Pitkästä aikaa...

Myönnettävähän se on, että facebook on vienyt kaiken ajan... Tai no ei suinkaan kaikkea, mutta sen ajan, jonka jaksan koneella kerrallaan istua. Ja sitten kun ne päivitykset jää, niin aloittaminen on aina vaan kovemman tuskan takana, kun päivitettävää alkaa olla niin paljon. Lisäksi nytkin taistelin yhden kuvan kanssa eilen yli tunnin, luovutin enkä saanut sitä tänne tänäänkään - olkoon ilman... Mutta kaikenlaistahan meillä on taas tapahtunut, joten aloitetaan aikajärjestyksessä Harjavallan ryhmänäyttelystä 30.5. Tuomarina siellä oli Ewa Buklad Puolasta, joka olikin varsin erikoinen tuttavuus ;) Kehä oli tosi pahasti myöhässä, ja ennen leonbergejä piti vielä olla samalla tuomarilla hoffit, jotka siirrettiin siinä lennossa toiseen kehään toiselle tuomarille. Joka tapauksessa kehä pääsi vihdoin alkamaan ja ensin tietysti kerättiin luokka kokoon, tuomari kävi tsekkaamassa koirat (hampaat piti näyttää ja ihan summittainen näyttäminen ei riittänytkään, vaan tarkasti katsoi, että kaikki legot on suussa) ja juoksutti kerran ympäri ja edestakaisin. Sen jälkeen yksilöarvosteluun ja siinä ei sitten enää juostukaan eikä tuomari tainnut kertaakaan nousta pöydän takaa. Hyvä muisti taitaa rouvalla olla.

"Onkos hampaita?"


Juoksuun


Tuomiolla


Enzo siis upeasti valioluokan ykkönen ERIllä, ja sen jälkeen vielä paras uros


Vähänkö mamma on tyytyväinen :)


Ja sitten odotellaan ROP-kehää


Enzon kaunis sisko Estherkin oli saapunut paikalle


"Mikäs tuolla on, onkos se hammas?" Esterilläkin on siis kaikki hampaat ;)


Paras narttu oli Anda (Marskimaan Power Pumpkin), joten Andan kanssa lähdettiin vielä kiertämään kehää.


"Juokse, poika, juokse!" Kivireki olis tainnu olla taas kevyempi...


Mutta kyllä kannatti - Enzo upeasti ROP ja Anda VSP :)

Andalle vielä onnittelut - tyttö valioitui samalla :)

RYP-kehä alkoikin sitten melkein heti perään


Ja taas tarttis jaksaa juosta




Näistä kuvista kaunis kiitos Yvonnelle







RYP-kehässä ei menestystä tullut sen enempää, Enzo selvisi 12 parhaan joukkoon, mutta putosi sitten pois. Hienostihan se meni kuitenkin kaiken kaikkiaan, oli sälli jo aika väsynyt.

Parit poseeraukset piti vielä ottaa kehien jälkeen, tässä Esther-sisko


Ja Enzo-veli


Sisko ja sen veli ;)


Ja vielä piti poseerata hiukan kotona

Oli kyllä hieno päivä, varsinkin kun aamulla tuntui, ettei pätkääkään kiinnosta lähteä. Jotenkin olin niin kurkkuani myöten täynnä taas tätä touhua, mutta ihmeeksi se kaikki unohtui siellä kehän laidalla hyvässä seurassa, kiitos kaikille. Ja oli meillä hienot kannustusjoukot vielä RYP-kehässäkin, suuri kiitos siitä siis kasvattaja-Sadulle, Yvonnelle ja Päiville :) Te teitte tästä päivästä todella upean!

Ja hieno näyttelykuosi käytiin sitten seuraavana päivänä tiputtamassa Maskun montuille. Banjo pääsi ekaa kertaa rantaan, ja oli vähän ihmeissään...

"Iskä meni tonne, mikä juttu tää nyt on?"


"Ihanaa!"


"Siis toihan on ihan märkääkin..."


"Jei! Se tulee pois!"






Käymme yhdessä ain...


Lopulta kiusaus kävi ylivoimaiseksi ja Banjo suoritti varsin näyttävän uimahypyn. Harmi, että se teki sen puskan takana enkä saanut siitä kuvaa - jätkä siis loikkasi penkereeltä suoraan veteen :)
"Yök, se oli tosi märkää!"


Pieni hepuli on aina paikallaan






Vierasmajaa on remontoitu (nyt alkaa jo näyttää siltä, että se valmistuu yöpymiskuntoon tänä kesänä) ja niinpä remontti-isäni koira on myös käynyt meillä juoksemassa (ei ehdi iltaisin sekä lenkille että remonttihommiin, ja Samu on tottunut sellaisiin 2-3 tunnin metsälenkkeihin...).

"Moro, sä tulit taas!"


"Mitäs sä oot tänään syöny?"


"No, näytä nyt, siellä saattaa olla vielä jämiä!"


"No okei, leikitään sit vaan"


Mr B


Mr B ja frisbee




6.6. osallistuimme Piikkiön Tuorlassa järjestettyyn Rakkaiden Haukkujen "koulutuspäivään". Valmistuvat koirankouluttajat järjestivät näyttötyönään koulutustunteja ja Banjon kanssa olimme kahdella tunnilla. Ensimmäisellä opeteltiin jokin ääni, joka saa koiran kiinnittämään huomion ohjaajaansa. Mun täytyy kyllä myöntää, että mä en ymmärtänyt asian pointtia... Ymmärrän kehusanan/-äänen, mutta tässä ei ollut kuulemma kyse siitä vaan nimenomaan huomion saamisesta. Siis onhan koiralla nimi, miksei sitä voi käyttää? No joo, tunti oli joka tapauksessa kiva ja tulipahan taas touhuttua jotain (ehkä) järkevääkin yhdessä. Toinen tunti olikin sitten pennuille tarkoitettu, mutta Banjo ei tainnut olla tarpeeksi lapsellinen sille tunnille... Piti treenata luoksetuloa siihen perinteiseen pikkupentu-tyyliin (kyykkyyn, kutsumista ja kaiken maailman kevätjuhlaliikkeitä). No, Banjo osaa kaksi kutsua - "täällä"-kutsulla se tulee mun eteen istumaan ja ottaa kontaktia, ja "tänne" tarkoittaa esim. metsässä sitä, että lähtee sinne päin, missä mä olen. Ei siinä paljon houkutteluja enää tarvita. Lisäksi oli sitten harjoitus, jossa kouluttaja tuli kohti ja kääntyi pois, koira ei saanut kiinnostua. No, Banjon otin sillä täällä-kutsulla kontaktiin eikä se edes huomannut, että siinä joku kävi kääntymässä. Kouluttaja vaan totesi, että no, siinä oli esimerkki siitä, että koira otetaan riittävän ajoissa hallintaan. Ihan kivaa ja hyödyllistä siis ;) Tunti olisi varmaan ollut ihan hyödyllinen, jos pentu olisi ollut n. 8-viikkoinen ja eka koira. Ja koska "väliajalla" ei tarjoiltu kahvia ja pullaa, me kiersimme Banjon kanssa Tuorlan maisemia. Banjo kävi tutustumassa lampaisiin.


Tuorlan pellolla


Pelkkää koulutusta ei elämä suinkaan ole, vaan välillä on bileet siskon kanssa :)


vas. Bianca, oik. Banjo
"Mikäs sulla siinä on?"


"Anna mulle se"


"Varas! Anna se takas!"




Tasapainoilua ;)




Katso, kenguru loikkaa...


Bianca


"Hey, soul sister"




Bianca päällä, Banjo alla






"Moro äippä, mä tulin suakin kattoon"


"Jessus, Bianca on tuplaantunu!"


"Eikun mä oon Banjo"


13.6. olimme Piikkiössä penturiehassa, jonka järjesti Honkasalon Pia (Pia's dreamdogs) ja siellä olikin sitten menoa ja meininkiä :) Paikalle oli saapunut myös Bianca-siskon kanssa Jyry-veli Seinäjoelta, mutta valitettavasti ne kuvat ovat vielä kamerassa - tulevat kyllä pian! Tapahtuma oli tosi kiva ja Pian tarjoilut mahtavat :)

Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaikki kiva loppuu aikanaan... Tiistai-iltana lähdin koirien kanssa metsään, kun oli porukalla taas vähän turhan paljon kierroksia. Banjolla on lähes alusta asti ollut sellainen "ihana" tapa väijyttää noita isompia lenkillä, ja sitten hyökätä suoraan päälle. No, niin se teki nytkin, mutta Enzopa ei saanutkaan vauhtia pysähtymään vaan rysäytti suoraan päin. Ensin näytti, ettei tapahtunut mitään - Banjo oli vaan hiukan pöllämystyneen näköinen, mutta sitten se yritti lähteä liikkeelle ja siitähän tulikin hirveä huuto. Banjo roikotti oikeaa takajalkaa ilmassa, mutta mitään kipukohtaa en siitä löytänyt. Se laski jalan maahan ja ajattelin jatkaa matkaa. Ei siitä kuitenkaan tullut mitään, koira huutaa, ontuu ja roikottaa jalkaansa. Yritin lähteä kotiin päin, mutta enhän mä voinut katsoa sitä, kun toiseen sattuu selvästi ihan hirvittävästi. Onneksi Banjo painaa vasta sen 25 kiloa, paljon enempää en olisi tuota matkaa jaksanut kantaa... Sitä sitten ilta seurailtiin, poika oli kovin rauhallinen ja ontui, muttei enää huutanut. Koko illan se kuitenkin ontui ja päätettiin katsoa aamulla tilannetta. Aamulla poika nousi ylös ja oli selvästi yön aikana unohtanut loukanneensa jalkansa, ja jalka petti alta samantien. Eli ei kun soittamaan lääkäriin. Omalle klinikalle en aikaa saanut sille päivälle ja huomiseen en suostunut odottamaan, mutta onneksi Vettorista sain ajan. Aika oli klo 13:45 ja siihen asti Banjo vaan makasi, joten tiesin kyllä, että pelkkää pennun dramatiikkaa se ei ole. Paikallaan olo ei vaan ole Banjon juttu ;) Mielessä kiersi kaikenlaiset kamalat ajatukset, ja se aamu oli tosi pitkä ja tuskainen. Lopulta päästiin lääkäriin, ja lääkärikin oli kolme varttia myöhässä, mutta odotus palkittiin kuitenkin ja päästiin lääkärin luo. Lääkärihän väänsi kaikkia varpaita paljon kovemmin kuin mä olin uskaltanut ja löysi kipukohdan oitis. Siis röntgeniin.

Banjo kuvauspöydällä


Takajalat kuvattiin ja oikean takajalan oikean puolimmaisessa varpaassa on selvä murtuma. Murtuma on kuitenkin siisti, ja luultavasti paranee ihan hienosti, mutta ei tätä nyt tosiaankaan olisi tähän kaivattu. Menee pojalla koko kesä ihan hukkaan - pentukoulu olisi alkanut keskiviikkona, uimaan ei pääse ja juosta ei saa. Ja tassu on paketissa.


Huolestunut iskä ihmettelee taustalla, mitä pojalle on oikein tapahtunut

Banjo on kuitenkin jo ihan reipas, torstaiaamuna se rouskutti täällä pöydältä varastamaansa omenaa kun heräsin. Ja koska hyppiä ei saisi, niin se oli ottanut koko omenapussin kerralla, ettei tarvii moneen kertaan nousta pöydälle. Kolmea se oli syönyt ja kaikkia nuollut :D Lisäksi tassuside oli tassun vieressä. Laitoin tassuun uuden siteen, mutta sekin vielä uusittiin yhteisellä päätöksellä - Banjo teki poistopäätöksen, mä päätin laittaa uuden. Virallinen siteen vaihto on ensi keskiviikkona ja lääkäri toivottavasti osaa laittaa siteen, joka myös pysyy (se eka olis varmaan pysynyt, jos koiralla olis ollu kauluri...). Nyt on opeteltu elämään sen kaulurin kanssa, taitaa vaan tulla pitkät viikot. Kontrollikuvaus on neljän viikon päästä eli siihen asti ainakin pitäisi tassu saada pysymään paketissa.

Ja tässä on mun pentukoulukaveri :)

Arja ystävällisesti lainasi mulle Pilven pentukouluun, että edes mä pääsen osallistumaan kurssille. Olisin mennyt ihan kentän laidallekin vaan seisomaan, mutta kivampihan se on koiran kanssa touhuta. Ja täytyy sanoa, että kyllä palveluskoira vaan on palveluskoira. Koira ei ole edes oma, mutta toimii kuin unelma. Väitän, että vieras ei osaisi sanoa, onko koira oma vai ei. Kiitos siis taas Arjalle! Banjon kanssa lähdetään varmaan sitten perustottiskurssille elokuun alussa, jotain sen kanssakin on kuitenkin tehtävä mutta katsotaan nyt, miten tassu paranee.

Ja loppuun tietysti ne kaikkein iloisimmat uutiset eli Anni on kantavana, ja Annin ja Enzon pentuja odotellaan syntyväksi Besaroon kenneliin viikolla 29 :) Enzolla on vielä 1 astutus varattuna ensi keväälle, ja se saakin tässä kohtaa riittää. Olen todella tyytyväinen tähän ekaan pentueeseen - kaikki, jotka olen tavannut pentulaatikon jälkeen, ovat todella hurmaavia pakkauksia - sosiaalisia, iloisia, vahvoja ja todella kauniisti ja tasaisesti kasvaneita. Ei siis voi kuin pistää kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivoa, että myös Marika saa Enzosta ne parhaat puolet pennuilleen ;) Uskon, että siitäkin pentueesta tulee tosi hyvä (toisaalta eihän sitä olisi tehtykään, jos en uskoisi) - onhan Anni kaunis ja ihanaluonteinen tyttö!

Ja toinen huippuiloinen uutinen on se, että Isla on nyt ollut 2 viikkoa ilman kipulääkkeitä loistavalla menestyksellä! Olen ottanut sen jo metsäänkin mukaan ja antanut juosta siellä vapaasti (tokihan aloitettiin rauhallisemmin), mutta ontumista ei ole ollut - työvoitto :)

Mulla seuraavat viikot menee hyvin pitkälti töiden merkeissä - juhannuksena on 2 yötä vapaata ja sen jälkeen painetaan 11 yötä putkeen... Leoleirin takia vaihdoin vapaita, että ei auta itku markkinoilla ;) Hyvää juhannuksen odotusta kaikille!