"Minä en koskaan saa tätä kylmää loppumaan..."

Äärettömän raskaat, vaikeat päivät on takana eikä ne suinkaan ole tähän loppuneet. Tuntuu kuin en olisi edes elossa ollenkaan - toimin kuin robotti, ajatus ja tunteet ei ole mukana ollenkaan. Toisin sanoen: mä olen mutten elä. Suru on niin pohjaton, ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan eikä sitä pysty peittämään, vaikka miten yrittäisi. Ja mä tosiaan lauantaina Euran näyttelyssä yritin... Molemmat pojat oli Euran ryhmikseen ilmoitettu ja sinne päätettiin kaikesta huolimatta lähteä, vaikka kiinnostus oli asteikolla 4-10 noin miinus 12. Mutta onneksi Arja lähti Biancan kanssa henkiseksi tueksi ja olihan siellä toki monia muitakin, joita oli ihana nähdä - osaa tosi pitkästä aikaa. Näyttelypaikka oli melko kammottava ja ahdas, ja ensimmäinen puolituntinen odotettiinkin ulkona ja jäädyttiin. Sisälle oli kuitenkin ennen pitkää ahtauduttava ja saatiin me paikkakin kehän laidalta, joten odottamaan sitten vaan.

"Ai tonne vai? Siellä on ahdasta..."

 

Banjo meni meidän sakista ekana kehään ja sai ihan hyvän nuoren pojan arvostelun: "Erinomainen tyyppi. Kiva pää. Oikea purenta. Matalat korvat. Voisi olla enemmän otsapengertä. Seisoo lantio ylhäällä (eli ilmeisesti takakorkea ?). Avoimet kulmaukset. Kapea rinta. Liikkuu etumatalasti. Hyvä turkki ja väri." Ja tulos EH - ihan en osaa tulkita arvostelua, koska nuo "matalat" on mun mielestä kyllä kirjoitettu "law" eikä "low", mutta siinä taas ei ole mitään järkeä...

Bansku 13 kk, 80 cm ja 58 kg

Enzo pisti todellakin parastaan ja lopputulos oli sen mukainen. Ihan huikeasti ensin valioluokassa ERI1 ja SA, sitten paras uros-kehässä niukasti ykköseksi (isot onnittelut vielä Zorrolle - kisa oli todella tiukka!!) ja lopulta vielä ROP! Ja koska päivä oli jo pitkällä, päätettiin katsoa leikki loppuun asti ja aivan upeasti Enzo oli lopulta RYP3!!! Tämä sai kyllä jo emännänkin hiukan hymyilemään. Mä niin sydämestäni toivon, että olisin pystynyt olemaan tästä saavutuksesta niin onnellinen kuin Enzo olisi ansainnut, ihan mahtava suoritus mahtavalta pojalta, mutta ehkä jonain päivänä pääsemme kokemaan sen uudelleen. Enzon arvostelu: "Erinomainen tyyppi. Voimakas. Erittäin kiva pää, jossa oikeat yksityiskohdat. Vahva kaula ja runko, hieman heikko takaa. Hyvät luut ja kulmaukset edessä, takana riittävät. Liikkuu helposti mutta hiukan löysästi. Hyvä turkki ja väri." Ryhmätuomarina oli Jurate Butkiene Liettuasta.

Enzo 4v. 78cm, 69 kg

"Nyt mä lähden tästä pelistä pois!"

Enzon tytär ja Banjon sisko Bianca oli myös paikalla ja sai myös hienosti EH:n. Muutama "perhepotretti" piti vielä ulkona ottaa, vaikkei Lotta-äippä nyt ollutkaan päässyt matkaan mukaan.

Enzo, Banjo ja Bianca

Bianca ja Banjo

Pus!

Karin tekemä video näyttelystä, laatu on melko huono eli ei kannata laittaa koko näytölle

Näyttelyreissu tuli siis tehtyä hyvin tuloksin, mutta mä olin sen jälkeen henkisesti niin loppu, etten jaksanut edes puhua kenenkään kanssa. Myös sunnuntai meni ns. harakoille ja pyydän anteeksi niiltä, jotka yrittivät mulle soittaa - mä en vaan jaksa puhua kenenkään kanssa, sori...

On meillä sitten kuitenkin vietetty poikien synttäreitä. Banjohan täytti vuoden meidän matkan aikana, ja äitini oli sitä silloin possunkorvilla juhlistanut, niin nyt oli sitten kakkuakin, kun Enzo täytti 4.

Kakku - suoraan kaupan pakastealtaasta... Ihan koirien kakku siis

Maistuu ainakin Enzolle

Ja Banjolle myös

 Ja nyt palaan hetkeksi vielä Islaan... Islan kuolinsyytä kuulemma spekuloidaan jo, ja mun täytyy sanoa, että on suunnattoman loukkaavaa, että sitä kysellään mun läheisimmiltä ystäviltä. Jos joku epäilee, että sitä ei ole jostain syystä haluttu julkistaa, niin tulkaa herran tähden kysymään sitä edes multa suoraan älkääkä sotkeko siihen muita! Lisäksi olen ihan julkisesti kertonut, että Isla on toimitettu Eviraan avattavaksi ja tutkittavaksi, niin MIKSI mä sen jälkeen jättäisin tuloksen julkistamatta?? Mä en taas jaksa ymmärtää tätä porukkaa, ihan rehellisesti voin sanoa, että mä vedin tästä herneet nenään - ihan koko palollisen, jos riittääkään ja niin syvälle, ettei ne taida tulla sieltä ikinä pois. Ja nyt kun ajattelen asiaa uudestaan, mun tekis mieli vaan huutaa. Mistä lähtien mä olen salannut koirieni sairastamisia tai mitään niihin liittyvää? Mutta koska se nyt niin suunnattomasti ihmisiä kiinnostaa, niin kerrottakoon se nyt julkisesti (tähän kuuluis tauoton rumpujen pärinä, mutta koska tää on blogi, joudutte olemaan ilman) eli yllätys, yllätys: kuolinsyytä ei vielä tiedetä! Isla vietiin Eviraan keskiviikkona 23.2. ja tuloksissa kestää 2-4 viikkoa. En ole soittanut perään ja kysellyt enkä aio sitä tehdä. Mutta syy tullaan julkistamaan ja jokainen, joka mut ihan oikeasti tuntee, on varmaan tiennyt sen koko ajan. Siihen asti - antakaa, prkele, olla - tämä on ihan riittävän vaikeaa ilmankin. Ja tässä kohtaa haluan sydämestäni kiittää Arjaa ja Harrya, Vippeä ja Jukkaa, Maria ja Tomppaa sekä äitiäni, isääni ja veljeäni perheineen, jotka ovat jaksaneet tukea, elää mukana ja kysellä kuulumisia! Olette todella kullanarvoisia ihan jokainen - mä en todellakaan ole ollut oma itseni enkä meinaa jaksaa päivästä toiseen, mutta te jaksatte silti pitää mua elämän syrjässä kiinni <3

Laura Närhen sanoin:
Jokainen yö
Jokainen päivä
Minua taas sinusta muistuttaa
Jokaiseen huurteiseen ikkunaan
Nimesi tahtoisin kirjoittaa

Joki on jäässä
Ikkunoista vetää
Mä olen kylmää kristallia
Ja routa sut syvemmälle päähän
Painaa vaan

Sä et tuu
Sieltä takas milloinkaan
Huudan kuinka kauas ja kuinka kovaa vaan
Sä et kuule rukoustani kuitenkaan
Pyydän kuinka kauniisti ja kauan vaan