Huoh...

Jäipä sitten kuitenkin tämä blogin päivittäminen, saa nähdä, mikä päivämäärä tähän tulee, kun aikanaan saan tämän julkaistua... ;)

Kesäloma oli sellaista haipakkaa, että tukka hulmuten mentiin paikasta toiseen, mutta toisaalta se teki lomasta myös erittäin tehokkaan ja rentouttavan - mitään kurjaa kun ei kuitenkaan tapahtunut. Mutta jos nyt yritetään mennä edes hiukan järjestyksessä, mitä kaikkea meillä on tänä aikana touhuttu - onneksi tuli noita kuvia jo jossain vaiheessa ladattua nettiin, niin muistaa, missä on oltu ;)

Eli Banjo kävi siis fysioterapiassa varvasmurtuman jäljiltä. Ekalla kerralla poika oli takapäästä aivan jumissa eikä juurikaan varannut painoa kipeän varpaan päälle. Fyssari kuitenkin taivutteli varvasta eikä mitään aristusta ollut, joten kyseessä oli vaan opittu tapa. Siitä olikin sitten helpompi lähteä kuntouttamaan, kun ei tarvinnut varoa mitään. Ekalla kerralla Banjo oli ensin altaassa vesiterapiassa ja sen jälkeen poika hierottiin läpikotaisin. Seuraavalla viikolla sama homma, mutta allasosuutta pidennettiin ja hieronnassa fyssari totesi kaiken olevan siltä osin kunnossa. Eli vaikka poika oli alkuun aika jumissa, niin nuorella koiralla ne jumit myös aukeaa aika helposti. Tokihan kotona tehtiin treenejä, mitä "läksyksi" saatiin. Kolmannelle kerralle oli vielä varattu tunnin aika, mutta fyssari päätti (mun suostumuksella siis kuitenkin) lyhentää sen puoleen tuntiin, kun ei hieroa enää tarvinnut. Tasapainoharjoituksia tehtiin molemmilla kerroilla ja viimeiseksi fyssari tarkisti vielä liikkeet eikä liikkeissä ollut enää moitittavaa. Poika saatiin siis kuntoon 2,5 tunnin fysioterapialla, joka maksoi yhteensä 120 euroa - ei mun mielestä lainkaan huonosti käytettyä rahaa enkä pidä sitä edes kalliina, saman summan saa maksaa ihminen omasta hoidostaankin. Silti edelleen, kun oikein osaa katsoa, näkee Banjon silloin tällöin käyttävän oikeaa takajalkaansa eri tavalla kuin vasenta, mutta normaalissa liikkeessä ei huomaa mitään eroa.

Ja jos nyt jatketaan sitten Banjon kuulumisilla, niin Banjo pääsi myös tapaamaan Islan poikaa Onnia. Meille on jo tullut melkein perinteeksi suunnistaa Vippen kanssa kerran kesässä kohti Viialaa ja Onnin kotia, ja - ainakin toistaiseksi ;) - meidät on otettu ilolla vastaan. Onni on kyllä varsinainen Herra Hurmaava, ulkonäöltään ihana sekoitus isäänsä ja äitiään ja luonteeltaan aivan ihanan sosiaalinen ja kaikkien kaveri. Monta tuntia jaksoivat pojat painaa ympäri pihaa ja meillä oli aivan ihana retki. Kiitos vielä Pia, Krister ja Onni sekä tietysti lapset :) Ensi vuonna taas uudestaan ;)


Pentukerhon retkellä käytiin Turussa Kuralan Kylämäessä ja se oli myös varsin kiva retki. Jos ei lasketa sitä, että oltiin siellä tuntia liian aikaisin, mutta kivaa sekin oli - onneksi myös Arja ja Harry olivat Biancan kanssa tulleet samaan aikaan, niin ei tarvinnut yksin odotella ;) Huomasin myös, että Banjon kanssa saa jonkun verrankin treenata tuota hihnassa kulkemista - eipä ollut poika yli neljään viikkoon liikkunut ihmisten ilmoilla ollenkaan eikä paljon muutenkaan, ja sen kyllä huomasi. No, ainoa suuntahan siitä on ylöspäin ja sen jälkeen ollaan edistytty ihan huimaa vauhtia, ja käytiinhän me perustottelevaisuuskurssillakin.


Mitäs muuta Banjon elämään mahtaa kuulua... Mökkeilty on, Belunassa on kyläilty paljon ja Banjo on oppinut kaikenlaista. Poika oli puolivuotias, kun oppi nostamaan koipea... Siis ihan oikeasti - se treenasi sitä jo kolmen kuukauden vanhana, mutta säännöllisesti kinttu alkoi nousta puolen vuoden iässä. Se on myös oppinut, miten jääkaapin ovesta irrotetaan magneetit, miten vesiletku lähtee irti seinästä ja miten samainen vesiletku pilkotaan 3 sentin paloihin. Ja miten pilkotaan palasiksi kaikki, mikä ei ole ennen esim. pihalla ollut ja miten ulko-oven karmista saa kivoja lastuja irti. On myös hyvä osata, miten mamman saa ärsytettyä äärimmilleen ja kun se tukahdutettua raivoa puhkuen istuu jossain, on tosi hyvä osata mennä laskemaan varovaisesti pää polvelle ja katsoa alta kulmien mammaa silmiin "en mä tahallaan, anteeks". Ei tuolle vaan voi olla vihainen ja vaikka ne tuhot sen yksin ollessa saa joskus ihan aidosti hermon huonoon kuntoon, on kuitenkin todettava, että jos tämä on koiran ainoa miinuspuoli, niin meillä menee kuitenkin aika hemmetin hyvin. Edelleen joutuu ajoittain itseään muistuttamaan, että se on kuitenkin vasta pentu, mutta kun se on yleensä niin fiksu ja käyttäytyy paremmin kuin isänsä :D

5.9. oltiin Enzon kanssa Helsingissä näyttelyssä ja Enzo loisti taas ollen upeasti ROP :) Ryhmäkehään ei jääty, kun handlerin piti välillä nukkuakin, mutta olipahan hieno päivä. Banjo oli mukana kannustamassa iskää (lue: vältettiin tuhot kotona ottamalla kakara mukaan) ja paljon tavattiin taas tuttuja ja kelikin oli hieno. Kaiken kaikkiaan siis upea päivä!

Enzo kävi myös ojentamassa tassunsa hoitajalle ja verinäyte lähti kohti Sveitsiä ja LPN 1-testiä. Tuloskin ehti tulla jo, ja tuomio oli N/N eli Enzo ei ole kantajakaan. Eihän tämä testi toki testaa kuin sen pahimman muodon, mutta jos näitä testejä ei kukaan koirallaan teettäisi, ei testit ikinä kehittyisikään. Ja olihan se kiva kuulla, ettei edes kantaja ole. Samalla testattiin myös Banjon äiti Lotta ja sama tulos eli myös Banjo sisaruksineen on ainakin näiltä osin terve. Ja Milanan veri lähti myös samassa paketissa ja sama tulos tuli Milanallekin, eli nyt vaan peukut pystyyn kohti ensi kevättä, että saataisiin niitä pentujakin ;)

Banjo on käynyt myös syyskuun aikana parissa pentunäyttelyssä ja ihan lupaavin tuloksin: Porvoosta ei KP:tä irronnut, mutta kolmen urospennun joukosta Banjo valittiin ykköseksi. Turussa taas muita uroksia ei ollutkaan, mutta sieltä sen sijaan irtosi KP ja Banjo oli VSP-pentu Bianca-siskon kiriessä edelle (Bianca oli siis ROP). Huomenna aamulla kääntyy nokka kohti Lohjaa ja sinnehän on sitten ihan reippaasti leovauvoja tulossa, 13 on ilmoitettu. Jännä nähdä, miten sitä isossa porukassa pärjätään.

Meillä on ollut suuri onni saada kyytiapua Banjon kasvattajilta, koska meillä ei omaa autoa tällä hetkellä ole. Meidän loistavasti palvelleen Octavian 4-vuotinen taival päättyi valomainokseen muutama viikko sitten, ja nyt on sitten laina-autoilla kuljettu. Olemme suunnattoman kiitollisia meidän molempien perheenjäsenille, jotka ovat autojaan lainanneet - kyllä tää tästä. Octavia meni siis lunastukseen, ja uusi auto on tilattu, mutta muutaman kuukauden sitä saa odotella. No, jos olisi sitten sen arvoinen :) Jossain kohtaa ehkä eläinrakkaus voi olla huonokin ominaisuus -Kari nimittäin väisti jänistä, minkä seurauksena auto lähti omille teilleen. Ja niin monta kertaa on sen jälkeen kuultu, että "no jänistä nyt ei kannattaisi edes väistää", johon kyllästyneenä tänään jo yhdelle totesin, että niin, jälkiviisaushan on sitä parasta viisautta. Siinä ei loppujen lopuksi paljon edes ehdi ajatella, kun näkee vaan, että jotain tulee kohti tuhatta ja sataa, ja reflekseilleen ei ihminen paljon mitään voi. Mutta se siitä, kohti uusia seikkailuja...

Elokuun ajalta on kuvat ladattu tänne, ja syyskuun kuvat laitan viimeistään ensi viikon aikana, kun olen taas vapaalla. Ehkä mä ennen vuodenvaihdetta saan blogin jopa ajan tasalle :D Mukavaa viikonloppua kaikille!! (Niin ja se lopullinen päivämäärä eli juuri vaihtui vuorokausi lauantain 2.10. puolelle, muutaman päivän projekti siis taas oli tämä...)