonbergin, mä ottaisin tällasen". Sillä on miellyttämisenhalua, älyä ja luonnetta. Ei tarvii kuin päin katsoa, ja se on jo vieressä tapittamassa palvovin silmin kuin kysyen "mitä mamma? mitä tehtäis mamma?". Yksikään mun aiemmista koirista ei ole ollut tuollainen, ja mulla on sentään ollut ihan palveluskoirakin. Banjo on myös kasvanut tosi kauniisti ja tasaisesti, painoa on tullut 1,2-1,5 kiloa joka viikko ja korkeutta - no, aika paljon. 52 cm oli viimeisessä mittauksessa ja on selvästi korkeampi kuin Enzo oli tuon ikäisenä. Onhan pojassa toki huonoja puoliakin - sen tulppa tuolla mahan alla ei oikein pidä vaan lätäköitä ilmestyy lattialle, vaikka just olisi tultu ulkoa. Se on myös keksinyt, miten pöydiltä saa tavaroita ja mitä kaikkea ihanaa siellä voikaan olla. Poika on myös sen verran ahne, että syö vapaaehtoisesti säilykeparsaa - tosin, jos jättäisi foliovuoat syömättä, ei tarvittaisi tankoparsaakaan... Ja kissanhiekkalaatikko - oi mitä aarteita sieltä löytyykään! Tänään, kun tulin kotiin, oli pojalla nenä valkoinen ja hetken aikaa mietin, mitäköhän se on tehnyt, kun ei löytynyt kuin revittyjä sanomalehtiä. No, selvisihän se sitten aika pian - just olin äidille kehunut, miten Banjo ei ole sitä laatikkoa vielä keksinyt... Mutta me varmasti opimme tavoille puolin ja toisin, ja Banjon kanssa lähdetäänkin niitä tapoja opettelemaan Hilskan Kaisan pentukurssille kesäkuun alussa. Kaisahan on myös tämän pentutestin tehnyt kouluttaja, jonka opissa olen käynyt kaikkien leonbergien paitsi Peten kanssa.

Kaikenlaista muutakin kurssia ja luentoa on ollut ja on tulossa: Arjan kanssa kävimme yhdessä kuuntelemassa koiranomistajien johtajuusluentoa ja täytyy sanoa, että vaikken ehkä ihan kaikkia mainittuja juttuja nimittäisi johtajuusongelmaksi, niin miettimisen arvoista asiaa siellä tuli. Ei siis mennyt lainkaan hukkaan se tilaisuus. Huomenna pakkaan Islan autoon ja suuntaamme koirahierontakurssille. Sitä odotan todella innolla, koska Isla selvästi hyötyy hieronnasta niin olisi kiva, jos sille uskaltaisi itsekin tehdä jotain. Kurssille otettiin 6-7 koirakkoa ja loput on sitten kuunteluoppilaina, mutta mä halusin nimenomaan sinne koiran kanssa. Olenhan mä nähnyt monet kerrat, miten koiria hierotaan mutta en mä sitä silti itse osaa. Kurssilla on vetäjänä Takalan Piipa, joka näitä meidän haukkujakin on käynyt hieromassa - on siis todistetusti pätevä :) Ja sitten on vielä toukokuun puolella odotettavissa koirien ensiapuluento. Yhdellä jo viime vuonna kävin, mutta kertaushan on opintojen äiti ja jotain uuttahan voi aina tulla.

Islan kuulumisia sen verran, että Isla kävi kontrollissa vajaat 3 viikkoa sitten. Turvotus oli laskenut entisestään, polvi oli edelleen stabiili eli ristisiteet ovat ehjät ja liike oli parempi muttei täysin puhdas. Isla kuitenkin alkoi ontua heti Rimadyl-kuurin loppumisen jälkeen, ja sen takia nyt yritetään pidempää kuuria. Eli Isla saa ensimmäiset 3 viikkoa (joista siis suurin osa on mennyt) 150 mg ja sen jälkeen vielä viikon 100 mg. Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, ettei paraneminen suju odotetulla tavalla. Isla on alkanut taas ontua ja läähättää eli mun mielestä kipuilee. Lääkärin kanssa puhuin tänään, ja hän lupasi ottaa meidät maanantaina yliajalla vastaan, joten silloin toivottavasti ollaan viisaampia tai ainakin tiedetään, miten jatketaan.

Enzolla taas pyyhkii ihan yhtä lujaa kuin ennenkin ;) Sitä poikaa ei huolet paina eikä murheet heilauta, vaan se mennä porskuttaa ja nauttii elämästään. Ja siitä näkee myös selvästi, että se nauttii tosissaan saatuaan Banjosta leikkikaverin - toista tuntia saattavat iltaisin pitää omaa showtaan. Viikon päästä sunnuntaina meillä onkin pitkästä aikaa näyttely tiedossa, ja saattaa siitäkin tulla varsinainen show, kun ei taas puoleen vuoteen ole missään käyty... 30.5. on vielä Harjavalta, ja muihin ei nyt toistaiseksi ole ilmoittauduttu.

Ja ehkä joku nyt ihmettelee, missä kaikki kuvat on, niin onhan niitä... Niitä oli niin paljon, että latasin ne nettiin erikseen, koska tähän ei olisi saanut puoliakaan. Mutta varoituksena, että niitä sitten oikeasti on paljon ;) Mutta ne löytyy täältä.

Tällaisia kuulumisia nyt meiltä ja hyvää kevättä kaikille!!