Pitkästä aikaa...

Myönnettävähän se on, että facebook on vienyt kaiken ajan... Tai no ei suinkaan kaikkea, mutta sen ajan, jonka jaksan koneella kerrallaan istua. Ja sitten kun ne päivitykset jää, niin aloittaminen on aina vaan kovemman tuskan takana, kun päivitettävää alkaa olla niin paljon. Lisäksi nytkin taistelin yhden kuvan kanssa eilen yli tunnin, luovutin enkä saanut sitä tänne tänäänkään - olkoon ilman... Mutta kaikenlaistahan meillä on taas tapahtunut, joten aloitetaan aikajärjestyksessä Harjavallan ryhmänäyttelystä 30.5. Tuomarina siellä oli Ewa Buklad Puolasta, joka olikin varsin erikoinen tuttavuus ;) Kehä oli tosi pahasti myöhässä, ja ennen leonbergejä piti vielä olla samalla tuomarilla hoffit, jotka siirrettiin siinä lennossa toiseen kehään toiselle tuomarille. Joka tapauksessa kehä pääsi vihdoin alkamaan ja ensin tietysti kerättiin luokka kokoon, tuomari kävi tsekkaamassa koirat (hampaat piti näyttää ja ihan summittainen näyttäminen ei riittänytkään, vaan tarkasti katsoi, että kaikki legot on suussa) ja juoksutti kerran ympäri ja edestakaisin. Sen jälkeen yksilöarvosteluun ja siinä ei sitten enää juostukaan eikä tuomari tainnut kertaakaan nousta pöydän takaa. Hyvä muisti taitaa rouvalla olla.

"Onkos hampaita?"


Juoksuun


Tuomiolla


Enzo siis upeasti valioluokan ykkönen ERIllä, ja sen jälkeen vielä paras uros


Vähänkö mamma on tyytyväinen :)


Ja sitten odotellaan ROP-kehää


Enzon kaunis sisko Estherkin oli saapunut paikalle


"Mikäs tuolla on, onkos se hammas?" Esterilläkin on siis kaikki hampaat ;)


Paras narttu oli Anda (Marskimaan Power Pumpkin), joten Andan kanssa lähdettiin vielä kiertämään kehää.


"Juokse, poika, juokse!" Kivireki olis tainnu olla taas kevyempi...


Mutta kyllä kannatti - Enzo upeasti ROP ja Anda VSP :)

Andalle vielä onnittelut - tyttö valioitui samalla :)

RYP-kehä alkoikin sitten melkein heti perään


Ja taas tarttis jaksaa juosta




Näistä kuvista kaunis kiitos Yvonnelle







RYP-kehässä ei menestystä tullut sen enempää, Enzo selvisi 12 parhaan joukkoon, mutta putosi sitten pois. Hienostihan se meni kuitenkin kaiken kaikkiaan, oli sälli jo aika väsynyt.

Parit poseeraukset piti vielä ottaa kehien jälkeen, tässä Esther-sisko


Ja Enzo-veli


Sisko ja sen veli ;)


Ja vielä piti poseerata hiukan kotona

Oli kyllä hieno päivä, varsinkin kun aamulla tuntui, ettei pätkääkään kiinnosta lähteä. Jotenkin olin niin kurkkuani myöten täynnä taas tätä touhua, mutta ihmeeksi se kaikki unohtui siellä kehän laidalla hyvässä seurassa, kiitos kaikille. Ja oli meillä hienot kannustusjoukot vielä RYP-kehässäkin, suuri kiitos siitä siis kasvattaja-Sadulle, Yvonnelle ja Päiville :) Te teitte tästä päivästä todella upean!

Ja hieno näyttelykuosi käytiin sitten seuraavana päivänä tiputtamassa Maskun montuille. Banjo pääsi ekaa kertaa rantaan, ja oli vähän ihmeissään...

"Iskä meni tonne, mikä juttu tää nyt on?"


"Ihanaa!"


"Siis toihan on ihan märkääkin..."


"Jei! Se tulee pois!"






Käymme yhdessä ain...


Lopulta kiusaus kävi ylivoimaiseksi ja Banjo suoritti varsin näyttävän uimahypyn. Harmi, että se teki sen puskan takana enkä saanut siitä kuvaa - jätkä siis loikkasi penkereeltä suoraan veteen :)
"Yök, se oli tosi märkää!"


Pieni hepuli on aina paikallaan






Vierasmajaa on remontoitu (nyt alkaa jo näyttää siltä, että se valmistuu yöpymiskuntoon tänä kesänä) ja niinpä remontti-isäni koira on myös käynyt meillä juoksemassa (ei ehdi iltaisin sekä lenkille että remonttihommiin, ja Samu on tottunut sellaisiin 2-3 tunnin metsälenkkeihin...).

"Moro, sä tulit taas!"


"Mitäs sä oot tänään syöny?"


"No, näytä nyt, siellä saattaa olla vielä jämiä!"


"No okei, leikitään sit vaan"


Mr B


Mr B ja frisbee




6.6. osallistuimme Piikkiön Tuorlassa järjestettyyn Rakkaiden Haukkujen "koulutuspäivään". Valmistuvat koirankouluttajat järjestivät näyttötyönään koulutustunteja ja Banjon kanssa olimme kahdella tunnilla. Ensimmäisellä opeteltiin jokin ääni, joka saa koiran kiinnittämään huomion ohjaajaansa. Mun täytyy kyllä myöntää, että mä en ymmärtänyt asian pointtia... Ymmärrän kehusanan/-äänen, mutta tässä ei ollut kuulemma kyse siitä vaan nimenomaan huomion saamisesta. Siis onhan koiralla nimi, miksei sitä voi käyttää? No joo, tunti oli joka tapauksessa kiva ja tulipahan taas touhuttua jotain (ehkä) järkevääkin yhdessä. Toinen tunti olikin sitten pennuille tarkoitettu, mutta Banjo ei tainnut olla tarpeeksi lapsellinen sille tunnille... Piti treenata luoksetuloa siihen perinteiseen pikkupentu-tyyliin (kyykkyyn, kutsumista ja kaiken maailman kevätjuhlaliikkeitä). No, Banjo osaa kaksi kutsua - "täällä"-kutsulla se tulee mun eteen istumaan ja ottaa kontaktia, ja "tänne" tarkoittaa esim. metsässä sitä, että lähtee sinne päin, missä mä olen. Ei siinä paljon houkutteluja enää tarvita. Lisäksi oli sitten harjoitus, jossa kouluttaja tuli kohti ja kääntyi pois, koira ei saanut kiinnostua. No, Banjon otin sillä täällä-kutsulla kontaktiin eikä se edes huomannut, että siinä joku kävi kääntymässä. Kouluttaja vaan totesi, että no, siinä oli esimerkki siitä, että koira otetaan riittävän ajoissa hallintaan. Ihan kivaa ja hyödyllistä siis ;) Tunti olisi varmaan ollut ihan hyödyllinen, jos pentu olisi ollut n. 8-viikkoinen ja eka koira. Ja koska "väliajalla" ei tarjoiltu kahvia ja pullaa, me kiersimme Banjon kanssa Tuorlan maisemia. Banjo kävi tutustumassa lampaisiin.


Tuorlan pellolla


Pelkkää koulutusta ei elämä suinkaan ole, vaan välillä on bileet siskon kanssa :)


vas. Bianca, oik. Banjo
"Mikäs sulla siinä on?"


"Anna mulle se"


"Varas! Anna se takas!"




Tasapainoilua ;)




Katso, kenguru loikkaa...


Bianca


"Hey, soul sister"




Bianca päällä, Banjo alla






"Moro äippä, mä tulin suakin kattoon"


"Jessus, Bianca on tuplaantunu!"


"Eikun mä oon Banjo"


13.6. olimme Piikkiössä penturiehassa, jonka järjesti Honkasalon Pia (Pia's dreamdogs) ja siellä olikin sitten menoa ja meininkiä :) Paikalle oli saapunut myös Bianca-siskon kanssa Jyry-veli Seinäjoelta, mutta valitettavasti ne kuvat ovat vielä kamerassa - tulevat kyllä pian! Tapahtuma oli tosi kiva ja Pian tarjoilut mahtavat :)

Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaikki kiva loppuu aikanaan... Tiistai-iltana lähdin koirien kanssa metsään, kun oli porukalla taas vähän turhan paljon kierroksia. Banjolla on lähes alusta asti ollut sellainen "ihana" tapa väijyttää noita isompia lenkillä, ja sitten hyökätä suoraan päälle. No, niin se teki nytkin, mutta Enzopa ei saanutkaan vauhtia pysähtymään vaan rysäytti suoraan päin. Ensin näytti, ettei tapahtunut mitään - Banjo oli vaan hiukan pöllämystyneen näköinen, mutta sitten se yritti lähteä liikkeelle ja siitähän tulikin hirveä huuto. Banjo roikotti oikeaa takajalkaa ilmassa, mutta mitään kipukohtaa en siitä löytänyt. Se laski jalan maahan ja ajattelin jatkaa matkaa. Ei siitä kuitenkaan tullut mitään, koira huutaa, ontuu ja roikottaa jalkaansa. Yritin lähteä kotiin päin, mutta enhän mä voinut katsoa sitä, kun toiseen sattuu selvästi ihan hirvittävästi. Onneksi Banjo painaa vasta sen 25 kiloa, paljon enempää en olisi tuota matkaa jaksanut kantaa... Sitä sitten ilta seurailtiin, poika oli kovin rauhallinen ja ontui, muttei enää huutanut. Koko illan se kuitenkin ontui ja päätettiin katsoa aamulla tilannetta. Aamulla poika nousi ylös ja oli selvästi yön aikana unohtanut loukanneensa jalkansa, ja jalka petti alta samantien. Eli ei kun soittamaan lääkäriin. Omalle klinikalle en aikaa saanut sille päivälle ja huomiseen en suostunut odottamaan, mutta onneksi Vettorista sain ajan. Aika oli klo 13:45 ja siihen asti Banjo vaan makasi, joten tiesin kyllä, että pelkkää pennun dramatiikkaa se ei ole. Paikallaan olo ei vaan ole Banjon juttu ;) Mielessä kiersi kaikenlaiset kamalat ajatukset, ja se aamu oli tosi pitkä ja tuskainen. Lopulta päästiin lääkäriin, ja lääkärikin oli kolme varttia myöhässä, mutta odotus palkittiin kuitenkin ja päästiin lääkärin luo. Lääkärihän väänsi kaikkia varpaita paljon kovemmin kuin mä olin uskaltanut ja löysi kipukohdan oitis. Siis röntgeniin.

Banjo kuvauspöydällä


Takajalat kuvattiin ja oikean takajalan oikean puolimmaisessa varpaassa on selvä murtuma. Murtuma on kuitenkin siisti, ja luultavasti paranee ihan hienosti, mutta ei tätä nyt tosiaankaan olisi tähän kaivattu. Menee pojalla koko kesä ihan hukkaan - pentukoulu olisi alkanut keskiviikkona, uimaan ei pääse ja juosta ei saa. Ja tassu on paketissa.


Huolestunut iskä ihmettelee taustalla, mitä pojalle on oikein tapahtunut

Banjo on kuitenkin jo ihan reipas, torstaiaamuna se rouskutti täällä pöydältä varastamaansa omenaa kun heräsin. Ja koska hyppiä ei saisi, niin se oli ottanut koko omenapussin kerralla, ettei tarvii moneen kertaan nousta pöydälle. Kolmea se oli syönyt ja kaikkia nuollut :D Lisäksi tassuside oli tassun vieressä. Laitoin tassuun uuden siteen, mutta sekin vielä uusittiin yhteisellä päätöksellä - Banjo teki poistopäätöksen, mä päätin laittaa uuden. Virallinen siteen vaihto on ensi keskiviikkona ja lääkäri toivottavasti osaa laittaa siteen, joka myös pysyy (se eka olis varmaan pysynyt, jos koiralla olis ollu kauluri...). Nyt on opeteltu elämään sen kaulurin kanssa, taitaa vaan tulla pitkät viikot. Kontrollikuvaus on neljän viikon päästä eli siihen asti ainakin pitäisi tassu saada pysymään paketissa.

Ja tässä on mun pentukoulukaveri :)

Arja ystävällisesti lainasi mulle Pilven pentukouluun, että edes mä pääsen osallistumaan kurssille. Olisin mennyt ihan kentän laidallekin vaan seisomaan, mutta kivampihan se on koiran kanssa touhuta. Ja täytyy sanoa, että kyllä palveluskoira vaan on palveluskoira. Koira ei ole edes oma, mutta toimii kuin unelma. Väitän, että vieras ei osaisi sanoa, onko koira oma vai ei. Kiitos siis taas Arjalle! Banjon kanssa lähdetään varmaan sitten perustottiskurssille elokuun alussa, jotain sen kanssakin on kuitenkin tehtävä mutta katsotaan nyt, miten tassu paranee.

Ja loppuun tietysti ne kaikkein iloisimmat uutiset eli Anni on kantavana, ja Annin ja Enzon pentuja odotellaan syntyväksi Besaroon kenneliin viikolla 29 :) Enzolla on vielä 1 astutus varattuna ensi keväälle, ja se saakin tässä kohtaa riittää. Olen todella tyytyväinen tähän ekaan pentueeseen - kaikki, jotka olen tavannut pentulaatikon jälkeen, ovat todella hurmaavia pakkauksia - sosiaalisia, iloisia, vahvoja ja todella kauniisti ja tasaisesti kasvaneita. Ei siis voi kuin pistää kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivoa, että myös Marika saa Enzosta ne parhaat puolet pennuilleen ;) Uskon, että siitäkin pentueesta tulee tosi hyvä (toisaalta eihän sitä olisi tehtykään, jos en uskoisi) - onhan Anni kaunis ja ihanaluonteinen tyttö!

Ja toinen huippuiloinen uutinen on se, että Isla on nyt ollut 2 viikkoa ilman kipulääkkeitä loistavalla menestyksellä! Olen ottanut sen jo metsäänkin mukaan ja antanut juosta siellä vapaasti (tokihan aloitettiin rauhallisemmin), mutta ontumista ei ole ollut - työvoitto :)

Mulla seuraavat viikot menee hyvin pitkälti töiden merkeissä - juhannuksena on 2 yötä vapaata ja sen jälkeen painetaan 11 yötä putkeen... Leoleirin takia vaihdoin vapaita, että ei auta itku markkinoilla ;) Hyvää juhannuksen odotusta kaikille!

Huh heijaa...

Melkoista myllerrystä on ollut... Paljon kaikenlaista on tapahtunut, eikä kaikki suinkaan ole synkkää, mutta en vaan ole saanut itsestäni sen vertaa irti, että olisin blogia päivittänyt. Ja kun oli aikomus päivittää, tuli uusi suruviesti, joka pysäytti todella - Torres, tuo Vippen ja Jukan ihana, kultainen Torres siirtyi sateenkaarisillalle viime sunnuntaina :( Sydän vuotaa verta eikä pieni ihminen pysty mitenkään tätä ymmärtämään, vasta lähti Ramos ja nyt perään Torres. Ramos oli kova poika leikkimään, joten ehkä se oli vailla energistä leikkikaveria ja halusi Torreksen mukaan. Lämmin osanotto Vippelle ja Jukalle, olette olleet tiiviisti ajatuksissa koko viikon. Sanoja ei ole, mutta tiedätte kyllä, miten pahoillani olen puolestanne - aivan liikaa aivan liian lyhyessä ajassa :(

"Ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan jäädä elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita, vain läpikulkumatkalla.
Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
He vain ikään kuin käväisevät elämässämme
antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan, antamaan ja hyväksymään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti paljon, ja sitten hän lähti.

Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan,
sinä saat pitää ikuisesti."
Danielle Steel

Meillä on isäpuolen hautajaisista selvitty, päivä oli todella raskas mutta toisaalta todella kaunis. Kirkossa oli yli sata ihmistä saattamassa Jussia viimeiselle matkalle ja muistotilaisuudessa varmaan noin sata. Muistikuvat päivästä ovat kovin hataria, mutta lämmin muisto siitä jäi. Ikävä on edelleen kova...

Mutta hautajaisia seuraava päivä vietettiin täysin toisenlaisissa tunnelmissa eli Mynämäellä koiranäyttelyssä. Pitkästä aikaa (puolen vuoden tauon jälkeen) Enzo pääsi kehään, ja kelihän oli todella lämmin. Emäntä nyt ei silloinkaan parhaimmillaan vielä ollut, mutta onneksi oli paljon ystäviä paikalla. "Leiri" pystytettiin tietysti Arjan ja Harryn viereen ;)

Paikalle oli saapunut hurmaava, 12 viikkoa vanha nöffinpentunen, joka olisi kovin halunnut leikkiä Enzon kanssa.






Kehää odoteltiin muutama tovi ja yritettiin pysyä varjossa




Lopulta pääsi leokehä alkamaan. Uroksia oli ilmoitettu vain 5, joista 4 oli avoimessa luokassa ja Enzo ainoana valioluokassa. Tuomarina oli irlantilainen Jackie Stubbs - oikein miellyttävä mies, joka käsitteli koiria kauniisti.


Juoksua




Ja ihan ensimmäistä kertaa: tuomari pyysi ottamaan vähän rauhallisemmin ;) Yleensä ongelma on, ettei Enzo halua liikkua eikä varsinkaan kesäkeleillä, mutta nyt oli pojalla virtaa - kai se yritti paikata handlerin apaattista olemusta :)


Osataanhan me käyttäytyäkin...


Seistään

Tuloksena hienosti ERI1 ja lopulta PU4 :) Onnittelut vielä kerran parhaalle urokselle Möykylle, joka oli myös ROP, valioitui sekä oli vielä ryhmäkehässä neljäs !!

Myös Enzon kaunis sisko Esther oli tullut paikalle, Esteri oli PN2 ja sai vara-Sertin :)


Ja vielä Milana, PN3




Enzo kotona kuvattuna


Ja koska kelit olivat todellakin kesäiset ja Isla selvästi kärsi turkissaan roikkuvasta pikku-piraijasta (jota myös Banjoksi kutsutaan), ajoin sille kesätukan :) Luonnollisesti pikku-apulaisen suosiollisella avustuksella...


Isla bikineissä


Mun muru <3


Tähän väliin hiukan Islan kuulumisia. Isla on nyt voinut hyvin, viime lääkärireissulla liike oli selvästi parempaa - tyttö ontui vielä, mutta taivutuksen jälkeen liike palautui lähes normaaliksi juoksutettaessa. Ilmeisesti Isla oli vaan esim. liukastunut kotona, mikä aiheutti pienoisen notkahduksen paranemiseen muttei onneksi pysyvää vauriota. Saimme luvan alkaa lisätä liikuntaa, ja kipulääkekuuria jatkettiin ja sitä nyt lopetellaan vähitellen. Eli Isla saa enää 100 mg Rimadyliä joka toinen ilta, ja ensi viikolla sekin pitäisi jättää kokonaan pois. Tähän asti Isla on aina ontunut jo heti seuraavana aamuna, jos ei ole illalla saanut lääkettä, mutta nyt se saa lääkkeen joka toinen ilta eikä ole ontunut. Olen myös päästänyt sitä jonkin verran menemään metsässä, että pysyy mieli virkeänä. Ja täytyy sanoa, että on uskomattoman ihanaa nähdä sen juoksevan metsässä, viikkojen pakkolevon jälkeen pää pystyssä :) Eihän se mitään spurtteja saa edelleenkään ottaa, ja ainoastaan ravaaminen on sallittu, mutta edes jotain. Ja on myös ihanaa huomata, että lihakset ei sittenkään ole ihan kokonaan ehtineet kadota. Eli pieni työvoitto on taidettu saavuttaa :) Vielä me tästäkin suosta noustaan!

Banjon "kotikontuja" käytiin taas katsomassa viime viikon torstaina, ja niitä kuvia löytyy täältä. Retken jälkeen Banjo olikin täysin uupunut :)




Banjo ei kuitenkaan ole aina uupunut, kaikkea muuta ja siksi poika pääsi kokeilemaan vähän "älypelejä". Poika on fiksu ja ymmärsi idean nopeasti, mutta turhautuminen iski myös yhtä nopeasti ja kun ei namia muuten herunut, otettiin voima käyttöön. Mutta lauta tuli tyhjäksi ;)




Banjo on myös ankarasti yrittänyt miettiä, mikä siitä tulee isona. Ensin kokeiltiin hortonomin ammattia. Tulilatvan harvennuksen jälkeen tutkittiin orkidean sielunelämää, ja sen jälkeen siirryttiin ulkokukkiin. Isla löysi kauniin tulppaanin pihalta


"Mä tässä vähän chillailen..."


Hups...


"En mä tiedä siitä mitään, mä oon nukkunu koko ajan!"


"Negatiivisesta palautteesta päätellen kannattaa varmaan vaihtaa alaa..."


"Remonttimiehillä riittää kuulemma hommia!"

Ja jotta homma tulisi myös valmiiksi, Banjo repi myös keittiöstä tapetit irti puoleen väliin seinää. Se ei enää naurattanut - silloin, mä olen varmaan jotenkin pölhö (mikä tosin ei liene enää kovin monelle yllätys) mutta näen silmissäni, miten Banjo on ahertanut sen tapetin kanssa - ottanut alareunasta kiinni hampaillaan ja pikkuhiljaa pakittaen irrottanut tapettia seinästä. Ja kun pala on irti, se on voitonriemuisena laukannut olohuoneeseen laulaen "Puuha-Pete, kaiken korjaa". No, ehkä ei kuitenkaan, mutta mielikuva auttaa jaksamaan ;) Ei Banjo suinkaan ole ensimmäinen koira, joka tekee tuhoja, mutta tuota seinien tuhoamista ei korjata pelkästään marssimalla kauppaan ja vinguttamalla Visaa ;) Banjo on myös viettänyt useamman Lotus-hetken (rulla talouspaperia silputtuna pieniksi palasiksi), ja isänsä aikoinaan söi kymmeniä sukkia, mutta poikansa onkin mieltynyt enemmän rintsikoihin. Alkuun se oli kova poika lukemaan, mutta lukeminen on nyt jäänyt vähän vähemmälle, kun on tullut ison miehen juttuja. Eikä poikaparka taida saada edes tarpeeksi ruokaa, kun oli mittakuppinsakin paloitellut - ei pysty enää mittaamaan, ja jos tuuri käy, voi saada vähän ekstraa ;) Valitettavasti pojan omistajat ovat sen verran tosikkoja, että kaivoivat kaapista uuden mitan - metallisen...

Rokotukset on nyt haettu ja Banjo oli edelleen kaikin puolin terve nuori mies. Lääkäri oli hyvin tyytyväinen Banjon tasaiseen kasvuun, kivaan luonteeseen ja suoriin jalkoihin. Poika on hoikka, muttei liian laiha ja on saanut kuitenkin tasaisesti, viime viikkoa lukuunottamatta, reilun kilon viikossa lisää painoa. Banjo vaan on nyt yhtä korkea kuin Enzo on ollut lähes 2 kuukautta vanhempana... Ja mä pidän mieluummin hoikkana kuin lihavana, kunhan ei tosiaan ole liian laiha. Ainakin jätkällä riittää virtaa mennä, ja joka aamu on tehty metsälenkki ja joskus vielä illalla toinen. Eihän ne mitään kovin pitkiä ole, vajaa puoli tuntia, mutta kun se kahtasataa painaa tuolla mättäältä toiselle, niin kyllähän siinä pieni koira lyhyillä koivillaan energiaa kuluttaa ;) Ja energiaa kulutettiin vähän myös yhtenä iltana, kun isäni tuli suunnittelemaan taas vierasmajan remontin jatkamista ja Samu-koira tuli mukana.





Pieni koira suuressa maailmassa


Ja tähän kuvaan on hyvä lopettaa ;)


Hyvää viikonloppua kaikille! Meillä on ohjelmassa ainakin Harjavallan ryhmänäyttely sunnuntaina Enzon kanssa.

Iloisia uutisia vaihteeksi :)

Elämä jatkuu...

Raskas viikko on takana, itse asiassa paljon raskaampi kuin edes etukäteen kuvittelin. Mutta kiitos ihanien ystävien, jaloillaan ollaan ja pysytään - elämä jatkuu kuitenkin eikä tässä oikein muutakaan vaihtoehtoa ole kuin mennä mukana. Kiitos kaikille osanotoista, on ihanaa huomata, että mukana eläviä ihmisiä on niin paljon. Viikko on mennyt enemmän ja vähemmän liikekannalla - kun on koko ajan tekemistä, ei ehdi ajatella... Takana on siis sen verran "kiireinen" viikko, että normaalioloissa en sellaista jaksaisi enkä tykkäisi, mutta tässä kohtaa se oli tarpeen.

Elämä ei kuitenkaan ole ollut pelkkää surua! Synttäreitämme vietettiin kaikesta huolimatta perinteisin menoin - ajankohta taisi olla sovittuna puoli vuotta, ja perua ei haluttu, kun oli harvinaisempiakin vieraita tulossa. Ja koska äitinikin oli sitä mieltä, että mitään ei peruta, elämä jatkuu ja on vaan hyvä, että saa muuta ajateltavaa, niin porukalla kokoonnuttiin viettämään ihanaa iltaa. Kiitos kaikille asianosaisille, fiilis ei ollut alkuun kovinkaan kehuttava, mutta kyllähän se siitä lähti ;) Seuraavana päivänä tosin todellisuus iski sitten sitäkin rajummin (enkä puhu mistään krapulasta), mutta kuten todettua - päivä kerrallaan.

Ja sittenhän meillä on tietysti Banjo! Tuo pieni, suuri pentukoiranen, joka irrottaa kyllä hymyn ihan joka päivä :) Mä en tiedä, mitä tuosta pojasta tulee, mutta aineksia siinä on vaikka mihin. En yhtään ihmettele pentutestaajan kommenttia "tiiättekö, jos mä haluaisin leonbergin, mä ottaisin tällasen". Sillä on miellyttämisenhalua, älyä ja luonnetta. Ei tarvii kuin päin katsoa, ja se on jo vieressä tapittamassa palvovin silmin kuin kysyen "mitä mamma? mitä tehtäis mamma?". Yksikään mun aiemmista koirista ei ole ollut tuollainen, ja mulla on sentään ollut ihan palveluskoirakin. Banjo on myös kasvanut tosi kauniisti ja tasaisesti, painoa on tullut 1,2-1,5 kiloa joka viikko ja korkeutta - no, aika paljon. 52 cm oli viimeisessä mittauksessa ja on selvästi korkeampi kuin Enzo oli tuon ikäisenä. Onhan pojassa toki huonoja puoliakin - sen tulppa tuolla mahan alla ei oikein pidä vaan lätäköitä ilmestyy lattialle, vaikka just olisi tultu ulkoa. Se on myös keksinyt, miten pöydiltä saa tavaroita ja mitä kaikkea ihanaa siellä voikaan olla. Poika on myös sen verran ahne, että syö vapaaehtoisesti säilykeparsaa - tosin, jos jättäisi foliovuoat syömättä, ei tarvittaisi tankoparsaakaan... Ja kissanhiekkalaatikko - oi mitä aarteita sieltä löytyykään! Tänään, kun tulin kotiin, oli pojalla nenä valkoinen ja hetken aikaa mietin, mitäköhän se on tehnyt, kun ei löytynyt kuin revittyjä sanomalehtiä. No, selvisihän se sitten aika pian - just olin äidille kehunut, miten Banjo ei ole sitä laatikkoa vielä keksinyt... Mutta me varmasti opimme tavoille puolin ja toisin, ja Banjon kanssa lähdetäänkin niitä tapoja opettelemaan Hilskan Kaisan pentukurssille kesäkuun alussa. Kaisahan on myös tämän pentutestin tehnyt kouluttaja, jonka opissa olen käynyt kaikkien leonbergien paitsi Peten kanssa.

Kaikenlaista muutakin kurssia ja luentoa on ollut ja on tulossa: Arjan kanssa kävimme yhdessä kuuntelemassa koiranomistajien johtajuusluentoa ja täytyy sanoa, että vaikken ehkä ihan kaikkia mainittuja juttuja nimittäisi johtajuusongelmaksi, niin miettimisen arvoista asiaa siellä tuli. Ei siis mennyt lainkaan hukkaan se tilaisuus. Huomenna pakkaan Islan autoon ja suuntaamme koirahierontakurssille. Sitä odotan todella innolla, koska Isla selvästi hyötyy hieronnasta niin olisi kiva, jos sille uskaltaisi itsekin tehdä jotain. Kurssille otettiin 6-7 koirakkoa ja loput on sitten kuunteluoppilaina, mutta mä halusin nimenomaan sinne koiran kanssa. Olenhan mä nähnyt monet kerrat, miten koiria hierotaan mutta en mä sitä silti itse osaa. Kurssilla on vetäjänä Takalan Piipa, joka näitä meidän haukkujakin on käynyt hieromassa - on siis todistetusti pätevä :) Ja sitten on vielä toukokuun puolella odotettavissa koirien ensiapuluento. Yhdellä jo viime vuonna kävin, mutta kertaushan on opintojen äiti ja jotain uuttahan voi aina tulla.

Islan kuulumisia sen verran, että Isla kävi kontrollissa vajaat 3 viikkoa sitten. Turvotus oli laskenut entisestään, polvi oli edelleen stabiili eli ristisiteet ovat ehjät ja liike oli parempi muttei täysin puhdas. Isla kuitenkin alkoi ontua heti Rimadyl-kuurin loppumisen jälkeen, ja sen takia nyt yritetään pidempää kuuria. Eli Isla saa ensimmäiset 3 viikkoa (joista siis suurin osa on mennyt) 150 mg ja sen jälkeen vielä viikon 100 mg. Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, ettei paraneminen suju odotetulla tavalla. Isla on alkanut taas ontua ja läähättää eli mun mielestä kipuilee. Lääkärin kanssa puhuin tänään, ja hän lupasi ottaa meidät maanantaina yliajalla vastaan, joten silloin toivottavasti ollaan viisaampia tai ainakin tiedetään, miten jatketaan.

Enzolla taas pyyhkii ihan yhtä lujaa kuin ennenkin ;) Sitä poikaa ei huolet paina eikä murheet heilauta, vaan se mennä porskuttaa ja nauttii elämästään. Ja siitä näkee myös selvästi, että se nauttii tosissaan saatuaan Banjosta leikkikaverin - toista tuntia saattavat iltaisin pitää omaa showtaan. Viikon päästä sunnuntaina meillä onkin pitkästä aikaa näyttely tiedossa, ja saattaa siitäkin tulla varsinainen show, kun ei taas puoleen vuoteen ole missään käyty... 30.5. on vielä Harjavalta, ja muihin ei nyt toistaiseksi ole ilmoittauduttu.

Ja ehkä joku nyt ihmettelee, missä kaikki kuvat on, niin onhan niitä... Niitä oli niin paljon, että latasin ne nettiin erikseen, koska tähän ei olisi saanut puoliakaan. Mutta varoituksena, että niitä sitten oikeasti on paljon ;) Mutta ne löytyy täältä.

Tällaisia kuulumisia nyt meiltä ja hyvää kevättä kaikille!!