Kuulumisia

Pitkästä aikaa taas hiukan kuulumisia... Jotenkin nämä päivitykset jäävät aina työjaksojen aikana, kun ei jaksa istua koneella kotona sen aikaa, että saisi sivuja päivitettyä. Mutta eipä meillä toisaalta joka päivä mitään tapahdukaan ;)

Viime viikon alussa (en nyt päivää muista enää, mutta liekö sillä merkitystäkään) kävin moikkaamassa Belunan porukkaa, ja tällä kertaa en edes yrittänyt saada Pilviä kuvaan ;) On siinä kyllä sellainen energiapommi, ettei paremmasta väliä :) Ja Neste-Dieselin kanssa ihan mieletön parivaljakko. En ole ikinä nähnyt kissan ja koiran leikkivän niin täysillä yhdessä, ettei ihan oikeasti välillä tiedä, kumpi on kissa ja kumpi koira. Neste-Diesel eli Löpö kuvittelee ainakin välillä olevansa koira - tässä kuvassa siis Pilvin rustoluun kimpussa ;)


Meidän naapuripelto on hiukan tulvinut nyt syyssateiden myötä, mutta piti ihan pariin kertaan katsoa tätä näkyä yhtenä aamuna...

Joutsenet uiskentelivat pellolla :) Ne viettivät siellä useamman päivän, mutta olivat tänään jo lähteneet, kun pelto oli päässyt lähes kuivumaan. Voisin kuvitella, että pellon omistaja ei juurikaan arvosta tätä - etenkin, kun pellolle kaivettiin salaojia koko kesä ja nyt vasta syysvilja saatiin kylvettyä. Olisi ehkä kannattanut laittaa riisiä ;)



Meillä on sisällä lämpötila koirien takia n. 18-19 astetta, mutta Mini ei tätä varsinaisesti arvosta :) Se makoilee peiton alla tai sylissä, eikä kyllä viihdy kuvattavanakaan. Se on voinut nyt ihan hyvin, mutta on saanut parin viikon sisällä ainakin 4 astmakohtausta. Näitä ei olekaan aikoihin tullut, ja lisäksi se on myös aivastellut, mutta pitää nyt katsoa, joutuuko sen taas kiikuttamaan lääkäriin. Sillähän on astmaan lääkitys, mutta kohtauksia on siitä huolimatta tullut. Muuten se on pärjännyt tosi loistavasti keväisen taistelun jälkeen - on saanut painonsa melkein kokonaan takaisin (painaa nyt 4,5 kiloa, ennen sairastumistaan painoi 4,7 ja pahimmillaan painoi 2,7) ja pärjää verenpaine- ja astmalääkityksellä. Tosi tyytyväisiä ollaan, että jaksettiin se taistelu käydä läpi :) Meillä (tai mulla ainakin) meinasi usko loppua kyllä välillä, mutta kun Mini ei missään vaiheessa ollut luovuttaneen oloinen, niin sitä sitten jaksoi.

Muutama kuva vielä tämän päivän metsälenkiltä:

"Joko pääsee?"

"Jees, nyt mennään!"

Isla ja syksyisen metsän riemua


On se vaan kaunis :) Isla on tosi hienosti saanut turkkiaan takaisin, ja tulee varmasti pärjäämään turkillaan talven läpi. Muutenkin tyttö on voinut tosi hienosti, eikä välttämättä uskoisi neitiä yli 6-vuotiaaksi. Luulen, että se porskuttaa samaan tahtiin vielä 4 vuoden päästäkin ;) Vauhti ei ole yhtään hidastunut, ja taannoin, kun kävin isäni ja hänen koiransa kanssa metsälenkillä, totesin Islan olevan kovakuntoisin koko porukasta. Tai siltä se ainakin näytti - 2 tunnin vapaan metsälenkin jälkeen silmät loistivat edelleen ja koko koira hymyili. Tuo tyttö on kyllä sellainen ilopilleri ja näistä silmistä loistaa loputon viisaus :)


Ja näistä taas loputon lempeys :) Enzo on myös voinut hienosti, mutta toisaalta se poika ei ole eläissään mitään sairastanutkaan ;) Edelleen ihmettelen, miten mieletön persoona tuo poika on - kuskaa leluja halutessaan huomiota ja on ihan täysin "mamman pupu", toisaalta kuitenkin tosi itsenäinen ja pärjää omillaan.


Kukkulan kuningatar


Ja välillä vähän juostaan

Ja väijytään

Kunnes Enzo löysi kepin




Friends will be friends


Syksy on siis saapunut, ja kesäkukat vaihtuneet syyskukkasiin. Tiedossa on myös haravointia, haravointia ja haravointia - se ei tällä tontilla lopu ;) Meillä on tosin tontilla niin paljon tammia, että ei kannata kuvitella saavansa edes suurinta osaa lehdistä haravoitua syksyllä.


Isla suostui vielä hiukan poseeraamaan, ja Enzokin halusi osallistua kuvaan omalla persoonallisella tavallaan ;)


Hyvää syksyä kaikille!!