Viimeiset lumikuvat ja kissakuulumisia

Tämä menee nyt enemmänkin kuvakokoelmaksi, mutta haitanneeko tuo... Viime viikolla oli ihan mielettömän hienot kelit ja niistä meillä päästiinkin nauttimaan, koska mulla sattui sopimaan vielä vapaatkin siihen. Metsälenkkejä on tehty, ja Enzo on "joutunut" myös hihnalenkille. Yritän nyt ihan tosissaan sopeuttaa sitä kulkemaan hihnassa ja mielellään myös juoksemaan. Tampereen näyttelyn jälkeen sillä on pidetty näyttelypantaa kaulassa välillä yötä päivää, välillä toki otettu pois. Ja hihnalenkit tehdään sen näyttelypannan kanssa ja aina välillä juostaan vähän matkaa. Homma alkaa jo sujua, mutta vielä en usko siihen, että sitä näyttelyssä nähtäisiin ;) Enzo on nyt ilmoitettu Somerolle, Harjavaltaan, Raumalle ja Saloon. Sitten on vielä Turun seudulla näyttely, ja sen jälkeen varmaan tuleekin jonkun verran taukoa. Isla lähtee myös Harjavaltaan.

Mutta tässä näitä kuvia - mitäpä niitä sen enempää selittämään...













Aurinkoinen päivä vaihtuu vielä hämärään aamuun, kun sunnuntaiaamuna saatiin taas kunnon satsi lunta.



















Tuolla ylhäällä on jotain, tuumaa Pete








Mitäpä olisi Islan ja Enzon aamu ilman pientä painia...




"Ai me vai?"



Isla on nyt voinut hyvin, punaiset läikät mahassa ovat kadonneet ja sunnuntaina, kun tyttöä harjasin, löytyi mahasta enää yksi kohta, jossa takajalka alkoi vispaamaan. Eli kutinat ovat selvästi vähentyneet ja antibioottikuuria on vielä viikko jäljellä. Ehkä me selviämme tästä kuitenkin :)

Mini sen sijaan aiheuttaa nyt huolta ja murhetta. Mini lakkasi lauantaina syömästä. Sillä on jo kauan ollut iltarituaalina liharuoka, ja sitä se alkaa kerjätä joskus kuuden-seitsemän aikaan illalla. Lauantaina tätä ei kuitenkaan tapahtunut eikä tapahtunut sunnuntainakaan. Sunnuntaina illalla tarkistettiin kuivamuonakulho, jotta saadaan tsekattua, syökö se yhtään mitään. Aamulla kupissa oli tasan yhtä paljon ruokaa kuin illallakin, ja Mini oli oksentanut. Soitin päivällä Minin lääkärille (myöskään päivällä tyttö ei ollut syönyt ja vaikeutti mun nukkumista nukkumalla ihan mun kyljessä kiinni), joka kertoi, että Minillä ei kortisonilääkityksen (astma) takia pitäisi olla syömättömyyspäiviä ollenkaan vaan päinvastoin. Lisäksi Mini on sisäkissa, eli vatsataudin/myrkyn yms. mahdollisuus on hirmu pieni. Lääkäri pyysi tuomaan Minin näytille mielellään heti, mutta viimeistään tiistaina. Mini vietiin sinne heti, ja se laitettiin tiputukseen. Lääkäri lupasi tutkia Miniä aina, kun hänellä on aikaa (vapaita vastaanottoaikoja ei ollut) ja Mini jäi sinne viettämään iltaa. Puoli kahdeksan maissa sain hakea Minin pois, ja siltä oli tutkittu veriarvoja ja kliinisessä tutkimuksessa suolistosta löytyi kova kohta. Tämän takia ultrattiin ja ainoa löydös oli "heikkokaikuinen haima". Verikokeista ei mitään, lämpöä ei ole ja kaikki periaatteessa ok. Vaan kun ei ole. Mini oli hiukan suostunut syömään, kun hoitaja oli ruokaa laittanut sormella suuhun asti, mutta muuten ei. Hoito-ohjeiden kanssa sitten tultiin kotiin. Kanyyli jäi Minille vielä jalkaan siltä varalta, ettei tila parane ja joudutaan menemään seuraavana päivänä takaisin.

Illalla kotona syötin Miniä hoitajan neuvomalla systeemillä sillä tuloksella, että teelusikallinen meni sisään ja noin nelinkertainen määrä tuli ylös. Mini ei juo, ei syö eikä juurikaan liiku vapaaehtoisesti. Aamulla vein sen hiekkalaatikolle, ei pissaa. Tarjosin vettä, ei kiinnosta. Tarjosin ruokaa, Mini haistoi ja oksensi. Joten takaisin klinikalle. Se vietti siellä koko päivän tipassa, ja tutkittiin sisäelinarvoja, röntgenkuvattiin ja ihmeteltiin. Ei niin mitään. Oli oksentanut aamulla eikä suostu syömään. Joku seeruminäyte lähti Saksaan haimatulehduksen tutkimiseksi, mutta muuta ei nyt voida tehdä. Mini sai samat lääkkeet kuin maanantainakin eli antibioottia, happosalpaajaa, pahoinvointilääkettä ja B-vitamiinia suoneen. Illalla syötin sitä puoliväkisin, se söi hiukan ja oksensi, kun selkäni käänsin. Jos tila ei kohene, Mini täytyy avata ja katsoa, josko sillä löytyisi syy. Ei kyllä näytä kohenevan... Katsotaan nyt tämä päivä, ja jos mitään ei pysy sisällä, niin huomenna sitten taas takaisin. Kuivuuhan se, kun oksentaa eikä syö eikä juo. Ilman ruokaa vielä pärjäisikin, mutta vettä pitäisi saada menemään. Ja luultavasti tänään aloitettavat lääkkeetkään eivät pysy sisällä... Vahvin epäily on siis haimatulehdus, mutta mitään varmuutta siitä ei ole. Alkuperäinen ajatus oli kortisonista tullut vatsaärsytys, mutta kun ei siihen mikään tehoa, niin se ei ole enää todennäköinen vaihtoehto.

Miniä on koko ajan hoidettu ns. päivystysajalla eli lääkäri tutkii aina lisää, kun muilta (ajan varanneilta) potilailtaan ehtii ja sen takia en ole päässyt lääkärin kanssa puhumaan. Toki hänellä tänään olisi päivällä puhelinaika, mutta mun täytyy nyt myöntää, että mä olen niin väsynyt näiden päivien jälkeen, etten jaksa herätä neljän tunnin päästä soittamaan lääkärille... Ja luulen, että Minikin kaipaa yhtä lepopäivää välillä. Se ei kuitenkaan ehdi yhdessä päivässä ihan hirveästi kuivua, joten ei tässä just nyt hätää ole.

Mutta se täytyy vielä loppuun todeta, että jos meille joskus vielä kissa tulee, niin sille otetaan myös vakuutus... Mini ei ole ennen astmaa sairastanut koskaan mitään - se on käynyt lääkärillä rokotuksilla ja steriloinnissa - mutta kyllä nyt on rahaa palanut. Kahden päivän saldo karvan vajaa 400 euroa, mutta ei auta.