Päivitystä, päivitystä...

Melkoinen tovi on taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä ja tänään päivällä, kun olisin sen tehnyt, niin eihän tänne päässyt :) Mutta jos nyt yritetään...
Paljon on tässä välissä ehtinyt tapahtua, suurimpana ja positiivisimpana uutisena Milanan tiineys. Eli lääkärissä käytiin (tosin alkuperäinen syy ei ollut ihan niin positiivinen - Milana voi huonosti eikä halua syödä) ja ultraankin kurkattiin, ja vauvojahan siellä näkyi :D Uutinen oli ihan ehdottomasti paras pitkään aikaan, ja toivo pienestä karvapallerosta heräsi toden teolla. Josko meilläkin sitten kesän lopulla tassuttelisi pieni nyytti koiranpennun muodossa :)

Ylpeä äiti :)

Pentusten isä eli Enzo onkin sitten saanut taas huomiota osakseen... Huhun mukaan Enzo on vakavasti sairas. Tämä on todellakin pelkkä huhu – Enzo ei ole eikä ole koskaan ollutkaan vakavasti sairas. Se on tähän astisen elämänsä aikana syönyt yhden antibioottikuurin, joka sekin syötettiin varoiksi vieraan koiran purtua sen takajalkaan syvän reiän.

Tämä juttu on nyt lähtenyt liikkeelle siitä, että kieltäydyin yhdestä astutuksesta vedoten Enzon terveyteen. Kyse ei kuitenkaan ole suinkaan mistään vakavasta, vaan Enzo on ontunut etujalkaansa vaihtelevalla menestyksellä – tänään ehkä enemmän, huomenna ei ehkä ollenkaan. Halusin sen kuitenkin käyttää lääkärissä, koska se myös nuoli etujalkaansa aika paljon ja lopulta alkoi tulla pahantuuliseksi, mikä ei ole Enzolle tyypillistä ja sen sai sitten Banjokin tuntea nahoissaan (ja ei, vakavia yhteenottoja meillä ei ole ollut eikä itse asiassa edes yhtään ainoaa puremaa eli Enzo vaan varoitti meidän makuun vähän turhan jyrkästi, että haluaa olla rauhassa). Enzo on maanantaina käynyt luottoeläinlääkärimme Eva Einola-Koposen luona ja mitään turvotusta, tulehdukseen viittaavaa tms. ei löytynyt. Enzolla ilmeni provokaatiossa kipua olka- ja kyynärnivelissä, mutta se antaa taivuttaa kaikki jalat ihan hyvin eikä liikerajoitteisuutta ole. Itse asiassa takapääkin oli niin hyvässä kunnossa, että Evan mukaan harvoin tämän ikäisillä ja kokoisilla koirilla enää on, ja rintarankaakin sai venyttää ihan vapaasti. Enzollahan oli alkuvuodesta samaa vaivaa, ja kävimme silloinkin sen kanssa lääkärillä (tosin eri lääkärillä, joka ei ollut näin perusteellinen) ja silloin ei löytynyt muuta vikaa kuin jumiutuneet lihakset. Jumissa ne oli nytkin, mutta se taas johtuu ontumisesta. Enzo sai maanantaina kortisonipiikin (jonka takia se ei osallistu Rauman näyttelyyn sunnuntaina) ja kontrolli on kolmen viikon päästä. Jos se silloin vielä ontuu, se kuvataan mutta mitään viittauksia mihinkään vakavaan ei ole. Eihän Milanaakaan olisi sillä astutettu, jos jotain vakavaa epäilisin. Enzo on tällä hetkellä hyväntuulinen oma itsensä, joten kortisonipiikki näyttäisi tehneen tehtävänsä. En vain halunnut antaa sen astua/hypätä ennen kuin se oli käynyt lääkärissä, koska en tiennyt, onko vika selässä vai jalassa enkä halunnut sen takia sitä rasittaa. Enzo on siis ihan kunnossa ja tullaan kyllä näkemään näyttelyissäkin kesän aikana. Ja lisättäköön vielä: tämä oli myös ihan todellinen syy astutuksesta kieltäytymiseen, nartulla ei ollut siinä osaa eikä arpaa. On hankalaa luvata mitään, kun ei tiedä mitään. Sain vinkin syöttää Enzolle myös inkivääriä, ja sitä menenkin heti huomenna hakemaan - katsotaan, josko tästä tällä selviäisimme.

Aikas hiljaiseloa meilläkin on kuitenkin vietetty ja menty mun kunnon mukaan. Edelleen siis notkun sairauslomalla, 3 päivää olin välillä "töissä" kun oli koulutus, johon oli käytännössä pakko osallistua ja itse asiassa vointi oli ihan kohtuullinen, kun ekana aamuna sinne menin. Se onni ei kuitenkaan jatkunut, vaan ensimmäinen päivä jo oli yhtä tuskaa - huimausta ja päänsärkyä, ja sillä sitten mentiin koulutus loppuun. Välillä on huumori ollut koetuksella, mutta positiivista on se, että mun päässä on ilmeisesti sittenkin jotain - se tosin kuulostaisi paljon paremmalta jonkun muun kuin neurologin suusta kuultuna. Mutta aina ei voi voittaa ja tässä alkaa olla tämän kevään jälkeen jo sellainen "keep it coming"-fiilis (terkkuja vaan Marille, jolta olen tämänkin sanonnan oppinut!). Miten nämä keväät onkin tällaisia, viime vuonnakin kevät oli tosi vaikea ja mä jo luulin, ettei sen pahempaa voisi tullakaan. Never say never... Ystävät ovat siis - jälleen kerran - nousseet arvoon arvaamattomaan, heitä on tarvittu ja heitä tullaan tarvitsemaan, samoin kuin muita läheisiä eli perheenjäseniä. Mulla on kyllä maailman ihanimmat ystävät ja perhe - olisi tosi ihanaa, jos sellaiset olisi kaikilla, mutta kun nämä ei vaan voi olla kaikkien kavereita, olen itsekkäästi onnellinen, että ne on just mun <3 Kiitos siis taas, tiedätte kyllä, keitä olette!

Mutta koska lääkäri käski viettää ihan normaalia elämää (kielsi tosin ojankaivuun, juoksulenkit ja punttisalin, vaikka yritin selittää, että ne kuuluu mun normaalielämään - ainakin kaksi jälkimmäistä), niin Banjokin pääsi tapaamaan Biancaa. Pyysin Arjalta "erikoislupaa" saada tuoda Banjo heille, vaikka Milana onkin siunatussa tilassa, sillä Banjo alkoi tosissaan kyllästyä hiljaiseloon - Enzo oli kipeänä eikä leikkinyt eikä emäntä uskaltanut lähteä mihinkään pidemmälle, ja tuollaiselle elosalamalle ei mikään pikku metsälenkki riitä. Meidän pihalla alkoi siis näyttää siltä, että Banjo lähtee hakemaan kavereita Kiinasta - monttua toisen perään ilmestyi pihaan. Mutta Biancan kanssa oli kivaa.

Ja kyllähän se Enzokin välillä innostuu leikkimään. Näistä kuvista osa on jo huhtikuun lopulta, sen näkee maisemasta.

Enzolla on keppi

"Anna, iskä, mulle se keppi!"

"Höh, ei väkisin, pidä tyhmä keppis, mulla on oma"

"Mut hei kato, mulla onkin pallo!"

"Oooops, nyt se tulee ja jyrää!"

"Etpäs saakaan kiinni!"

Pallokin on jo menossa pudonnut ;)

Väijytys...

...ja ISKU!

Bansku-Banaani, Pikku-jätkä, Sälli, Pikku-ukko, mamman muru ja mitä kaikkea muuta ;)

Mamman toinen muru

Ja molemmat murut

"Mamma, me tykätään susta!"

Vähän tuoreempia kuvia

Ampu eli Banjo tulee

Ihanat pojat

Viime viikonloppuna lähdin Arjan ja Harryn kanssa lihakeikalle Urjalan teurastamoon (siis hakemaan koirille auton täydeltä lihaa ja luita), ja matkalla käytiin moikkaamassa Lotan ja Enzon tyttöä Pepiä. Ja voi, miten kaunis tyttö siellä olikaan! Kauniin vaalea ja niin iloinen luonteeltaan, että häntä ei tainnut hetkeksikään lakata heilumasta.

"Tervetuloa, minä olen Pepi - haukkumaton talonvahti!"

Belunan Fazer Bebita

"Tämä auto tuoksuu hyvältä, jään tähän odottamaan maistiaisia!"

Hyvää viikonloppua kaikille! Banjon kanssa suunnataan sitten sunnuntaina Raumalle näyttelyyn, Arja on ystävällisesti lupautunut lähtemään handleriksi - mä olen vaan varannut itselleni patjan, että voin maata siellä kehän laidalla ;) Toivottavasti ei tule kaatamalla vettä... Tai no, sitten pitää ottaa uimapatja ;)