Ylämäki, alamäki, yhdessä kulkien...

Sitähän tämä on, edelleen... Vaikka miten yrittää, niin päivittäin suunnaton ikävä nostaa päätään. Ehkä jonain päivänä suru ei enää ole koko ajan läsnä, mutta nyt mennään näin. Se on jännä, miten joillain koirilla vaan on sydämessä ihan erityinen paikka. Se ei välttämättä ole se helpoin koira, ei komein, ei tervein eikä valitettavasti näköjään useinkaan pitkäikäisin, mutta siinä vaan on jotain. Se ei tarkoita, että se olisi muilta pois tai muut olisivat vähemmän tärkeitä, mutta joku siitä tekee sen "kerran elämässä"-tyypin.

Banjo on tosiaan nyt näyttelytauolla kevääseen asti, ja nyt on alkamassa kehien kierto Paloman kanssa. Banjon silmät peilattiin täysin puhtaiksi ja lokakuun lopulla oli tarkoitus mennä myös lonkka- ja kyynärkuviin, mutta Banjo jouduttiin rauhoittamaan noin viikko ennen kuvausaikaa enkä halunnut antaa rauhoittaa sitä heti uudestaan, joten läpivalaisut siirtyi luottolääkärin loman takia nyt joulukuulle. Banjo on tosiaan ollut kipeänä ja tutkimuksia on tehty enemmänkin. On otettu verikokeita, pissanäytteitä, röntgenkuvia ja loppujen lopuksi kipuilun syynä on ilmeisesti vaan lihasjumit. Pissatulehduskin oli, mutta siitä päästiin antibiooteilla. Nyt on käyty fysioterapiassa Koira-Kissaklinikalla Sofie Henrikssonin hoidossa sekä sen lisäksi vesiallasterapiassa viikon välein. Banjolla on myös vasemmalla puolella n. 10-15 % heikommat lihakset kuin oikealla puolella eikä siihen oikein ole selitystä. Muuten koira on fyssarin mukaan lihaksistoltaan ihan loistokunnossa. Katsotaan nyt, mitä fysioterapiat ja kotitreenit saa aikaan ja jos ei auta, niin sitten pitää varata omalle lääkärille aika, että tutkii jätkän läpikotaisin. Oireina tosin pojalla ei ole muita kuin jäykkyys ja läähätys, että siltä pohjalta tuskin on kyse mistään vakavasta ;)

Paloma taas vietti viime viikolla yhden päivän tiputuksessa. Tyttö ripuloi pari päivää ja saatiinkin vatsa rauhoittumaan, mutta kun sitten ensimmäisen kerran tuli jotain ulos, tuli se´taas ripulina. Tiistaiaamuna töistä tullessa löysin olohuoneen lattialta useamman löysän läjän sekä lätäkön verta. Siinä vaiheessa totesin, ettei kotikonstit riitä ja soitin heti klinikalle, kun se aukesi. Onni on "oma" eläinlääkäri, joka ottaa vastaan vaikkei ole aikaakaan <3 Paloma joutui sitten jäämään sinne koko päiväksi, koska heillä tosiaan ei ollut yhtään vapaata aikaa, joten Palomaa tutkittiin aina silloin, kun jäi pieni rako johonkin. Ja vaatihan se tiputuskin tietysti sinne jäämisen, paino oli jo tippunut yli kilon ja raukalla oli jo anemia. Kaikki veriarvot muuten oli ok, pissanäyte ok eikä vierasesinettä löytynyt. Aiemmin vaivannut silmätulehdus tosin uusi, mutta tapauksesta selvittiin silmätipoilla, antibioottikuurilla, lääkeruualla ja levolla. Seuraavana aamuna mentiin tosin vielä varmuuden vuoksi takaisin ja kun kanyylikin oli jalkaan jätetty, niin se otettiin pois samalla. Paloma oli kuulemma koko päivän esimerkillinen potilas, tosin allapäin, mutta pennuksi hirvittävän helppo ja hyväntuulinen hoidettava. Ulkoiluillakin se heilutti häntää aina kun joku ihminen näkyi jossain ja oli sitä mieltä, että vaikka olen kipeänä, menen ehkä tuonne. Vieras ei siis olisi Palomasta nähnyt, että se on niin kipeä, mutta tauti - mikä ikinä olikaan - on selätetty ja Neiti Näpsä taas virtaa täynnä. Silmätulehdus tosin tarttui myös Banjoon, mutta sekin lääkekuuri loppuu tänään.

Paloma on helpoin pentu ikinä... Se rakastaa kenkiä yli kaiken, mutta muuten sen tuhoamiset rajoittuu sanomalehden silppuamiseen. Muutama kenkä on mennyt, omaa huolimattomuutta, mutta muuten aivan unelma pentu!! Paitsi että se kasvaa ihan liian nopeasti... Korkeutta on nyt n. 65 cm (viimeinen virallinen mittaus 64 cm ja siitä on aikaa pari viikkoa) ja painoa 26,6 kg.

Tältä tyttö näyttää tällä hetkellä :) Muuten meillä on vietetty normaalia koiranelämää ;) ja kaikista tapahtumista saa varmaan paremman käsityksen niistä n. 170 kuvasta, jotka sain vihdoin ladattua nettiin ;) Ja nehän löytyvät sitten täältä. Paloma on siis käynyt pikkupentujen leikkikoulussa (ja kyllä, sain ovella epäilevän katseen ja kommentin "tännekö ootte tulossa, tämä on pikkupentujen leikkikoulu") ja maanantaina alkoi pentukurssi. Paloma ei tosin ollut vielä mukana, vaan eka kerta oli teoriaa (montakohan teoriatuntia mä oon käynyt...) ja pennuilla oli vapaata, mutta huomenna se sitten alkaa. Lisäksi Maskun koirakerho järjestää koiratapaamisia Turussa DoXX-areenalla ja sinne ollaan ainakin pariin ilmoittauduttu ja ensimmäinen pentunäyttely on sitten vuorossa 27.11. Kaapelitehtaalla, jonne näillä näkymin saamme reissukaveriksi siskon :) Mikäs sen mukavampaa kuin harrastaa yhdessä kivojen ihmisten kanssa :) Mullakin nyt toivottavasti työkiireet helpottaa, tein tuossa 16 yön rupeaman ja voin sanoa, että se söi naista. Kun oli välissä pari päivää vapaata, en jaksanut vastata edes puhelimeen - ei vaan jaksanut puhua. Ajattelin, että jos jollain on tärkeää asiaa, jättää vastaajaan viestin tai pistää sähköpostia. Eikä ne voimat vieläkään ole palautuneet, että voi mennä seuraavatkin vapaat samalla tavalla. Toisaalta mulla ei tuo kännykkä ole onneksi kasvanut käteen kiinni, että on ihan kiva välillä jättää se tarkoituksella äänettömälle ja olla vaan ihan itsensä ja perheensä kanssa. Mutta tällaisia kuulumisia meiltä nyt tähän hätään, ei täällä ihan murheen aallokkoon ole vajottu, vaikka blogi onkin turhan hiljainen ollut. Paloma tuo iloa elämään kyllä ja totean useinkin metsässä, kun katson noiden kahden kisailua, ettei tässä nyt ihan hirveän huonosti asiat kuitenkaan ole. Elämä antaa, elämä ottaa ja Banjolla ja Palomalla on niin ihana suhde keskenään, että niitä on todellakin ilo seurata ja se saa hymyilemään ihan väkisin.

Iloista marraskuuta kaikille, mä odotan jo joulua!! En tosin vähiten sen takia, että mulla on siinä viikon miniloma, mutta kuitenkin - joulu on mulle rauhoittumisen ja rentoutumisen aikaa, ja sitä nyt kaipaan. Ja kunhan joulu on mennyt, on Kanaria jo tosi  lähellä ;)