Isla 7 v

Rakas Islamme viettää tänään synttäreitään ja mittariin tuli jo 7 vuotta. Islan meno ei ole hidastunut vaan kahtasataa mennään pitkin metsää edelleen, tällä hetkellä ei vaivaa spondyloosi, ei nivelrikko eikä polvi - ei itse asiassa yhtään mikään. Toivomme monta, monta hyvää vuotta lisää ja toivotamme samalla onnea kaikille Islan sisaruksille! Erityishalaus lähtee Humppilan suuntaan Jarolle, joka on ollut Islan sielunveli ihan pennusta saakka :)

Islan synttärikakku


"Joko saa?"


Onnea Isla!!
Kakut hävisikin sitten siihen tahtiin, että siitä ei kuvia juuri olekaan ;)

P.S. Muita päivityksiä tulee, kunhan itse pääsen taudista eroon...

Kuulumisia...

Melkoista haipakkaa on viime aikoina menty, tai siis mä olen mennyt. Osittain koirat on pysyneet vauhdissa mukana, osittain ei ;) Päivitettävää on siis melkoisesti ja kuvat jää nyt kokonaan laittamatta tänne, mutta latasin niitä nettiin kuitenkin, joten halukkaat pääsee tekstiin laitetuista linkeistä katsomaan. Mutta mennään koirakohtaisesti, nuorimmasta aloittaen - sille kun on sattunut eniten...

Banjon jalka parani hienosti. Kerran tuli takapakkia, kun toisen "pakettiviikon" maanantaina Banjo alkoi yhtäkkiä ontua. Se ei ollut tehnyt sitä ensimmäisten päivien jälkeen ja pelkäsin tietysti, että nyt siellä on hajonnut jotain uudestaan. Se nimittäin alkoi aamulla, kun koirat oli tapansa mukaan rynnänneet mua vastaan, illalla kaikki oli ollut vielä kunnossa. Keskiviikkona mentiin siteen vaihtoon ja kontrolliin, ja jalka kuvattiin sitten samalla. Kaikki oli hyvin, luutuminen oli alkanut hienosti mutta kannuskynsi oli hangannut anturan rikki. Eli vaikka lääkäri oli miten yrittänyt topata kannuskynttä, oli pumpulit luiskahtaneet välistä pois ja kynsi pääsi hankaamaan. Sen jälkeen pumpulit teipattiin kiinni kannuskynnen alle ja antura hoidettiin kuntoon. Varoiksi jalkaan laitettiin vielä lasta.

Seuraava "ongelma" hommassa oli tämä kuumuus. Kun kolmannen pakettiviikon jälkeen menin siteen vaihtoon, oli side sisältä märkä ja myös lasta oli kastunut niin, että se piti vaihtaa. Tassu ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa päässyt kastumaan, joten oletettavasti se oli vain hikoillut niin rankasti. Tästäkin selvittiin kuitenkin ongelmitta, ja kaiken kaikkiaan koko homma meni sitten hienosti - 4 viikon jälkeen otettiin kontrollikuvat ja varvas oli parantunut täydellisesti. Poika sai vapautuksen ja emäntä oli hirmu tyytyväinen. Banjo sai luvan vapaaaseen liikuntaan, ja sitähän alettiin toteuttaa sitten heti, kun kotiin päästiin - sillä seurauksella, että Banjo alkoi heti ontua... Ontuminen oli satunnaista, milloin enemmän milloin vähemmän, mutta päättelin sen johtuvan vaan heikoista lihaksista.

Joka tapauksessa Banjo oli ilmoitettu seuraavalle sunnuntaille ekaan pentunäyttelyyn, ja sinne sitten suunnattiin Bianca-siskon ja Arja-kasvattajan kanssa. Päätettiin paikan päällä katsoa, mennäänkö kehään vai ei. Fiksuna poikana Banjo tiesi, ettei näyttelyssä kuulu ontua ja kehään mentiin - tuloksena KP ja VSP-pentu :D Mitään en näyttelystä odottanut, koska poika nyt ei todellakaan ollut elämänsä kunnossa oltuaan neljä viikkoa pakkolevossa, mutta ilmeisesti tuomari tykkäsi kuitenkin. Bianca oli ROP, joten mainetta ja kunniaa saatiin Belunan kenneliin ;) Toivottavasti tämä linkki toimii, niin ei tarvii moneen paikkaan kuvia ladata... Eli täällä on kuvia pentunäyttelystä.

Näyttelyn jälkeen mentiin vielä Arjan luo kahville, ja Banjo alkoi taas ontua Biancan kanssa riehuessaan ja silloin päätin varata sille lääkäriajan, ettei vaan mitään ole hajonnut uudestaan tms. Sainkin tiistaille ajan ortopedille ja sinne sitten suuntasimme. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, varvas aristi hieman ja ilmeisesti tästä johtuen Banjo käänsi jalkaa sivulle, kun painoa tuli päälle. Lisäksi tietty lihakset oli melko heikot siinä jalassa, ja pyysinkin lääkäriltä lähetteen fysioterapiaan - sinne mennään ekaa kertaa torstaina. Samalla reissulla Banjo tainnutettiin ja otettiin ylämaitokulmurit pois, ne kun eivät ymmärtäneet itse lähteä.

Banjoa on nyt vähitellen kuntoutettu ja poika onkin muuttunut paljon, massaa on saatu lisää ja kadonneita lihaksia on saatu takaisin. Yksi viikonloppu vietettiin mökillä (kuvia) ja täytyy sanoa, että mä rakastun tuohon kakaraan joka päivä uudelleen. Mulla ei ihan oikeasti ole koskaan ollut noin helppoa pentua - tokihan se on tuhojaan tehnyt, syönyt kenkiä, seiniä jne mutta se on toisaalta todella kuuliainen, nöyrä ja on kuin kotonaan missä vaan!

Banjolla on siis tällä hetkellä kaikki enemmän kuin hyvin! Suuri, lämmin kiitos kasvattaja-Arjalle mukana elämisestä ja olemisesta! Ei voisi koiranomistaja parempaa kasvattajaa edes toivoa <3>

Isla voi myös loistavasti :) Ei merkkiäkään mistään vaivoista, selkä ei vaivaa, polvi ei vaivaa eikä mikään muukaan. Todisteita siitä mm. täällä. Isla painaa pitkin metsää kuin nuori koira, Banjo varjona perässä. On ollut aivan ihanaa tehdä taas rauhassa metsälenkkejä - ei tarvii koko ajan kytätä, ontuuko joku tai liikkuuko joku vähemmän kuin ennen, vaan kaikilla menee lujaa :D Isla viettää kuun lopussa synttäreitään eikä ikinä uskoisi, että se täyttää jo 7. Tätä tyttöä ei murheet paina eikä huolet ahdista!

Enzo kävi yhdessä näyttelyssä heinäkuun alussa ja sanotaanko, että oli melko lämmin ;) Enzohan on meidän koirista se, joka kärsii eniten kuumuudesta (tosin näyttää, että Banjo on perinyt tämän), joten näyttely oli melko tuskaa, mutta onneksi kehä alkoi aamulla ja kehä oli silloin vielä ainakin osittain varjossa. Kaiken kaikkiaan se meni keliin nähden aivan loistavasti, tuloksena ERI2 ja PU3. Suuret onnittelut vielä tätä kautta PU1:lle Arskalle sekä Mooselle, joka oli upeasti PU2 ja sai toisen SERTin - se oli totisesti ansaittu :)

Enzon ja Annin vauvat ovat myös syntyneet Besaroon kenneliin :) 18.7. tuli maailmaan 2 poikaa ja 1 tyttö - ei se määrä, vaan se laatu ;) Melko isoja mötiköitä olivat. Ja koska sitä nyt kuitenkin joku miettii, niin valitettavasti meille ei tästä yhdistelmästä ole pentua tulossa. 4 koiraa ei ole meille mahdoton ajatus, mutta 2 pentua yhtä aikaa on. Ei jaksa yötyötä tekevä emäntä alkaa heti alusta toisen kanssa, varsinkin kun nyt olen päässyt tosi helpolla niin toista samanlaista ei takuulla tule perään ;)

Ensi keväälle on suunnitteilla Enzolle seuraava astutus Belunan kenneliin, morsiamena tällä kertaa aivan hurmaava Milana (Belunan Kingly Milana):

(Tulipas sittenkin laitettua kuva...)
Eikä liene salaisuus tai edes yllätys, että me toivomme hartaasti saavamme tästä vielä toisen Enzon lapsen kotiin kasvamaan ;)

Leoleirilläkin oltiin taas tutulla kokoonpanolla eli meiltä lähti mukaan Isla, ja Humppilasta matkaa jatkettiin Vippen ja Jaron kanssa. Tällä kertaa kelitkin suosi leiriläisiä ja oli aivan mahtava leiri - kiitos taas järjestäjille!!! Leiriltä on paljon kuvia, ja niitä taas löytyy täältä.

Meillä emäntä aloittelee kesälomaa, kolmas päivä menossa ja nautin täysin siemauksin. Tällä kertaa jopa aiemmista vuosista poiketen ilmoitin töissä, että mulle ei sitten saa soittaa loman aikana, mä olen ihan tosissaan nyt vapaalla töistä. Suunnitelmiakin on melkoisesti: torstaina Banjon fysioterapia päivällä, illalla pentukerhon retki, perjantaina koittaa NIIN hartaasti odotettu viikonloppu - saamme ystävämme Helsingistä vihdoin kylään, maanantaina suuntaamme Vippen kanssa "perinteiselle" kesäretkelle Viialaan tapaamaan Islan ja Ronnien poikaa Onnia perheineen ja tiistaina on ensin aamulla Banjon fysioterapia ja siitä suuntaamme suoraan mökille. Perjantaina luultavasti kotiudutaan mökiltä ja lauantaina otetaan suunta kohti Tallinnaa - taas perinteitä kunnioittaen, joka kesäinen tyttöjen reissu suuntautuu tällä kertaa shoppailemaan ja rentoutumaan kesäiseen Tallinnaan :) Kolmas lomaviikko onkin sitten ihan vaan lepoa ;)

Tällaisia siis nyt meiltä, ja yritän nyt taas saada tänne kuulumisia vähän useammin... Tahtoo vaan jäädä nämä päivitykset, ja aina vaikeampi se on aloittaa, mitä enemmän niitä on - eikä tällaisia sepustuksia kukaan jaksa lukeakaan, näissähän menee koko päivä :) Mutta hyvää alkanutta elokuuta kaikille, vielä on kesää jäljellä!!

Lämmintä ja aurinkoista keskikesän juhlaa kaikille!!

Pitkästä aikaa...

Myönnettävähän se on, että facebook on vienyt kaiken ajan... Tai no ei suinkaan kaikkea, mutta sen ajan, jonka jaksan koneella kerrallaan istua. Ja sitten kun ne päivitykset jää, niin aloittaminen on aina vaan kovemman tuskan takana, kun päivitettävää alkaa olla niin paljon. Lisäksi nytkin taistelin yhden kuvan kanssa eilen yli tunnin, luovutin enkä saanut sitä tänne tänäänkään - olkoon ilman... Mutta kaikenlaistahan meillä on taas tapahtunut, joten aloitetaan aikajärjestyksessä Harjavallan ryhmänäyttelystä 30.5. Tuomarina siellä oli Ewa Buklad Puolasta, joka olikin varsin erikoinen tuttavuus ;) Kehä oli tosi pahasti myöhässä, ja ennen leonbergejä piti vielä olla samalla tuomarilla hoffit, jotka siirrettiin siinä lennossa toiseen kehään toiselle tuomarille. Joka tapauksessa kehä pääsi vihdoin alkamaan ja ensin tietysti kerättiin luokka kokoon, tuomari kävi tsekkaamassa koirat (hampaat piti näyttää ja ihan summittainen näyttäminen ei riittänytkään, vaan tarkasti katsoi, että kaikki legot on suussa) ja juoksutti kerran ympäri ja edestakaisin. Sen jälkeen yksilöarvosteluun ja siinä ei sitten enää juostukaan eikä tuomari tainnut kertaakaan nousta pöydän takaa. Hyvä muisti taitaa rouvalla olla.

"Onkos hampaita?"


Juoksuun


Tuomiolla


Enzo siis upeasti valioluokan ykkönen ERIllä, ja sen jälkeen vielä paras uros


Vähänkö mamma on tyytyväinen :)


Ja sitten odotellaan ROP-kehää


Enzon kaunis sisko Estherkin oli saapunut paikalle


"Mikäs tuolla on, onkos se hammas?" Esterilläkin on siis kaikki hampaat ;)


Paras narttu oli Anda (Marskimaan Power Pumpkin), joten Andan kanssa lähdettiin vielä kiertämään kehää.


"Juokse, poika, juokse!" Kivireki olis tainnu olla taas kevyempi...


Mutta kyllä kannatti - Enzo upeasti ROP ja Anda VSP :)

Andalle vielä onnittelut - tyttö valioitui samalla :)

RYP-kehä alkoikin sitten melkein heti perään


Ja taas tarttis jaksaa juosta




Näistä kuvista kaunis kiitos Yvonnelle







RYP-kehässä ei menestystä tullut sen enempää, Enzo selvisi 12 parhaan joukkoon, mutta putosi sitten pois. Hienostihan se meni kuitenkin kaiken kaikkiaan, oli sälli jo aika väsynyt.

Parit poseeraukset piti vielä ottaa kehien jälkeen, tässä Esther-sisko


Ja Enzo-veli


Sisko ja sen veli ;)


Ja vielä piti poseerata hiukan kotona

Oli kyllä hieno päivä, varsinkin kun aamulla tuntui, ettei pätkääkään kiinnosta lähteä. Jotenkin olin niin kurkkuani myöten täynnä taas tätä touhua, mutta ihmeeksi se kaikki unohtui siellä kehän laidalla hyvässä seurassa, kiitos kaikille. Ja oli meillä hienot kannustusjoukot vielä RYP-kehässäkin, suuri kiitos siitä siis kasvattaja-Sadulle, Yvonnelle ja Päiville :) Te teitte tästä päivästä todella upean!

Ja hieno näyttelykuosi käytiin sitten seuraavana päivänä tiputtamassa Maskun montuille. Banjo pääsi ekaa kertaa rantaan, ja oli vähän ihmeissään...

"Iskä meni tonne, mikä juttu tää nyt on?"


"Ihanaa!"


"Siis toihan on ihan märkääkin..."


"Jei! Se tulee pois!"






Käymme yhdessä ain...


Lopulta kiusaus kävi ylivoimaiseksi ja Banjo suoritti varsin näyttävän uimahypyn. Harmi, että se teki sen puskan takana enkä saanut siitä kuvaa - jätkä siis loikkasi penkereeltä suoraan veteen :)
"Yök, se oli tosi märkää!"


Pieni hepuli on aina paikallaan






Vierasmajaa on remontoitu (nyt alkaa jo näyttää siltä, että se valmistuu yöpymiskuntoon tänä kesänä) ja niinpä remontti-isäni koira on myös käynyt meillä juoksemassa (ei ehdi iltaisin sekä lenkille että remonttihommiin, ja Samu on tottunut sellaisiin 2-3 tunnin metsälenkkeihin...).

"Moro, sä tulit taas!"


"Mitäs sä oot tänään syöny?"


"No, näytä nyt, siellä saattaa olla vielä jämiä!"


"No okei, leikitään sit vaan"


Mr B


Mr B ja frisbee




6.6. osallistuimme Piikkiön Tuorlassa järjestettyyn Rakkaiden Haukkujen "koulutuspäivään". Valmistuvat koirankouluttajat järjestivät näyttötyönään koulutustunteja ja Banjon kanssa olimme kahdella tunnilla. Ensimmäisellä opeteltiin jokin ääni, joka saa koiran kiinnittämään huomion ohjaajaansa. Mun täytyy kyllä myöntää, että mä en ymmärtänyt asian pointtia... Ymmärrän kehusanan/-äänen, mutta tässä ei ollut kuulemma kyse siitä vaan nimenomaan huomion saamisesta. Siis onhan koiralla nimi, miksei sitä voi käyttää? No joo, tunti oli joka tapauksessa kiva ja tulipahan taas touhuttua jotain (ehkä) järkevääkin yhdessä. Toinen tunti olikin sitten pennuille tarkoitettu, mutta Banjo ei tainnut olla tarpeeksi lapsellinen sille tunnille... Piti treenata luoksetuloa siihen perinteiseen pikkupentu-tyyliin (kyykkyyn, kutsumista ja kaiken maailman kevätjuhlaliikkeitä). No, Banjo osaa kaksi kutsua - "täällä"-kutsulla se tulee mun eteen istumaan ja ottaa kontaktia, ja "tänne" tarkoittaa esim. metsässä sitä, että lähtee sinne päin, missä mä olen. Ei siinä paljon houkutteluja enää tarvita. Lisäksi oli sitten harjoitus, jossa kouluttaja tuli kohti ja kääntyi pois, koira ei saanut kiinnostua. No, Banjon otin sillä täällä-kutsulla kontaktiin eikä se edes huomannut, että siinä joku kävi kääntymässä. Kouluttaja vaan totesi, että no, siinä oli esimerkki siitä, että koira otetaan riittävän ajoissa hallintaan. Ihan kivaa ja hyödyllistä siis ;) Tunti olisi varmaan ollut ihan hyödyllinen, jos pentu olisi ollut n. 8-viikkoinen ja eka koira. Ja koska "väliajalla" ei tarjoiltu kahvia ja pullaa, me kiersimme Banjon kanssa Tuorlan maisemia. Banjo kävi tutustumassa lampaisiin.


Tuorlan pellolla


Pelkkää koulutusta ei elämä suinkaan ole, vaan välillä on bileet siskon kanssa :)


vas. Bianca, oik. Banjo
"Mikäs sulla siinä on?"


"Anna mulle se"


"Varas! Anna se takas!"




Tasapainoilua ;)




Katso, kenguru loikkaa...


Bianca


"Hey, soul sister"




Bianca päällä, Banjo alla






"Moro äippä, mä tulin suakin kattoon"


"Jessus, Bianca on tuplaantunu!"


"Eikun mä oon Banjo"


13.6. olimme Piikkiössä penturiehassa, jonka järjesti Honkasalon Pia (Pia's dreamdogs) ja siellä olikin sitten menoa ja meininkiä :) Paikalle oli saapunut myös Bianca-siskon kanssa Jyry-veli Seinäjoelta, mutta valitettavasti ne kuvat ovat vielä kamerassa - tulevat kyllä pian! Tapahtuma oli tosi kiva ja Pian tarjoilut mahtavat :)

Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaikki kiva loppuu aikanaan... Tiistai-iltana lähdin koirien kanssa metsään, kun oli porukalla taas vähän turhan paljon kierroksia. Banjolla on lähes alusta asti ollut sellainen "ihana" tapa väijyttää noita isompia lenkillä, ja sitten hyökätä suoraan päälle. No, niin se teki nytkin, mutta Enzopa ei saanutkaan vauhtia pysähtymään vaan rysäytti suoraan päin. Ensin näytti, ettei tapahtunut mitään - Banjo oli vaan hiukan pöllämystyneen näköinen, mutta sitten se yritti lähteä liikkeelle ja siitähän tulikin hirveä huuto. Banjo roikotti oikeaa takajalkaa ilmassa, mutta mitään kipukohtaa en siitä löytänyt. Se laski jalan maahan ja ajattelin jatkaa matkaa. Ei siitä kuitenkaan tullut mitään, koira huutaa, ontuu ja roikottaa jalkaansa. Yritin lähteä kotiin päin, mutta enhän mä voinut katsoa sitä, kun toiseen sattuu selvästi ihan hirvittävästi. Onneksi Banjo painaa vasta sen 25 kiloa, paljon enempää en olisi tuota matkaa jaksanut kantaa... Sitä sitten ilta seurailtiin, poika oli kovin rauhallinen ja ontui, muttei enää huutanut. Koko illan se kuitenkin ontui ja päätettiin katsoa aamulla tilannetta. Aamulla poika nousi ylös ja oli selvästi yön aikana unohtanut loukanneensa jalkansa, ja jalka petti alta samantien. Eli ei kun soittamaan lääkäriin. Omalle klinikalle en aikaa saanut sille päivälle ja huomiseen en suostunut odottamaan, mutta onneksi Vettorista sain ajan. Aika oli klo 13:45 ja siihen asti Banjo vaan makasi, joten tiesin kyllä, että pelkkää pennun dramatiikkaa se ei ole. Paikallaan olo ei vaan ole Banjon juttu ;) Mielessä kiersi kaikenlaiset kamalat ajatukset, ja se aamu oli tosi pitkä ja tuskainen. Lopulta päästiin lääkäriin, ja lääkärikin oli kolme varttia myöhässä, mutta odotus palkittiin kuitenkin ja päästiin lääkärin luo. Lääkärihän väänsi kaikkia varpaita paljon kovemmin kuin mä olin uskaltanut ja löysi kipukohdan oitis. Siis röntgeniin.

Banjo kuvauspöydällä


Takajalat kuvattiin ja oikean takajalan oikean puolimmaisessa varpaassa on selvä murtuma. Murtuma on kuitenkin siisti, ja luultavasti paranee ihan hienosti, mutta ei tätä nyt tosiaankaan olisi tähän kaivattu. Menee pojalla koko kesä ihan hukkaan - pentukoulu olisi alkanut keskiviikkona, uimaan ei pääse ja juosta ei saa. Ja tassu on paketissa.


Huolestunut iskä ihmettelee taustalla, mitä pojalle on oikein tapahtunut

Banjo on kuitenkin jo ihan reipas, torstaiaamuna se rouskutti täällä pöydältä varastamaansa omenaa kun heräsin. Ja koska hyppiä ei saisi, niin se oli ottanut koko omenapussin kerralla, ettei tarvii moneen kertaan nousta pöydälle. Kolmea se oli syönyt ja kaikkia nuollut :D Lisäksi tassuside oli tassun vieressä. Laitoin tassuun uuden siteen, mutta sekin vielä uusittiin yhteisellä päätöksellä - Banjo teki poistopäätöksen, mä päätin laittaa uuden. Virallinen siteen vaihto on ensi keskiviikkona ja lääkäri toivottavasti osaa laittaa siteen, joka myös pysyy (se eka olis varmaan pysynyt, jos koiralla olis ollu kauluri...). Nyt on opeteltu elämään sen kaulurin kanssa, taitaa vaan tulla pitkät viikot. Kontrollikuvaus on neljän viikon päästä eli siihen asti ainakin pitäisi tassu saada pysymään paketissa.

Ja tässä on mun pentukoulukaveri :)

Arja ystävällisesti lainasi mulle Pilven pentukouluun, että edes mä pääsen osallistumaan kurssille. Olisin mennyt ihan kentän laidallekin vaan seisomaan, mutta kivampihan se on koiran kanssa touhuta. Ja täytyy sanoa, että kyllä palveluskoira vaan on palveluskoira. Koira ei ole edes oma, mutta toimii kuin unelma. Väitän, että vieras ei osaisi sanoa, onko koira oma vai ei. Kiitos siis taas Arjalle! Banjon kanssa lähdetään varmaan sitten perustottiskurssille elokuun alussa, jotain sen kanssakin on kuitenkin tehtävä mutta katsotaan nyt, miten tassu paranee.

Ja loppuun tietysti ne kaikkein iloisimmat uutiset eli Anni on kantavana, ja Annin ja Enzon pentuja odotellaan syntyväksi Besaroon kenneliin viikolla 29 :) Enzolla on vielä 1 astutus varattuna ensi keväälle, ja se saakin tässä kohtaa riittää. Olen todella tyytyväinen tähän ekaan pentueeseen - kaikki, jotka olen tavannut pentulaatikon jälkeen, ovat todella hurmaavia pakkauksia - sosiaalisia, iloisia, vahvoja ja todella kauniisti ja tasaisesti kasvaneita. Ei siis voi kuin pistää kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivoa, että myös Marika saa Enzosta ne parhaat puolet pennuilleen ;) Uskon, että siitäkin pentueesta tulee tosi hyvä (toisaalta eihän sitä olisi tehtykään, jos en uskoisi) - onhan Anni kaunis ja ihanaluonteinen tyttö!

Ja toinen huippuiloinen uutinen on se, että Isla on nyt ollut 2 viikkoa ilman kipulääkkeitä loistavalla menestyksellä! Olen ottanut sen jo metsäänkin mukaan ja antanut juosta siellä vapaasti (tokihan aloitettiin rauhallisemmin), mutta ontumista ei ole ollut - työvoitto :)

Mulla seuraavat viikot menee hyvin pitkälti töiden merkeissä - juhannuksena on 2 yötä vapaata ja sen jälkeen painetaan 11 yötä putkeen... Leoleirin takia vaihdoin vapaita, että ei auta itku markkinoilla ;) Hyvää juhannuksen odotusta kaikille!