Enzo Somerolla ROP ja Fin Mva

Kylläpä oli upea näyttelypäivä meillä eilen :) Vastoinkäymisiä on taas viime aikoina ollut riittämiin, mutta hetken aikaa tuntuu taas hirmu hyvältä! Ja mikä parasta, Enzon esiintyminen oli parantunut aivan mielettömästi verrattuna edellisiin mateluihin ja pään ravisteluihin :) Olihan toki mammalla lihapullakin ;) Kyllä siinä kohtaa oli fiilis aika matalalla, kun avoimessa luokassa toinen toistaan hienommat koirat lähti H:lla ulos ja viimeisenä asteltiin Enzon kanssa tuomarin eteen. Siinä sitten kuuntelin arvostelua, ja kaikki mitä kuulin, oli hyvää... Sinistä nauhaa siis odotin, mutta pinkki sieltä paukahti! Hitsi, että olikin hieno fiilis. Odoteltiin siinä PU-kehää, ja todettiin, että ollaan sertin metsästyksessä yhdessä Kingin kanssa, 4 urosta sai ERIn ja 2 niistä oli valioita. Tuomari sitten osoitti Kingille kakkospaikkaa ja Enzolle ykköspaikkaa - hitsi, että mamma oli tyytyväinen! Tosin kuulemma Kingin kanssa kehässä ollut Vippe juhli ja hihkui enemmän, mä halasin vaan Enzoa ;)

Hetken aikaa taas odoteltiin ROP-kehää, ja aika meni rattoisasti Vippen kanssa jutellen - narttujen tuloksista ei siis mitään hajua ;) Enzo alkoi olla jo aika väsynyt, mutta hyvin poika jaksoi vielä ROP-kehässä. Itse asiassa juoksuosuus taisi olla paras Enzon tähänastisista esiintymisistä.

Enzo edellä ja takana Lady Leonessa von der Bachtalen




Tämä hetki oli mieletön - ekaa kertaa elämässäni vastaanotin ROP-ruusukkeen :) Jo Enzon valioituminen oli tosi hienoa, mutta se myöskin tapahtui varsin tyylikkäästi ROP-tittelillä!

VSP ja ROP sekä tuomari Marja Talvitie


Poseeraus vielä näyttelypaikalla. Skumppapullo on lahja kasvattajalta, kiitos taas Satu tuhannesti kaikesta!! Ja onnea Esterille, Enzon sisko upeasti PN-2 ja vara-SERT!!

Ryhmäkehään ei jääty, koska Enzo alkoi jo olla aika väsynyt, kotona odottivat Pete ja Isla sekä illaksi oli vielä juhlat suunnitteilla. Ja niistähän tulikin sitten kunnon valiobileet ;)

Kaunis kiitos kaikille meitä onnitelleille, ja erityinen kiitos Vippelle, joka eli meidän mukana tätä hetkeä NIIN täysillä, kaltaisiasi ystäviä on harvassa :)

Pete

Pete kävi eilen lääkärissä ja koska Peten tilanteessa on toistaiseksi liian paljon kysymysmerkkejä, pysyn pelkissä faktoissa: Peten vasemman takajalan liike todettiin epänormaaliksi ja takaraajojen ahtaus on lisääntynyt. Myös vasemman takajalan imusolmuke on reagoinut tähän ja turvonnut, mutta ei ole kivulias. Diagnoosia ei toistaiseksi ole, enkä halua sitä lähteä arvailemaan. Mahdolliset vaihtoehdot ovat selvillä, sekä meillä, lääkärillä että kasvattajalla, ja se toistaiseksi riittäköön. Uskon edelleen vakaasti, että teemme sen, mikä Petelle on parasta enkä just nyt kaipaa enää niitä "monttuun"-kommentteja, joita aikoinaan aivan riittävästi sain. Pete ei ole monttukunnossa ja sen voi sanoa myös Peten hoitava lääkäri - me olemme jo aikoja sitten tehneet diilin, että hän kertoo sitten, kun aika on, jos me emme itse sitä tajua. Tällä hetkellä Pete pärjää hyvin ja kunhan ehdin, otan siitä kuvia todisteeksi ;) Olen pahoillani, mutta tämän "parempaa" ette saa nyt musta irti enkä suoraan sanottuna halua puhua asiasta. Voin vakuuttaa, että kun Pete joskus lähtee sateenkaarisillalle, se tutkitaan perinpohjin ja sen jälkeen kaikki on julkista tietoa. Tylyä, myönnän, mutta parempaan en nyt pysty.

Mutta iloisempiin asioihin: siellä se nyt on *klik* =) Tuo saa kyllä hymyn huulille, on se vaan niin hienoa! Enzo kävi tiistaina myös hierojalla, ja vaikka poikaa selvästi hiukan jännitti uusi tilanne, se antoi ihan hyvin hieroa ensikertalaiseksi. Hieroja ei löytänyt jumikohtia, ja liikkeetkin olivat puhtaat ja kauniit. Ainoastaan reiden lähentäjiä Enzo ei oikein antanut venyttää, mutta niissä ei kuitenkaan ollut lämpöä tms. joten voi olla, että Enzo pisti hanttiin vaan siksi, ettei tykännyt tilanteesta. Olen niitä nyt yrittänyt venytellä ja ne venyy kyllä ihan hyvin, jos Enzo ei huomaa tempaista jalkaansa irti ;) Uutta käyntiä ei siis tarvita, ja tämä olikin vaan kokeilu - Enzo ei ole oireillut mitenkään. Kuten ei myöskään Isla, joka on vuorossa ensi tiistaina. Käydään nyt kaikki koirat kertaalleen läpi, ja Pete menee vielä uudestaan - sillä kun oli jumissa pohjelihakset, ja selässä oli myös jumikohta. Mutta tällaisia nyt, ja loppuun vielä ISO KIITOS KAIKILLE, JOTKA OVAT MEITÄ ENZON SILMÄTULOKSESTA ONNITELLEET!!

Paneeli vahvisti Enzon silmät terveiksi :)

Se kauan odotettu päivä koitti vihdoin ja aamulenkin jälkeen Enzo pakattiin autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Malmia ja eläinklinikka Apexia, jossa silmäpaneeli järjestettiin. Paneeliin oli hyväksytty 18 koiraa, ja nämä oli jaettu kolmeen ryhmään. Kutakin koiraa kohti oli varattu 20 minuuttia tutkimusaikaa. Enzolle annettiin tipat, ja emäntä täytti lappuja. Enzolle annettiin toiset tipat ja pian tulikin hoitaja hakemaan Enzoa tutkimushuoneeseen. Omistajaa ei tutkimushuoneeseen huolittu eikä myöskään silmiä arvioineita lääkäreitä kerrottu. Ei mennyt kauaa ja Enzo tuotiin takaisin - tarvittiin lisää tippoja ;) Välissä otettiin yksi koira ja sen jälkeen Enzo pääsi uudelleen huoneeseen. Poika tosin iski ovella liinat kiinni "been there, done that". Hiukan suostuteltiin ja poika luikahti huoneeseen. Oli ihan uusi reaktio Enzolta - liekö sitten huono näkö ollut syynä vai narun toisessa päässä ollut vieras ihminen. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja tuskallisen pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen Enzo tuli lääkärin kanssa ulos. Lääkäri selitti meille tilanteen eli Enzolla on pistemäisiä muutoksia molemmissa silmissä, mutta ne eivät ole sokeuttavia, eteneviä eivätkä kaihiksi tulkittavia. Lausunto oli siis täysin samanlainen kuin jälkimmäisen lääkärin antama eli ENZO SAI TERVEEN PAPERIT! Enzo kävi samalla reissulla myös vaa'alla ja painoa oli 59 kg.

Paneelin jälkeen lähdettiin hyvillä mielin kohti Töölöä ja Maria ja Tomppaa. Enzolle oli tullut reissussa vähän jano, mutta onneksi juomahuolto pelasi ;)

Muutama poseerauskuvakin otettiin:






Samalla reissulla tapasimme pitkästä aikaa myös Karin veljen perheineen, tässä heidän Iisa eli Pörrönen ;)

Tuhannet kiitokset Marille ja Tompalle jälleen kerran loistavista tarjoiluista!! Ja terkkuja myös Järvenpään suuntaan, oli kiva nähdä!!

Ja taas kerran: kaunis kiitos Enzon kasvattajalle tuesta, rohkaisusta ja myötäelämisestä - tämä oli pitkä ja ajoittain tuskastuttava tie, mutta nyt se on käyty loppuun. Parempaa kasvattajaa ei voisi toivoa :) Kiitos myös kaikille muille, jotka olette mukanamme tätä eläneet!

Tästä jatkamme taas uusin voimin, Enzo pääsee tiistaina ekaa kertaa elämässään hierojalle :) Mitään vaivoja ei ole, mutta kun on noita juoksulenkkejä asfaltilla tehty ja emäntänsä on ainakin ihan jumissa, niin miksipä ei myös koira. Ja Pete menee keskiviikkona tapaamaan lääkäriään - hieroja ei löytänyt niin pahoja jumikohtia, että se olisi selittänyt Peten oudon takapään liikkeen. Voi olla, että se johtuu ihan vaan lihasheikkoudesta - Petestä näkee jo selvästi lihaskadon eli se on ainakin edennyt - mutta tarkistetaan tilanne. Lauantaina onkin sitten Enzolla taas edessä näyttely, tällä kertaa siis Somerolla.

Pikku-päivitystä

Isla kävi eilen rokotuksilla ja samalla näytin lääkärille Islan oikeassa lavassa olevaa pattia. Luulin sitä rasvapatiksi, mutta sehän olikin tukkeutunut talirauhanen, joka ei edes lääkärin käsittelyssä suostunut juurikaan tyhjenemään. Sitä pitää nyt seuraavat 10 päivää putsata ja laittaa siihen antibioottisalvaa, josko se siitä tokenisi. Jos ei, niin se pitää leikata pois. Pienen pieni operaatio, mutta niitä nyt taas tuntuu riittävän... Jos ei sitä leikkaa, se kuulemma "poksahtaa" ihon alla ja saattaa aiheuttaa melkoisen ikävän rasvatulehduksen. Kun tultiin lääkäriltä kotiin, kävin ottamassa Islasta muutaman kuvan ja niitä löytyy Islan omasta kuvagalleriasta. Islaa se patti ei muuten vaivaa mitenkään, mutta sitä kohtaa se on rapsutellut eli kai se kutiaa.

Kysyin samalla noista Peten liikkeistä lääkäriltä, ja hän sanoi, että katsotaan, mitä hieroja sieltä löytää - se voi olla pelkästään joku paha lihasjumi selässä mutta se voi olla myös sitä, ettei Pete ihan tiedä, missä sen jalat huitelee eli asentotunnossa on jotain häikkää. Sen tosin olin jo testannut aiemmin, että palauttaako Pete jalan asennon normaaliksi, jos tassun kääntää "väärinpäin" ja se palauttaa sen heti. Mutta katsotaan, huomenna ollaan toivottavasti viisaampia, kun Pete on käynyt ekaa kertaa hierojalla.

Huomenillaksi löysin myös ohjelmaa, kun huomasin, että Turussa järjestetään koirien ensiapuluento. Luento tosin on Varsinais-Suomen Laumanvartijoiden järjestämä, mutta laitoin sinne sähköpostia ja kysyin, saako osallistua vaikkei laumanvartijaa olekaan.

Ja se, mikä edellisestä kirjoituksesta unohtui: Meillä on kevään ensimmäiset verijäljet myös ajettu. Tein Islalle ja Enzolle pääsiäisenä ekat verijäljet ja viime vuoden kaava toistui - Isla menee häthätää sinne päin (koko ajan jäljellä, mutta ei lainkaan tarkkana eli menee lahjakkaasti makuiden ohi) ja Enzo ei tee harhan harhaa. Pojalla on kyllä niin tarkka nenä :) En tiedä, teenkö hallaa tuolle kehissä juoksemiselle, kun Enzo tuppaa sielläkin kulkemaan sitten nokka maassa, mutta uskon, että se tekisi niin joka tapauksessa - se elää täysin hajujen maailmassa. Eikä meillä kyllä oteta näyttelyitäkään niin vakavasti - Enzo selvästi nauttii verijäljestä, joten mitäpä sitä hyvää harrastusta rajoittamaan.

Tässä nämä pikakuulumiset. Ai niin ja Mini voi hyvin :) Syö ja juo entiseen tapaan ja on tosi pirteä!

Viikon kuulumiset

Ihan ensin kiitokset Isilon-kenneliin tästä aivan ihanasta pääsiäiskortista :)


Enzon kanssa on alettu tosissaan treenata sitä kehäjuoksemista, ja ratkaisuksi otin sen, että aloin tehdä sen kanssa juoksulenkkejä. Alkuun juoksin tosi lyhyitä pätkiä ja makupalalla houkuttelin päätä ylös ja olemaan ravistelematta. Siitä sitten pikkuhiljaa pidensin matkaa ja aloin juosta myös niin, etten ottanut makupalaa ollenkaan tai antanut mitään käskysanaa - juostiin vaan. Se on (ainakin näennäisesti) auttanut, ja nykyään Enzo juoksee tyytyväisenä ja kun pysähdytään, alkaa odottaa makupalaa. Treeneihin tosin tuli nyt pieni paussi, kun sain flunssan. No, Somerolla se sitten nähdään, onko tästä ollut mitään hyötyä.

Pete sai jokin aika sitten poskeen hotspotin ja toisen onnistuin ajoissa "iskemään takaisin", mutta toinen pääsi valloilleen. Ei kuitenkaan ihan hirveän pahaksi, ja kotikonstein selvittiin, mutta sitä suhtautuu jotenkin eri tavalla (vakavammin?) näihin Peten vaivoihin kuin näiden kahden muun, jotka ei just koskaan sairasta mitään. Aloin yhtenä päivänä miettiä, mitä kaikkea Isla ja Enzo ovat sairastaneet (tai minkä takia on käyty lääkärissä) ja Islan saldo oli pihalla revennyt kynsi, lihasrevähdys, täit ja ne hormonaaliset ongelmat ennen sterilaatiota. Enzo taas - napatyrän leikkaus ja that's it.

Pihalla kuljin tuossa pääsiäisen jälkeen kuvaamassa ja vähän siivoamassa, ja paljon siellä jo näkyi kevään merkkejä.

Narsissit nupullaan


Krookukset ovat aurinkoisina päivinä jo kokonaan auki


Tulppaanit ovat hyvässä alussa


Ja yllättäen pionissakin oli jo alut


Ruusu on herännyt henkiin


samoin peikonpähkinä


Tämän nimeä en millään muista, mutta joku sininen se on ;)


Pete seurasi uteliaana


Ja vähän piti sitten painiakin






Enzo poseeraa


Mitäs meille muuta... Isla menee huomenna rokotuksille (saadaan vanhentuneet rokotukset kuntoon ennen Harjavallan näyttelyä) ja Petellä on torstaina hieroja. Katsotaan, mitä hieroja Petestä kommentoi, vähän jännityksellä sitä odotan. Petellä nimittäin on takapään liike jotenkin omituinen, oikea takajalka lyö ihan reilusti vasempaan takajalkaan joka askeleella (astuisi vasemman jalan vasemmalle puolelle, jos se olisi mahdollista). Voi olla ihan vaan laiskuuttakin tai lihasheikkoudesta johtuvaa, mutta katsotaan. Ainakin takareidet on lämpimät, joten varmasti jumipaikkoja on. Ajattelin nämä kaikki käyttää hierojalla ainakin kertaalleen. Islan ihan muuten vaan, kun ei ole pitkään aikaan hierottu ja Enzon taas noiden juoksulenkkien takia - mulla ainakin on paikat jumissa, kun ei just ole tuota asfaltilla juoksua tullut harrastettua, niin miksei sitten koirallakin. Eikä Enzo ole koskaan hierojalla ollutkaan. Muuten sitten - kuten arvata saattaa - on ajatukset aika pitkälti lauantaissa ja Enzon silmäpaneelissa.

Huomasin tässä yhtenä iltana, että mulla on tainnut hiukan hämärtyä tää käsitys "iso koira". Ajelin töihin siinä iltahämärässä (tai melkein pimeäähän silloin on) ja katsoin, että kauempana edessä näkyy kevyenliikenteen väylän reunassa juoksevan irliksen varjo. Heti perässä tuli toinen ja lähemmäksi päästyäni aloin ihmetellä, kun ei ulkoiluttajaa näy missään. Katsoin oikealle pellon laitaan ja nämä irliksethän oli sitten hirviä... Puolustukseksi on pakko sanoa, että toinen oli vasta vasa ;) Taas tuli todettua, että on se komean kokoinen elukka varsinkin, kun se pellon reuna on jonkun verran tietä ylempänä.

Mutta uusia uutisia taas, kun jotain uutisoitavaa on :) Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Hiukan kuulumisia

Mini on toipunut hyvin, alkaa vähitellen syödä ja juoda itse ja on tosi pirteä. Sitä tässä olen pari päivää nyt miettinyt, että miten kauan tuo tyttö mahtoi olla kipeänä, koska ero jopa kuukauden takaiseen vireyteen on suuri. Mini on taas aamuisin koirien kanssa mua vastassa, kun töistä tulen ja liikkuu paljon enemmän kuin pitkään aikaan. Lisäksi ennen leikkausta se lakkasi nukkumasta rentona kyljellään eikä myöskään pessyt itseään. Sen on siis täytynyt olla tosi kipeä. Koepalojen vastaukset sain lääkäriltä tänään, ja niissä näkyvät tulehdusmuutokset olivat mitättömän pienet eikä syöpää löytynyt. Kysyin lääkäriltä jo aiemmin, mikä näitä infarkteja olisi voinut aiheuttaa ja syitä voi kuulemma olla monia, kortisoni ja sydänvika nyt ihan ensimmäisenä. Lääkäri oli sitä mieltä, että Minillä on vaan ollut niin kovat kivut, että lopetti sen takia syömisen ja juomisen ja alkoi oksennella. Lääkäri epäilee, että Minin munuaiset eivät enää toimi täydellisesti (iso osa arpeutunutta), mutta kuulemma toimimattomuus% on 75 ennenkuin se näkyy munuaisarvoissa eli aika myöhään. Munuaispotilaan ruokavaliostakin kysyin, mutta sitä ei kuulemma enää suositella ennenkuin munuaiset ovat käytännössä entiset, koska se taas laihduttaa kissaa paljon. Eikä Minillä kyllä ole varaa laihtua enää yhtään - tällä hetkellä tyttö painaa 3,7 kiloa... Kysyin myös lääkäriltä, että miten tästä eteenpäin ja miten näitä voisi ehkäistä, johon lääkäri sanoi, että sitä hänen pitää kyllä nyt miettiä - hän ei ole koskaan törmännyt tällaiseen ja miettii asiaa nyt pääsiäisen yli. Yksi vaihtoehto olisi Disperin, mutta se jää nyt tosiaan nähtäväksi - Mini voi kuitenkin tällä hetkellä hyvin. Ainoa ongelma on sen kauluri - Mini on taas keksinyt, että haluaa nukkua mun kainalossa, ja jokainen voi kuvitella, miten hyvin mä nukun, kun kauluri iskee mua leukaan aina tasaisin väliajoin kissan vaihtaessa asentoa ;) Muuten meillä on mennyt kaulurin kanssa yllättävän hyvin ottaen huomioon, ettei Minillä ole sellaista koskaan aiemmin ollut. Steriloinnin yhteydessä kun haavaa ei tarvinnut mitenkään suojata.

Minin on välillä annettu valvonnassa rentoutua ilman kauluria. Tuo side mahan ympäriltä on jo pois, se oli siinä suojaamassa ja pitämässä paikoillaan kipulaastaria. Haava on myös parantunut tosi nätisti.

Viime viikonloppuna juhlittiin meidän kummipojan ja tämän veljen synttäreitä, ja ostin kummipojalle lahjaksi poliisimopon. Sitä sitten yritin kuvata, ja lopputulos oli, että ekassa kuvassa on hienosti pelkkä mopo, toisessa näkyy oikeassa reunassa Enzon pää ja kolmas vaihe oli sitten tämä:

"Mä oon ihan pieni enkä häiritse yhtään, tulinkin tähän ihan hiljaa..." Ai miten niin Enzo on hiukan huomionkipeä ;)

Tiistaina kävin moikkaamassa kaverille muuttanutta pientä sakemannin alkua Aslania. Poika oli hirvittävän söpö ja ihan hirvittävän energinen ;) On siinä omistajillaan tekemistä!

Aslan ja tuliaispallo



Koirat meillä voi hyvin ja kevät on ollut tosi ihanaa, kun täällä ei ole sellaista varsinaista mutakautta ollut ollenkaan. Toki hiekkaa ja likaa tulee sisään, mutta pihakin on pysynyt suht kuivana. Ja metsässäkin on kivaa:

Isla


Peten turkki peittää vihdoinkin pojan kokonaan

Ja eilen saimme kauan odottamamme sähköpostin, joka kyllä paransi päivää ja viikkoa ja oikeastaan koko kevättä: Enzo pääsee 25.4. silmäpaneeliin :)


Kaunis kiitos Maijalle ja Gopplos-kenguruille pääsiäiskortista:


Hyvää pääsiäistä kaikille!!

Potilas Laaksonen

Mini voi jo hiukan paremmin :) Tänään olen ruiskulla sille juottanut nyt yhteensä 7,5 ml vettä ja syöttänyt sille väkisin 2 teelusikallista ruokaa. Jokainen kissahan rakastaa kaikenlaista pakottamista, joten ei se ihan helppoa ollut. Mutta erävoitto - kaikki on pysynyt sisällä, myös aamun lääke!! Ja tänään, kun Mini oli hetken ilman kauluria ruokailun ja vessakäynnin jälkeen, se pesi itseään ekaa kertaa viiteen päivään :) Tästä se lähtee!

Mini sairasvuoteellaan (eli mun kylpytakin päällä)


Ja vähän pirteämmän näköinen Mini - kuvat on tosin otettu muutaman minuutin välein, mutta tuo kauluri tekee ihmeitä. Aamulla kyllä kotiin tullessa meinasi usko loppua, kun kissa vaikutti ihan kuolleelta - yritin nostaa sitä viedäkseni sen hiekkalaatikkoon ja se oli ihan veltto. Mutta sen tekee ne lääkkeet... Kyllä se sitten siitä tokeni, kun ehti kunnolla herätä. Minillä on makuuhuoneessa oma yksiö, jonne on koirilta pääsy estetty, Mini kyllä pääsee sieltä pois mutta saa olla siellä ilman uteliaita kuonoja.

Joku halusi tietää, paljonko tähän meni rahaa. No, vastaus on n. 750 euroa. Mutta se on vaan lukema siinä kohtaa, kun lemmikki sairastaa. Olishan se tietty ollut kiva, jos Minilläkin olisi ollut vakuutus, mutta aina ei voi voittaa. Mulle on pääasia, että siitä leikkauksesta oli jotain hyötyäkin, kun siihen kerran lähdettiin. Ja tällä hetkellä ollaan hyvinkin positiivisella mielellä :)