Taas mennään jo helmikuuta

Niin se aika vaan vierii eikä mitään ehdi tekemään ;) No, ehtiihän sitä, mutta myönnettävä on, että facebook vie sen ajan, mitä koneella jaksaa roikkua. Tosin tammikuusta puolet vietettiin Kanarialla (jossa kävin muuten vaan kerran fb:ssa...), joten sekin selittänee jotain :) Perinteinen reissu siis tuli ja meni, kuvia tulee myöhemmin, kun ehdin niitä käymään läpi (niitä on tällä kertaa vaan reilu 1000) ja kivaa oli taas. On se vaan erilaista matkustaa porukalla ystävien kanssa kuin kahdestaan, vaikka ei meillä Kanarialtakaan enää ystäviä puutu. Ihana oli taas tavata paikallisia ystäviäkin, niiden elämä on jotenkin niin erilaista kuin meidän - eletään hetkessä eikä murehdita huomista, suomalaisilla olisi tästä paljon oppimista. Toisaalta, kun on luonteeltaan niin perisuomalainen, se joskus myös ärsyttää ;) Tällä(kin) kertaa sairastettiin aito kanarialainen flunssa (josta mulla on vieläkin jäljellä keuhkot repivä yskä) ja kotimatkalla koneessa mulle iski vatsapöpö, joka kaatoi sänkyyn. Ja sivuhuomautuksena: vatsatauti on yksi kamalimmista "vaarattomista" taudeista, mutta vielä kamalampaa se on lentokoneessa... Lauantaina siis tultiin ja tänään (keskiviikkona) uskaltauduin hiukan ulos koirien kanssa - ulkoilu jäi tosin lyhyeksi, kun vatsatauti vie kyllä niin totaalisesti voimat, että paljon kauemmin kestää niiden takaisin kerääminen kuin menettäminen. No, huomenna illalla paluu arkeen eli töihin.

Koirilla ja äidilläni oli mennyt täällä kivasti ja ilman suurempia kommelluksia. Paloma tosin oli vähän keksinyt koetella mummun hermoja ;) Kolme kertaa äiti oli kahden viikon aikana talosta poistunut, ja ekalla kerralla Paloma oli vähän lukenut - saaliina yks pokkari, joka on vielä pientä mun ekan koiran lukuhaluun verrattuna, se kun tutki kannesta kanteen koko tietokirjasarjan tulematta kuitenkaan yhtään fiksummaksi. Seuraavalla kerralla Palomalle iski nälkä ja se söi vähän leipää. Eikä kukaan nyt leipää ilman päällisiä syö, joten kyytipoikana meni kokonainen kurkku. Kolmannella kerralla oli vissiin kelit olleet sen verran komeat, että tyttö halusi pitää kehostaan huolta ja tyhjensi yhden after sun-pullon. Kukaan ei vaan ollut kertonut, että se pitää itse omin tassuin rasvata itseensä eikä tyhjentää ensin sohvalle ja sitten kieriä siinä. No, lopputulos on kai lähes sama, jos ei sohvan pesua lasketa... Ai niin, ja olihan Paloma sitten yhdellä kertaa syönyt myös 12 kananmunaa - muutama kuoren pala vaan oli jäljellä lattialla. Raukka parka, kun nälässä pidetään :( Tehokasta, sanoisin! Tosiasiassahan nuo vahingot on tosi pieniä ja suurempi on se harmitus, mikä tulee siitä siivoamisesta - voin vaan kuvitella niitä ärräpäitä, joita multa olisi päässyt hangatessani after sunia sohvasta irti, mutta hyvää työtä äiti oli tehnyt - sohvassa ei näy jälkeäkään :D Tuhannet kiitokset jälleen kerran siis kultaiselle äidilleni, joka jaksaa noita karvakasoja tulla aina hoivaamaan - ilman sitä me ei lähdettäisi mihinkään, koska hoitolaan meidän koiria ei ihan helpolla viedä <3

Mutta tammikuun mainittavia tapahtumia ei kai oikein muita ollut kuin Palomalla pentunäyttely Lohjalla. Tyttö esiintyi oikein kauniisti ja emäntä oli niin tyytyväinen :) Paloma oli luokassaan kolmas ja sai mielestäni tosi hyvän arvostelun - just ikäiselleen sopivan. Paloma on kuitenkin ikäisekseen aika iso tyttö, joten mun mielestä ei ole mikään ihme, että liikkeet on löysät ja runko on vähän kesken. Arvostelu on tässä: oikeat mittasuhteet, hyvät ääriviivat, hyvälinjainen pää, erinomainen kaula, runko voisi olla jo hieman voimakkaampi, tasapainoiset kulmaukset, keskivahva raajaluusto, käpälät voisi olla tiiviimmät, hyvä sivuaskel, taka-askel saisi olla tiiviimpi, miellyttävä käytös. Tuomarina oli Markku Mähönen. Mutta kuten sanottu - mä olin niin tyytyväinen tytön esiintymiseen ja käytökseen, että se oli mulle voitto :) Ensi sunnuntaina sitten suunta taas kohti Lohjaa, pari pentunäyttelyä vielä siellä ja sitten nekin on taas taakse jäänyttä elämää... Muutama kuva näyttelystä:

Banjo odotti näyttelyn ajan kotona eikä ollut kovin tyytyväinen tilanteeseen:

No joo, luntakin on tänne siis vihdoin saatu ja lapset pääsi näyttelyn jälkeen lumileikkeihin:

Myös isäni kanssa käytiin vielä enne reissua lenkillä, isän Samu-koira oli tietty mukana:

Ja Paloma jaksaa ja jaksaa, joten parin tunnin metsäkohelluksen jälkeen vielä Banjon kanssa riitti virtaa:

Ihanaa, kun koirat on keskenään parhaat kaverukset eikä tarvitse pelätä minkään sortin erimielisyyksiä. Ainoastaan Banjon syömättä jääneistä iltaluista saattaisi tulla sanomista, mutta sen takia Banjo syökin ne aina eteisessä portin takana, ja kun sitä ei enää huvita syödä, se raapaisee porttia ja me mennään keräämään syömättä jääneet luut pois eikä mitään kiistatilanteita pääse syntymään. Periaatteessahan me ollaan ihan samassa tilanteessa nyt kuin tämän leoharrastuksen alkaessa - vanhempi uros ja nuorempi narttu ja kuitenkin melko pienellä ikäerolla. Toimii, kuulkaa, tosi hienosti :) Ja ennenkuin joku kysyy tai ihmettelee, niin Paloman juoksujen alkaessa me tytöt muutetaan mummulaan evakkoon ;)


Loppuun vielä muutama kuva tämänpäiväiseltä lyhyeltä ulkoilulta, kun oli niin kaunis sää:

Huurteiset terveiset kaikille lukijoille :)