torstai 27. tammikuuta 2011

Viimeistä viedään...

...eli huomenna reissuun :) Tai oikeastaan jo tänään, koska ihanat ystävämme Helsingissä ovat lupautuneet majoittamaan meidät ensi yöksi ja sietämään meidän aamuisen lähdön (klo 5:05 tulee airport-taxi hakemaan). Klo 7.30 sitten lähtee kone kohti Gran Canariaa jälleen kerran :)

Mutta lyhyesti kuulumisia vielä ennen sitä: Enzo voi hyvin. Se on nyt käynyt 3 kertaa fysioterapiassa ja Tanja taisi tehdä sille ihmeitä. Viimeisellä kerralla se sai osteopaattistyyppistä hoitoa ja se tuntui menevän luihin ja ytimiin - sen verran voimakkaat olivat koiran reaktiot. Tanja varoitti, että poika saattaa olla parikin päivää väsynyt ja taisi se olla, koska näki illalla oikein kunnolla unia enkä muista sen nähneen niitä pentuaikojen jälkeen - siis niitä, joissa ulistaan ja jalat sätkii ;)

Banjon vein myös ihan testimielessä fyssarille ja löytyihän sieltäkin joitakin jumeja eli ei se hukkaan todellakaan mennyt. Isla sitten vielä reissun jälkeen, niin on lapset taas tsekattu kuntoon ;)

Mun kunto on kohentunut, ajoittain vielä päässä pyörii mutta menee jo paljon paremmin. Saas nähdä, mitä lentokone tekee... Lauantaina oltiin Turun KV-näyttelyssä ja ihan hienosti meni molemmilla pojilla. Arja oli ystävällisesti lupautunut viemään Banjon kehään ja Vippe vei Enzon, ei riittänyt emännän oma kunto koirien handlaamiseen - mun energiat meni pystyssä pysymiseen ;) Taisi kahden koiran pesu ja föönaus olla tällaisille puolikuntoiselle liikaa. Mutta näyttelyyn päästiin ja ihanaa oli taas pitkästä aikaa nähdä koiraihmisiä ja vaihtaa muutama sana. Ja nyt kun en ollut itse menossa kehään, ei tarvinnut jännittää ja pystyin ihan oikeasti juttelemaan ihmisten kanssa (no, myönnetään, en mä parhaimmillani ollut, mutta kuitenkin).

Ensin seistään nätisti jonossa

"Mikäs heppu sä sitten oot?"

Strategia pitää hioa valmiiksi

"Siis onks pakko juosta, jos ei taho...?"
Banjo siis esiintyi ihan omaan tyyliinsä kuten ennenkin - "seison kyllä, mutta en juokse. ja jos juoksen, niin en ainakaan pää ylhäällä. ja jos haluat mun juoksevan pää ylhäällä, niin lahjontaa on syytä suorittaa runsaasti enkä ehkä sittenkään nosta päätä". Mutta ihan hyvin se meni, eka virallinen näyttely. Arvostelun joistain kohdista olen kyllä ihan pienesti eri mieltä, mutta samapa tuo ;) Arvostelu siis: "Kiva pää. Voisi olla paremmin asettuneet korvat. Hyvä kaula. Hiukan kapea edestä. Liikkeessä kyynärpäät ulkona. Tassut (tai kädet, kuten arvostelussa lukee) kääntyvät hiukan ulos. Rinta ei ole syvä. Ylälinja ok. Oikea häntä. Hyvin köyhät takakulmaukset. Hyvin heikot kintereet. Oikea turkki."

Enzo sen sijaan esiintyi poikkeuksellisen hienosti. Ei tyypillistä pään ravistelua ja juoksikin melkein pää ylhäällä ;) Vippelle vielä iso kiitos ihan loistavasta handlauksesta!!
"No juoksen juoksen, mut eihän se tuomari ees kato tännepäin!"

"Seistä mä kyllä osaan"

Ja Enzon arvostelu: "Kallon muoto ei ole kovin oikea. Kiva ilme. Hyvin lyhyt kaula. Edestä ok. Kiva runko. Hyvä ylälinja. Oikea häntä. Tarvitsee taakse hiukan lisää kulmauksia. Hyvä turkki." Ihan ensimmäistä kertaa siis moitittiin Enzon päätä, mutta haitanneeko tuo, koska mun mielestä se on just mahtava ja ehdottomasti parasta tuon pojan ulkonäössä. Minkäs sille voi, jos aivot on niin isot, ettei mahdu pienempään päähän ;) Tuloksina siis Banjolla EH ja Enzolla ERI (Enzo oli 14 valiouroksen joukosta 8 parhaan joukossa eli ei huonosti ollenkaan). Maaliskuun alussa karavaanimme suuntaa Euraan ryhmänäyttelyyn.


Sunnuntaina käytiin tapaamassa Banjon Betu-veljeä, joka olikin melkoinen poika - korkeutta 83 cm ja ihan virallisen mitan mukaan. Ja niin hieno luonteeltaan - siitä tulee todella mahtava poika, kun saa massansa kokoon myös. Mutta hyvä vaan, että on pysynyt hoikkana - on korkeutta sen verran, ettei välttämättä olisi raajat pysyneet muuten matkassa mukana. Kuvia Betusta, Biancasta ja omien koirien metsälenkistä löytyy täältä.


Ja nyt mun täytyy pistää tähän pieni mainos. Isla on nimittäin pelännyt lähes sairaalloisesti kynsien leikkuuta jo kohta 5 vuotta ja vihdoin mä löysin, epäilyistäni huolimatta, ratkaisun eli kynsien hiomalaite VipVescorilta. Todella pätevä laite ja vaikka Islallakin on isot, paksut kynnet, ne lyheni tosi nopeasti. Suosittelen! Mä aion käyttää sitä jatkossa noille pojillekin, vaikka niiden kynsiä saakin ihan rauhassa leikata, mutta tämä oli ehdottomasti enemmän mun mieleen kuin kynsisaksien kanssa heiluminen.


Mutta nyt mä lähden valmistautumaan reissuun lähtöön, adios amigos!! :)

1 kommentti:

Hanna ja Nana kirjoitti...

Hyvää matkaa!!
Nauttikaa. :)

Hienoa, että pojat saivat niin hyvän avun fysioterapiasta. :)