Lisää vauvoja

Kävimme viime tiistaina katsomassa n. 3,5-viikkoisia englanninspringerspanielin pentuja, joista tässä kuvia:


Laatikko oli siisti ja puhdas, kun mentiin, mutta pennutkin nukkuivat. Kun ne heräsivät, pääsi hommiin ;)

"Emäntä" keitti meille ystävällisesti kahvia ja mä hoivasin sillä aikaa pentuja - ja sehän ei ollut mulle ollenkaan mieluista ;)


"Saadaanko mekin tulla?" Hulda ja Ronja (Hulda ei ole pentujen emä, vaikka samaa rotua onkin)


"Ou jee, ruokaa!"


"Ou jee, juomaa!"


Ja vähän leikitään


Purraan toista nenästä-leikki




"Mekö? Me ketään oo purtu..."








Kun tarpeeksi leikkii, niin väsyy (tuo kakara ihan oikeasti nukkuu tuon riman päällä, on kuulemma lempipaikka)





Kiitos taas Marjutille!!!

Tämä ei varsinaisesti kuulu enää vauva-osioon, ja toisaalta kuuluu mitä suurimmassa määrin ;) Enzohan on meidän iso vauva, kasvaakohan poika koskaan "aikuiseksi"...?
Late night show with Enzo:

Enzo rakastaa lelujaan













Hyvää alkanutta viikkoa kaikille :)

Vähän iloisempia uutisia

Lauantaina lähdimme Leenan kanssa ajelemaan kohti Riihimäkeä. Ensimmäiset Cardamine's-pennut ovat nähneet päivänvalon (täyttivat lauantaina jo 7 viikkoa) ja näitä ihanuuksia saimme mennä katsomaan. Ja kyllä olikin näkemisen arvoisia - todella kauniita, hyvinhoidettuja pentuja ja uskomattoman tasainen pentue. Sieltä ei osannut ulkonäön perusteella valita sitä yhtä ykköstä, mutta löytyihän sieltä sitten luonteeltaan se oma ihastuskin - sekä uroksista että nartuista. Niin mielelläni olisin sieltä yhden - tai kaksi, tai monta ;) - ottanut (juu ei niitä tietenkään niin vaan oteta ;) ) mukaani meidän laumaan, mutta jos nyt maltetaan ensi vuoteen kuitenkin. Eikä meille varmaan narttua enää tulekaan (ei ole enää tiloja eristää juoksun ajaksi), ja uroksethan olikin kaikki jo varattu. Mutta tuliaisina oli monen monta kuvaa, ja tässä niistä osa:

Ruokaa!


"Hei kaverit, kattokaas mitä mä löysin!"


"Siis mikä tää on? Ei täällä ennen tällasta oo ollu!"


"Anna mulle se!"


"Ei kun mä sen löysin!"


"Tästä kahvasta saa paljon paremman otteen..."


"Katotaan, osaako se uida"

Ei päätynyt kameralaukku altaaseen kuitenkaan ;)



Kaksi pientä elefanttia marssi näin...


"Kumarran kuningas Bumbaa!"


"Howdy!"




Söpö, söpömpi, leopentu














Ja perheen maskotit













Upeita eläimiä! Ja aika äänekkäitä ;)
Tuhannet kiitokset Mialle ja Tonille, kun saatiin vierailla :)

Eilen vierailinkin sitten taas Belunan kennelissä, ja Pilvi malttoi ihan pysähtyä paikalleen ;)


"Tää on mun..."

Tämän enempää ei siltä reissulta ole kuvia, kun ei Pilvin ja Löpön perässä pysy meikäläisen kamera - eikä kuvaajakaan ;) Kiitos myös Belunaan ja Harrylle paranemisia!!

Ja koska loppukevennys on aina kympin uutisissakin - joskus hauska, joskus ei - niin laitetaan sellainen tähänkin. Näin käy, kun hylkää pienen, nälkäisen leonbergipojan kotiin (olin pois tunnin verran ja koirat olivat just syöneet) - leipä miehen tiellä pitää

Meillä on koirat tottuneet siihen, että mä lähden illalla ja Kari lähtee aamulla - alkuillasta voi lähteä molemmatkin. Mutta annas olla, jos joskus lähdetäänkin molemmat epänormaaliin aikaan (kuten tuona aamuna kävin viemässä Karin töihin), niin se ei sovi sitten ollenkaan. Enzo on tainnut kaikki tuhot tehdä tällaisina kertoina, mutta onneksi tässäkään ei rahallinen menetys ollut suurensuuri ;)

Kuinka kaivata voikaan...

Perjantaina Peten syntymästä tuli kuluneeksi 7 vuotta ja lauantaina kuolemasta 4 kuukautta. Pojan muistoksi ulkona paloivat kynttilät koko viikonlopun, ja sisälläkin perjantaina. Edelleen on ihan mieletön ikävä, ja mitä lähemmäksi syntymäpäivä tuli, sitä vaikeampaa oli.

Pete ei tehnyt suurta numeroa itsestään - sen ei tarvinnut, koska se täytti koko huoneen pelkällä läsnäolollaan. Ja suuren aukon poika jätti lähtiessään. Yhtenä päivänä tajusin, ettei enää kukaan koirista heitä takapuoltaan sohvalle ja jää siihen katselemaan ikkunasta ulos niinkuin Pete aina teki - se saattoi istua siinä pitkiäkin aikoja, vaikka pihalla ei tapahtunut yhtään mitään. Pete oli mitä lempein luonteeltaan, mutta silti - tai ehkä juuri sen takia - todella hyvä laumanjohtaja. Edes Enzon riekkumiseen se ei hermostunut ja Islalle se oli vankkumaton tuki ja turva. Lauman johtajuus on nyt vanhemman oikeudella siirtynyt Islalle ja alkuvaikeuksien jälkeen tyttö on täyttänyt tehtävänsä. Alkuvaikeuksilla tarkoitan Islan arkuudesta ja epävarmuudesta johtuvaa pientä "hakemista" - tyttö oli alkuun aika hukassa, kun ei ollut johtajaa, johon turvata ja piti tehdä itse päätöksiä. Mutta nyt Isla on saanut varmuutta itselleen ja käyttäytyy rohkeammin kuin aiemmin. Enzo on sopeutunut tilanteeseen hienosti eikä ole edes yrittänyt ottaa paikkaa Islalta pois.

Pete oli siis todellinen unelmien täyttymys luonteeltaan, ja ulkonäöltäänkin, mutta valitettavasti terveys puuttui. Sillä oli pitkään hyvä kausi sen jälkeen, kun ehrlichioosi saatiin kuriin, mutta kaiken aikaahan me tiesimme, mihin se päättyy. Ja täytyy sanoa, että kun on tässä nyt sivusta seurannut joidenkin taistelua/pohdintaa vastaavassa tilanteessa, niin Pete pääsi kyllä pois, kun eläminen oli vielä kuitenkin elämisen arvoista - se pääsi itse liikkeelle ja pystyi kulkemaan metsässä vapaana, ja ennenkaikkea pääkoppa toimi ja ympäristö kiinnosti. Poika pääsi pois heti, kun silmistä näkyi luovuttaminen. Päätös oli vaikea ja raskas, mutta se vaan on ihmisen tehtävä. Kertaakaan en ole päätöstä katunut, mutta silti on niin iso ikävä...

"Ei antanut elämä kaikkea, mitä pyysin, mutta antoi sinut ystäväksi. Ja samalla antoi enemmän, kuin olin osannut edes pyytää..."

Kuulumisia

Pitkästä aikaa taas hiukan kuulumisia... Jotenkin nämä päivitykset jäävät aina työjaksojen aikana, kun ei jaksa istua koneella kotona sen aikaa, että saisi sivuja päivitettyä. Mutta eipä meillä toisaalta joka päivä mitään tapahdukaan ;)

Viime viikon alussa (en nyt päivää muista enää, mutta liekö sillä merkitystäkään) kävin moikkaamassa Belunan porukkaa, ja tällä kertaa en edes yrittänyt saada Pilviä kuvaan ;) On siinä kyllä sellainen energiapommi, ettei paremmasta väliä :) Ja Neste-Dieselin kanssa ihan mieletön parivaljakko. En ole ikinä nähnyt kissan ja koiran leikkivän niin täysillä yhdessä, ettei ihan oikeasti välillä tiedä, kumpi on kissa ja kumpi koira. Neste-Diesel eli Löpö kuvittelee ainakin välillä olevansa koira - tässä kuvassa siis Pilvin rustoluun kimpussa ;)


Meidän naapuripelto on hiukan tulvinut nyt syyssateiden myötä, mutta piti ihan pariin kertaan katsoa tätä näkyä yhtenä aamuna...

Joutsenet uiskentelivat pellolla :) Ne viettivät siellä useamman päivän, mutta olivat tänään jo lähteneet, kun pelto oli päässyt lähes kuivumaan. Voisin kuvitella, että pellon omistaja ei juurikaan arvosta tätä - etenkin, kun pellolle kaivettiin salaojia koko kesä ja nyt vasta syysvilja saatiin kylvettyä. Olisi ehkä kannattanut laittaa riisiä ;)



Meillä on sisällä lämpötila koirien takia n. 18-19 astetta, mutta Mini ei tätä varsinaisesti arvosta :) Se makoilee peiton alla tai sylissä, eikä kyllä viihdy kuvattavanakaan. Se on voinut nyt ihan hyvin, mutta on saanut parin viikon sisällä ainakin 4 astmakohtausta. Näitä ei olekaan aikoihin tullut, ja lisäksi se on myös aivastellut, mutta pitää nyt katsoa, joutuuko sen taas kiikuttamaan lääkäriin. Sillähän on astmaan lääkitys, mutta kohtauksia on siitä huolimatta tullut. Muuten se on pärjännyt tosi loistavasti keväisen taistelun jälkeen - on saanut painonsa melkein kokonaan takaisin (painaa nyt 4,5 kiloa, ennen sairastumistaan painoi 4,7 ja pahimmillaan painoi 2,7) ja pärjää verenpaine- ja astmalääkityksellä. Tosi tyytyväisiä ollaan, että jaksettiin se taistelu käydä läpi :) Meillä (tai mulla ainakin) meinasi usko loppua kyllä välillä, mutta kun Mini ei missään vaiheessa ollut luovuttaneen oloinen, niin sitä sitten jaksoi.

Muutama kuva vielä tämän päivän metsälenkiltä:

"Joko pääsee?"

"Jees, nyt mennään!"

Isla ja syksyisen metsän riemua


On se vaan kaunis :) Isla on tosi hienosti saanut turkkiaan takaisin, ja tulee varmasti pärjäämään turkillaan talven läpi. Muutenkin tyttö on voinut tosi hienosti, eikä välttämättä uskoisi neitiä yli 6-vuotiaaksi. Luulen, että se porskuttaa samaan tahtiin vielä 4 vuoden päästäkin ;) Vauhti ei ole yhtään hidastunut, ja taannoin, kun kävin isäni ja hänen koiransa kanssa metsälenkillä, totesin Islan olevan kovakuntoisin koko porukasta. Tai siltä se ainakin näytti - 2 tunnin vapaan metsälenkin jälkeen silmät loistivat edelleen ja koko koira hymyili. Tuo tyttö on kyllä sellainen ilopilleri ja näistä silmistä loistaa loputon viisaus :)


Ja näistä taas loputon lempeys :) Enzo on myös voinut hienosti, mutta toisaalta se poika ei ole eläissään mitään sairastanutkaan ;) Edelleen ihmettelen, miten mieletön persoona tuo poika on - kuskaa leluja halutessaan huomiota ja on ihan täysin "mamman pupu", toisaalta kuitenkin tosi itsenäinen ja pärjää omillaan.


Kukkulan kuningatar


Ja välillä vähän juostaan

Ja väijytään

Kunnes Enzo löysi kepin




Friends will be friends


Syksy on siis saapunut, ja kesäkukat vaihtuneet syyskukkasiin. Tiedossa on myös haravointia, haravointia ja haravointia - se ei tällä tontilla lopu ;) Meillä on tosin tontilla niin paljon tammia, että ei kannata kuvitella saavansa edes suurinta osaa lehdistä haravoitua syksyllä.


Isla suostui vielä hiukan poseeraamaan, ja Enzokin halusi osallistua kuvaan omalla persoonallisella tavallaan ;)


Hyvää syksyä kaikille!!