Mutta koirien kuulumisiin, nehän ihmisiä kiinnostaa! Aloitetaan siis vanhimmasta: Isla voi hyvin. Sitä tyttöä ei vuodet ahdista vaan se painelee edelleen samalla innolla pitkin metsää kuin nuorenakin. Ja taitaa meidän koirista tehdäkin ne pisimmät lenkit, kun huitelee milloin missäkin. Banjo vielä menee perässä jonkun verran, mutta Enzo ei niinkään. Mutta ei jää tyttö siis vauhdissa yhtään nuoremmilleen. Se on nyt talven ajan saanut Litozin-nimistä luontaistuotetta, jota oli eräs osteopaatti suositellut tuttavan spondyloosikoiralle (kiitos asianomaiselle vielä vinkistä!!). Kyse on ruusunmarjajauheesta, joka ainakin ihmisillä tutkitusti vähentää kipuja. Mitään lääkkeitä Isla ei syö, koska ei näytä niitä tarvitsevan. Tyttö on itse asiassa niin hyvässä kunnossa, että ihan varkain on mieleen hiipinyt ajatus, että josko sittenkin sen kanssa vielä ensi syksynä veteraanikehiin lähtisi ;)
Kuten siis kuvista näkyy :)
Enzon kanssa tulin just fysioterapiasta. Se alkoi joulukuun lopussa olla jotenkin omituisen riitaa haastava ja kulki Banjon perässä niin, että pikkujätkää alkoi selvästi jo ahdistaa. Uudenvuodenaattona se sitten alkoi irvistellä Islallekin, ja silloin todettiin, että nyt on jokin pielessä. Seuraavalla viikolla päästiin sen kanssa lääkäriin, mutta muuta ei löytynyt kuin jumiutuneet lihakset. Enzoa ei kuvattu, koska ei tiedetty, mitä kuvataan ja kysyin sitten lääkäriltä, että onko ne lihakset niin jumissa, että se saattaisi selittää tämän "häiriökäyttäytymisen". Lääkärin mukaan oli, joten ei sitten lähdetty hakuammuntana kuvaamaan koko koiraa vaan kokeillaan ensin hierontaa. Tänään siellä sitten oltiin, samaisen Tanja Kotin luona, joka Banjoa hoiti kesällä. Ja jumissahan se jätkä oli - takapää oikealta puolelta todella jäykkä ja vasemmalta taas etupää ja Tanja sanoi, ettei yhtään ihmettele, jos on vähän pistänyt poikaa ärsyttämään. Ensi tiistaina mennään uudelleen, ja katsotaan, mitä hoito on vaikuttanut. Tarkoitus edelleen olisi päästä ensi lauantaina Enzon kanssa Turun näyttelyyn. Taas olisi emännän pitänyt osata lukea koiraansa paremmin - näin jälkikäteen ajateltuna Enzo on jo pidempään ollut hiukan haluton liikkumaan metsässä, mutta olen pistänyt sen umpihangen ja raskaan ruumiinrakenteen piikkiin. Ei olisi pitänyt... No, pysyvää vahinkoa ei tästä tullut ja nyt poika hoidetaan kuntoon. Muuten Enzo on elänyt terveen, iloisen koiran elämää edelleen ja odotukset tämän(kin) vuoden suhteen ovat korkealla ja tuolla Belunan kennelin suunnassa ;) Se täytyy vielä todeta näistä Enzon jälkeläisistä, että vaikka olenkin puolueellinen, niin ihan loistavia kakaroita on Enzo morsiantensa kanssa maailmaan saanut. Olen enemmän kuin tyytyväinen molempiin pentueisiin, siihen mitä olen niitä nähnyt ja niistä kuullut. Kaunis kiitos myös molemmille kasvattajille, että isän omistajatkin ovat kuulleet pennuista!! Ja tietty myös niille pentujen omistajille, jotka ovat suoraan mulle kuvia ja kuulumisia lähettäneet!! :) On ne omien koirien jälkeläiset vaan niin rakkaita, vaikkei omia kasvatteja olekaan. Tässä yksi hurmuri Besaroon Eliel eli Velmu, joka on ihan isänsä kopio:
Muutama kuva vielä Enzosta:
Banjo taas... Meidän pieni Banjo on nyt 79 cm korkea, painaa n. 56 kiloa ja jatkaa kasvamistaan... Korkeutta ei luultavasti/toivottavasti paljon enää tule, mutta nyt aletaan sitten kasvatella massaa. Banjo on itse pitänyt itsensä melko hoikkana ja se sopii mulle paremmin kuin hyvin. Mä tykkään, että tämänkokoinen koira kasvaa rauhassa korkeutta ja alkaa kerätä sitä massaa sitten vasta myöhemmin - mun mielestä pysyy koira paremmin kasassa näin. Ja ihan hyvä, että meillä on kaikki pojat hoitaneet sen puolen ihan itse, Islaa joutui hiukan rajoittamaan ;) Muuten Banjolla menee lujaa :) Ei sairastele eikä aiheuta huolta eikä murhetta, mitä nyt pieniä remonttihommia suorittaa silloin tällöin. Banjo starttaa myös näyttelykehään ja ekaan viralliseen näyttelyynsä ensi lauantaina Turussa - tosin pieni identiteettikriisi meinasi tulla, kun laput tänään tuli ja Banjo oli merkitty nartuksi :D
Tähän vielä kuva Banjosta kera isukin:
Ja Minin kuulumisia myös lyhyesti eli Mini voi hyvin. Se täyttää kuukauden päästä 12 vuotta eikä sitäkään tunnu ikä vielä painavan. Sillä on edelleen verenpainelääkitys ja astmalääkkeitä se ei tarvinnut vuoteen viimeisen kortisonipiikin (meidän matkan takia) jälkeen, mutta nyt se on saanut pari kohtausta eli käymme vielä ennen matkaa hakemassa sille taas piikin. Ei tarvitse sitten eläinhoitajaksi tulevan äitini stressata kuin yhden lääkkeen takia ;)
 |
| Minille on pöytä katettuna ;) |
*click*
