Merry Christmas and Happy New Year!

And warm thanks for all Merry Christmas wishes

Houdini's kennel


Belunan kennel


Besaroon kennel


Aslan (Yestas Dazzler) & Uuno + omistajansa Susanna


Forest Skipper's kennel


Galileon kennel


Mia ja pojat (Goljatin kennel)


Hanna ja Nana


Yasu (Yestas Jetset) ja omistajansa Krista


Peten veli Tzinkkari, Rafalsky ja omistajansa Maria


Gopplos kennel


Kipazin kennel


Alli, Myrtti, Pinja ja ihmiset


Yestas kennel


Cardamine's kennel


Dusty Paw's kennel


Nallenpesän kennel


Micaela ja pojat


Isilon kennel


Vippe, Jukka ja pojat


Islan poika Taavi, "veljensä" Topi ja Tarja


Saara ja lauma


Marja-Liisa ja pojat


Katja ja tytöt


Islan poika Max perheineen


Heidi ja Leofis-poppoo


Lionstar's kennel


Islan tytär Zira, "siskonsa" (ja Topin oikea sisko) Nada, Arja ja perhe

Sattuu ja tapahtuu

Eilen, kun illan suussa heräilin "päiväunilta", Kari kysyi multa, mistä koirat on voineet saada ulos possunkorvia. Mietin, ettei meillä edes just nyt ole possunkorvia, jolloin Kari tarkensi, että siis ihan aitoja. No juu ei tasan yhtään mistään. Sellaisen Kari oli kuitenkin Islalta ottanut pois. Korva oli jäässä, mutta aivan selvä sian korva - suoraan irti leikattuna. Ei siis mikään mukava yllätys. Kiersin taskulampun kanssa aidan reunaa, mutta en nähnyt jalanjälkiä enkä enempää korvia. Luultiin, ettei koirat olisi ehtineet niitä syödä. Kaikesta päätellen totuus on kuitenkin toinen, koska tänään molemmat koirat ovat ripulilla - Isla on selvästi kipeä, vinkuu maatessaan ja on ihan vesiripulilla. Enzo on hiukan paremmassa kunnossa. Niissä korvissa tuskin mitään myrkkyä oli, mutta eipä ole meidän koirien mahat tottuneet raakoihin siankorviin. Tänään kiersin tontin reunat päivän valossa, mutta jälkiä ei löytynyt eli ilmeisesti korvat on heitetty tuosta tieltä, josta nyt ei kovin pitkä matka meidän aidan sisäpuolelle ole. Luulen/toivon, että joku on vaan jostain kuullut, että koirat tykkäävät possunkorvista ja päättänyt tarjota meidän koirille vähän jouluherkkuja. Täytyy kyllä sanoa, että mun tosissaan tekisi mieli mennä pistämään tuonne portille lappu "Järjestämme itse koiriemme jouluherkut, kiitos".
Ja tässä tämä "sankari"




Aamulla pakkasin Enzon autoon ja lähdin isäni ja hänen koiransa Samun kanssa kunnon metsälenkille. Enzo on ollut virtaa täynnä mun sairastelusta asti, enkä vieläkään ole oikein lenkkikunnossa yskän takia, mutta päätin, että nyt on pakko. Ja ihan hyvin se meni - mä en tukehtunut ja koirat nautti :) Isänikin on tehnyt pitkää päivää töissä, joten Samulla riitti myös vauhtia. Kuvat ei varsinaisesti loista laadullaan, mutta välittyy niistä varmaan ainakin tunnelma.

Lähtiessä oli vielä hiukan hämärää, joten Enzo piti valot päällä








Tästä kuvasta ei kannata etsiä koiria ;)












Kyllä oli ihana ulkoiluilma, ja Islan kanssa käytiin vielä pieni lenkki kotimetsässä. En paljoa sitä nyt viitsi rasittaa, kun on kipeänä, mutta hiukan lähdettiin pois pihapiiristä. Tarkoitukseni oli lähteä Islan kanssa vielä iltapäivällä kuuntelemaan eläinten joulurauhan julistusta Turkuun, mutta se jäi nyt taas väliin.

Ja kaunis kiitos kaikille, jotka elävät mukanamme Lotan ja Enzon (toivottavasti tulevien) vauvojen odotusaikaa!! Mä jännitän ultraa jo nyt ihan hirvittävästi, ja meillähän osuu matkalle lähtökin samaan päivään (tai kone lähtee vasta 9.1. mutta me lähdetään kotoa jo edellisenä iltana). Joka päivä täytyy käydä lukemassa Lotan kuulumiset Arjan blogista ja samalla toivoo parasta - yrittäen kuitenkin olla päästämättä toiveita liian korkealle, jos niitä pentuja ei sitten tulekaan. Tämä on yhdistelmä, jonka todella toivon toteutuvan ja "paineetkin" on sitten ihan vastaavaa kokoluokkaa. Seuraavien viikkojen aikana onkin paljon odotettavaa, kun ensin on joulu, sen jälkeen juhlitaan uutta vuotta, sitten jännitetään Lotan ultraa, jonka jälkeen lähdetään reissuun. Reissusta palattuamme saamme iloksemme hoitokoiran, ja sitten onkin jo aika pentujen, jos niitä Luoja suo. Ja kaiken tämän jälkeen helmikuu onkin jo pitkällä ja mennään kovaa vauhtia kohti kevättä ja valoa :)

Kuvia...

Vietimme viime viikonlopun parhaassa mahdollisessa seurassa Helsingissä juhlistaen ystäviemme Marin ja Tompan uutta keittiötä. Oli varsin rentouttava ja hauska viikonloppu, mutta eipä toisaalta muuta voinut odottaakaan ;) Eläimet jätettiin äitini hyvään hoitoon kotiin ja pääsimme reissuun ihan kahdestaan. Kiitos isäntäväelle ja kiitos myös muille "vieraille"! Tarjoilutkin oli taas tosi kohdallaan:


Ja koska lauantailta ei ole muita julkaisukelpoisia kuvia, jatketaan sunnuntain kuvilla ;) Karin veli perheineen ajeli meitä(kin) moikkaamaan, ja täytyy taas todeta, että on heillä kyllä herttainen lapsi.


Kävimme kotimatkalla moikkaamassa myös Minnan uutta perheenjäsentä Taistoa, pientä bullmastiffivaavia. Ihan mieletön tapaus :)


Veimme Taistolle lahjaksi apinan, josta riitti iloa ainakin meidän vierailun ajan ;)








Ja niinkuin pennut yleensä - kun iskee väsy, niin se iskee :)

Kiitos Minnalle, kun saatiin tulla - Taisto ei ihan kauhean kauaa ole pieni :)

Sunnuntaina illalla palattiin reissusta kotiin, väsyneinä mutta onnellisina, kun kerran kiva viikonloppu oli takana. Tätä mieltä Mini sen sijaan oli meidän reissussa olosta:
"Ens kerralla ette lähde ilman mua!"


Pakkaset on vihdoin saapuneet Turun seudullekin, ja myös hiukan lunta on saatu. Paljoa sitä ei ole, mutta täällä saa talvifiiliksen jo pelkästä kuurastakin ;) Isla ei oikein pakkasessa viihtynyt, alkoi nostella tassujaan, mutta Enzoa ei sekään heilauta - sille pojalle sopii kaikki. Nyt on pakkanen hiukan vähentynyt ja Islakin on mielellään ulkona. Myös pari aurinkoista päivää oli ja yhteen mulla osui jopa vapaat.

Lenkiltä tulossa




Ja loppuun vielä Minin terveiset:
Älkää turhaan stressatko joulua, se tulee ja menee, vaikka olisit koko ajan peiton alla! ;)

Enzo & Lotta

Meillä on viime päivät eletty jännittäviä aikoja, sillä Enzolla on käynyt morsian kylässä. Itse olen sairastanut influenssaa (?) yli viikon, mutta sehän ei onneksi ole estänyt rakkaustarinan syntyä :) Sunnuntaina Enzo astui Lotan ensimmäisen kerran onnistuneesti, ja se on "työvoitto", sillä niin pitkään sitä on toivottu ja suunniteltu. Itse astuminen menikin sitten tosi hienosti/helposti, vaikka molemmat osapuolet olivatkin ensikertalaisia. On niin ihanaa, että astuminen tapahtui luonnollisesti eikä kumpaakaan tarvinnut todellakaan pakottaa eikä itse asiassa edes yllyttää ;)

Helppoa, kun sen osaa ;)




Tänään Lotta kävi toisen kerran, ja taisihan siinä mennä jopa 5 minuuttia, kun rakastavaiset jo olivat nalkissa. Mutta Lotta olikin kovin odotettu vieras:

"Tuleeko Lotta tuolta?"


"Vai tuolta?"


"Minä jaksan kyllä odottaa"


"Tuolta se nyt taitaa jo tulla"


Molemmilla kerroilla nalkissa oltiin 15 minuuttia ja nyt sitten vain odotetaan ja kaikki raajat ristissä toivotaan parasta. Ja koska sitä kuitenkin nyt joku miettii, niin kyllä - me elämme toivossa, että saamme tästä toivomamme Enzon jälkeläisen kotiin kasvamaan :) Tuo poika on ollut niin unelmien täyttymys, että meidän suuri haaveemme on saada siitä jälkeläinen ja kuka olisikaan parempi äitiehdokas kuin Lotta :)

Sain myös eilen Enzon arvostelun Turun näyttelystä "suomennoksineen", joten tässä tämä kirjaimellisesti (kukin sitten tulkitkoon sen tavallaan ;) ): "Pää hyvää miita suhteet. Lian roteva. Hyvää mita kallo ja turpa. Kirsu on hyvää kehittunut. Normali hampat. Tumma silmät. Kaunis kaula. Rinta vähän roteva. Ei ole iso etu tassut. Taka kulmauset keskiverto. Liiku hyvin." Jotta näin ;)