Enzo in memoriam

Elämäni vaikein blogipäivitys... Ei ole sanoja, millä kuvata sitä surun määrää, joka meidän perheessä nyt asustaa. Ei ole sanoja kuvata sitä ymmärtämättömyyden määrää, joka mieltäni vaivaa. Miten voi käydä näin? Miten voi nuori koira kuolla lämpöhalvaukseen ilmastoidussa autossa, ilmastoidussa talossa eikä lenkilläkään kuuman ilman takia käyty? Ilmeisesti kuumuus ja kosteus yhdistettynä siihen, että Enzo kärsi aina kuumasta ilmasta, oli liikaa.

Kun oireet alkoivat, Enzo oli autossa - olimme matkalla kotiin. Ilmastointi oli säädetty 19  asteeseen, mutta tietysti auton takana saattaa olla kuumempi. Oli tosi kostea ilma, mutta Enzo oli koko ajan saanut juotavaa eikä missään oltu auringonpaisteessa ja Enzoa EI oltu jätetty kuumaan autoon. Pysäytin auton, kun Enzo alkoi haukkoa henkeä ja näin jo sen katseesta, että nyt on tosi kyseessä. Se yritti vetää henkeä siinä juurikaan onnistumatta, ja sen olo oli todella tukala. Käänsin auton ympäri ja soitin meidän klinikalle, että ollaan tulossa, toi koira tukehtuu just. En osannut ollenkaan arvata, mikä sitä vaivaa, mutta sen vaan tietää, kun rakas on tosi huonona. Oltiin vartissa klinikalla ja auton takana oli neljä ihmistä jo ennenkuin ehdin autosta itse ulos ja Enzo kannettiin suoraan sisään. Koko klinikan henkilökunta teki tosissaan töitä, ja lopulta lääkäri tuli kertomaan, että Enzolla on tosi korkea ruumiinlämpö - he eivät saaneet edes lämpöä mitattua, mittarin asteikko ei riitä ja se näyttää noin 44 asteeseen asti. En tiennyt lämpöhalvauksesta juuri mitään (paitsi ne ensiaputoimenpiteet, jotka toivottavasti jokainen tietää) enkä siis tajunnut sitäkään, että jo yli 41 asteen ruumiinlämpö on hengenvaarallinen. Lääkärit ja hoitajat tekivät kaikkensa saadakseen ruumiinlämmön laskemaan, turkki ajettiin pois, Enzo vietiin suihkuun (ei ollut riittävän isoa allasta) ja kylmiä pyyhkeitä ja kylmäpakkauksia vaihdettiin. Lääkäri tuli tasaisin väliajoin kertomaan tilanteesta, ja kun Enzon tila oli stabiloitunut ja hoitajat vahtivat tilannetta, lääkäri alkoi ottaa muita potilaita vastaan huoneessa, josta oli suora näköyhteys Enzoon. Kun Enzoa kävi katsomassa toinen lääkäri, tuli meidän hoitava lääkäri oitis kesken muiden potilaiden kysymään, onko kaikki ok, kun tuli lääkäri paikalle. Alimmillaan Enzon ruumiinlämpö saatiin 42,1 asteeseen, mutta kolmen tunnin jälkeen Enzon sydän ei enää jaksanut. Elvytysyritykset eivät auttaneet ja toisaalta vauriot olivat luultavasti niin suuret, että oli ehkä parempikin päästä pois. Tasan 5 kuukautta sitten tuli Islan lähtö kuin salama kirkkaalta taivaalta ja nyt tämä. Tiedän, etten tehnyt mitään väärin, tiedän, etten olisi voinut tehdä enempää ja tiedän, että klinikalla todellakin kaikki tekivät kaikkensa Enzon pelastamiseksi. Mutta se ei silti helpota tätä surua.

Enzo oli mulle "kerran elämässä"-koira. Enzo oli upealuonteinen, ikänsä terve ja sen lisäksi vielä komeakin. Enzo oli todellinen kasvattajan helmi ja olemme ikuisesti kiitollisia Sadulle, joka Enzon aikanaan meidän käsiimme luotti. Niin paljon jäi tekemättä, niin paljon oli suunnitelmia mutta toisaalta niin paljon myös tehtiin. Enzo oli aina kaikessa mukana täydestä sydämestään, rakasti kaikkia varauksetta enkä tule koskaan omistamaan koiraa, joka palvoisi mua enemmän kuin Enzo palvoi. Se ei vaan ole mahdollista. Enzolla oli varaukseton ihailu ja kunnioitus, mun ei tarvinnut kuin katsoa sitä kohti ja häntä alkoi heilua. Puolikas sana ja Enzo tuli hakemaan rapsutuksia kuin kysyen "mitä mamma?". Kun viikonloppuisin nukuin yövuoron jälkeen ovi kiinni, Enzo makasi sisällä ollessaan makuuhuoneen oven takana. Sisälle tullessaan se kävi oven raossa vetämässä pitkää "haikua" kuin varmistaakseen, että olen edelleen siellä. Se odotti mua vessan oven takana (jos ei tunkenut mukaan) ja se odotti mua suihkusta pesuhuoneen oven takana. Se on yhden ainoan kerran yrittänyt kaivaa itsensä ulos tontilta ja se oli silloin, kun olin lähtenyt tyttöjen reissulle laivalle. Ja Kari oli kuitenkin kotona. Tottakai Enzo rakasti myös Karia, mutta mua se palvoi ja sen totesi Karikin moneen kertaan. Aina ja joka paikassa se yritti kaikkensa käyttäytyäkseen niinkuin se tiesi mun haluavan sen käyttäytyvän, mutta ihan aina se ei onnistunut pysymään nahoissaan ;) Enzo oli vaan yksinkertaisesti upea. Olisin tehnyt mitä vaan, että olisin saanut sen pelastettua. Olisin antanut omaisuuteni, jos sen henki olisi ollut siitä kiinni. Mutta se oli jonkun muun käsissä kuin mun... Ehkä Isla halusi kaverin, mutta eikö Pete olisi toistaiseksi riittänyt? Enzon aika tuli aivan liian pian enkä pysty tämän kaiken tarkoitusta mitenkään ymmärtämään. En ollut mitenkään valmistautunut luopumaan Enzosta enkä voinut kuvitellakaan tämän päättyvän näin. Toisaalta Islan kuoleman jälkeen ajattelin, että jos lähteä pitää, niin parempi koiralle, jos pääsee äkkiä lähtemään. Ihmisille se on suurempi shokki, mutta koiralle varmasti parempi. Ja Enzokaan ei ehtinyt kauaa kärsiä - vain sen automatkan verran, koska se klinikalla heti rauhoitettiin toimenpiteitä varten. Mutta silti surun määrä on vain niin suuri...

Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku, sitä enää kuule en.

Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takinvuoret,
kaikki ne revityt lelut, puunkuoret...

Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita,
Jokainen on yksi kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
niitä muistellen en koskaan yksin jää.

Kuulumisia

Nyt laahaa nämä päivitykset kyllä niin jäljessä, ettei varmaan koskaan ennen... Aamulla aikaisin olin jo tulossa kirjoittamaan tänne (vaikka lupasinkin Hannalle vieraskirjassa, että kuulumisia olisi ollut jo eilen...) mutta sitten unohduin lukemaan pitkästä aikaa Nanan blogia ja nyt toivotankin voimia Hannalle ja Nanalle <3

Jos nyt aloitetaan mun voinnilla, niin saadaan se "pois alta". Eli mun vaivat johtuivat niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin jumiutuneista lihaksista. Kaikki syvät lihakset oli siis niin jumissa, ettei aivoihin mennyt tarpeeksi verta ja se aiheutti näin voimakkaat oireet. Erikoista on se, että mä olen käynyt hierojalla säännöllisesti, zumbassa jne. mutta ilmeisesti tämä on vaan pitkän ajan kuluessa tullut eikä hierojakaan sitten enää päässyt niin syvälle. Nyt olen saanut avun akupuntiosta, olen käynyt siellä 3 kertaa viikon välein, ja jo ensimmäisen kerran jälkeen oli 8 viikkoon eka kerta, kun herätessä ei maailma pyörinyt. Se oli melko mahtava tunne. Siitä on sitten pikkuhiljaa päästy ylöspäin, olin 2 viikkoa töissäkin - tosin kevennetyllä työpanoksella eli mulla oli kaveri tekemässä samaa vuoroa koko ajan - ja nyt jatkan taas kesälomalla. Ja odotan ensi keskiviikkoa, jolloin lentokone starttaa kohti Gran Canariaa! Luvassa on varsinainen kielikurssi, 2 viikkoa vain englantia ja espanjaa puhuvien ystävien luona :) Siitä tulee kyllä ihan huippureissu ja täysin erilainen kuin aiemmat.

Jatketaan sitten sillä kuukausi sitten olleella Rauman näyttelyllä... Matkaan startattiin siis Banjon kanssa, ja hypättiin muutaman kilometrin päässä Beluna-paloauton kyytiin. Arja oli ystävällisesti lupautunut esittämään Banjon ja Harrykin oli jaksanut herätä, joten rattoisa reissu siitä tuli. Ja oli meillä hauskaa - yleisen mielipiteen mukaan meitä ei saisi päästää yhdessä mihinkään, mutta mä en ymmärrä sitä ollenkaan ;) Eikös iloisia ihmisiä ole kuitenkin ihan kiva katsella?? ;) Leonbergeille oli tullut tuomarimuutos ja tuomariksi tuli ruotsalainen Hans Almgren.

Onko hampaita? No, onhan niitä - ihan kaikki

Juokse, poika, juokse!

"Onks pakko, jos ei taho?"

"No okei, kasvattajamamman mieliksi"

 Banjo siis esiintyi Arjan kanssa oikein kauniisti ja saikin tosi hyvän arvostelun. "Erittäin hyvin kehittynyt uros, jolla kaunis pää. Erinomainen ilme ja maski. Tummanruskeat silmät. Hyvä kallo. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä purenta ja leuat. Riittävä kaula. Vahva selkä. Erittäin hyvät jalat ja tassut. Erinomaiset mittasuhteet. Kaunis väri, joka on puhdas. Hyvä karvanlaatu. Erittäin hyvä askel sivulta." Tuloksena ERI ja koska junnunarttu sai EH:n, oli Banjo myös ROP-juniori. Ihan ei mulle ole vieläkään auennut, miten ROP-juniori voi olla ilman SA:ta mutta ilmeisesti sitten voi ;) Me kuitenkin kiitämme ja kumarramme syvään, ja olemme hyvin tyytyväisiä tulokseen - Banjon eka ERI :) Kaunis kiitos Arjalle, kun viitsit lähteä poikaa esittämään!!

Yhtenä iltana kävimme Arjan kanssa kuuntelemassa Pertti Vilanderin luentoa ja se herätti kyllä monenlaisia ajatuksia. En ole Vilanderin luennolla aiemmin ollut ja oli kyllä tosi mielenkiintoista, ja muutama ahaa-elämyskin joukkoon mahtui. Suosittelen kyllä käymään, jos joskus tulee tilaisuus - on ihan persoonanakin käymisen arvoinen :)

Muutamia kuvia meidän kesän alusta:

Enzo poseeraa

"Leiki, iskä, mun kaa!"

Isänsä poika ;)

Enzo kaivolla, Banjo pitää vartiota

Banjo rakastaa palloja (tämä tarttui mukaan Rauman näyttelystä)

Sisarukset Bianca ja Banjo

"Jalat pois vesikulhosta!"

"Miks? Tää viilentää mukavasti"

"Väisty! Mä haluan juoda!"

"Heippa kasvattaja-mamma!"

Banjon iltapala

Enzon iltapala

Banjo, Bianca ja kahteentörmäys

Bianca - vierivä kivi ei sammaloidu, ei myöskään täysillä juokse

va koira

Banjo ja Bianca

Banjo ja Bianca

Bianca ja Banjo

 

 

 

 

Milanasta riittää molemmille :)

Belunan sylintäysi - Pilvikin vielä mahtui ja näkyyhän mulla sentään käsi ja jalat ;)

Kaunis tuleva äippä

 Milanaa ollaan siis käyty katsomassa ja pentukuume kasvaa kohisten. Vauvathan syntyvät luultavasti mun etelänmatkan aikana, mutta netin välityksellähän niitä muutenkin vaan alkuun näkee, että eipä tuo liiemmin haittaa. Soitella tietysti voisi vähän enemmän, jos oltaisiin samassa maassa, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Ei se nyt omaisuuksia maksa kuitenkaan.

Banjon kanssa lähdettiin myös kouluun. Banjolle tuli pieni mörkökausi, ja teki ihan hyvää lähteä vähän ihmisten ja koirien ilmoille. Siis suunta kohti Kiva koirakansalainen -kurssia. Kurssin ohjaajana toimi Honkasalon Pia. Kurssin anti oli ihan perusjuttuja, joita kuitenkin on hyvä tasaisin väliajoin kerrata ja pointtinahan meillä muutenkin oli opetella vaan käyttäytymään, me kun asutaan ja lenkkeillään niin syrjässä, ettei täällä paljon muuta elämää näe (eikä ainakaan, kun lenkit suuntautuu aina metsään).

Ensimmäinen kurssikerta Raisiossa DogSportCenterin hallissa

"Mitäs nyt tehdään??"

"Jaa tää on vaan tällasta kopelointia..."

Kurssin "loppukokeena" oli siis Kiva Koirakansalainen -testi, ja sen suorittivat sekä Banjo että Bianca tiistaina. Kurssikertoja olisi ollut vielä 1 jäljellä, mutta koska mä alkuun luulin, etten ehdi sitä ensi tiistaina suorittaa (kone lähtee seuraavana yönä) niin pyysin "aikaistusta" ja Pia oli sitten sitä mieltä, että myös Bianca on valmis kokeeseen.

Testihän on ihan perusjuttuja, mutta loppujen lopuksi - ei se ihan niin yksinkertaista ollut... Treeneissä kaikki meni tosi hienosti, kun sai palkata koiraa koko ajan (varsinkin tällaiselle nuorelle hupakolle se on melko tarpeellista), mutta testissä ei nameja saanut antaa ja käskyjäkin vain 3/osio, joten vähän kyllä jännitti...

Osioita on siis 10:
1. Vieraan ihmisen hyväksyminen
     - koira antaa vieraan ihmisen häiriöttä lähestyä ja jutella hetken ohjaajansa kanssa. Arvostelija kättelee ohjaajaa, mutta ei koske koiraan.

2. Koira istuu kauniisti silitettävänä
    - ohjaajansa kanssa ulkoileva koira sallii ystävällisen vieraan ihmisen koskettaa itseään. Koira ei saa osoittaa arkuutta eikä vastahakoisuutta.

3. Tutkiminen ja hoitaminen
    - koira antaa vieraan ihmisen hoitaa ja tutkia itseään. Arvostelija tutkii koiran, harjaa tai kampaa sitä hieman, tutkii sen korvat ja etujalat.

4. Vetämättä kävely
    - koiran tulee olla ohjaajansa hallinnassa. Se saa olla ohjaajan oikealla tai vasemmalla puolella. Testiin kuuluu käännös oikealle, vasemmalle, ympärikääntyminen, yksi pysähdys matkan varrella ja sen lopussa.

5. Ihmisjoukon läpi kulkeminen
    - koira käyttäytyy kohteliaasti jalkakäytävällä liikkuessaan ja on hallinnassa julkisilla paikoilla. Ohjaaja kulkee koiran kanssa useiden ihmisten ohi. Koira saa osoittaa kiinnostusta ihmisiä kohtaan. Se ei saa osoittaa arkuutta, vastahakoisuutta tai ylenpalttista innostusta.

6. Istuminen ja maahanmeno sekä paikallaan pysyminen
    - koira tottelee ohjaajan käskyjä istua ja mennä maahan sekä pysyy käskystä paikallaan. Koira istuu ja menee maahan, ohjaaja kävelee 6 m mittaisen liinan päähän ja palaa koiran luo. Ohjaaja voi valita, jättääkö koiran istumaan vai maahan.

7. Luoksetulo kutsuttaessa
   - koira on 6 m liinassa, ohjaaja kävelee noin 3 metrin päähän koirasta, kääntyy koiraa kohti ja kutsuu sitä. Koira tulee ohjaajan luo kutsuttaessa.

8. Koirien kohtaaminen
   - koira käyttäytyy hyvin toisten koirien läsnäollessa. Kaksi ohjaajaa kävelee koirineen kohti toisiaan, pysähtyy kättelemään, vaihtaa pari sanaa ja jatkaa matkaa. Koirat saavat osoittaa vähäistä kiinnostusta toisiaan kohtaan.

9. Koiran reaktio häiriöön
    - koira käyttäytyy rauhallisesti kohdatessaan erilaisia tavallisia häiriötekijöitä. Koira voi osoittaa lievää kiinnostusta, mutta ei saa joutua paniikkiin, haukkua tai olla aggressiivinen.

10. Omistajan odottaminen
     - koiran voi jättää vieraalle henkilölle ja se käyttäytyy edelleen hyvin koulutetun koiran tavoin. Koira on 6 metrin mittaisessa liinassa, jota arvostelija pitää ohjaajan poistuessa 3 minuutin ajaksi.

Bianca ja Banjo suorittivat molemmat testin hyväksytysti :) Samaan aikaan kokeessa oli snautseri ja valkoinenpaimenkoira, jotka valitettavasti eivät päässeet läpi. Snautserin taival katkesi heti alkuun, kun alkoi haukkua lähestyvää vierasta ihmistä ja valkkari ei läpäissyt viimeistä osiota vaan alkoi haukkua lähes heti omistajan kadottua näkyvistä. Mä alkuun ajattelin, ettei tuo nyt ole testi eikä mikään, mutta ei se läpäisy tosiaan sitten loppujen lopuksi mikään itsestään selvyys ole. Mamma on ylpeä raikulipojastaan ja Enzo on ylpeä lapsistaan :)

Bianca saa koulutodistuksen

Halaus ohjaajalle

Ja rapsutus Kivalle Koirakansalaiselle

Banjo saa myös todistuksen

Ja ohjaaja halauksen

Bansku pussaa kouluttajaa

Kivat Koirakansalaiset ja ylpeät ohjaajat

Tällaisia siis meiltä, lomatunnelmia tulee lisää varmaan vasta reissun jälkeen. Erkkariin olisi tarkoitus sunnuntaina lähteä ihan turistiksi ja hyvä niin, koska melkoista keliä on luvattu. Ei jaksaisi meidän pojat siinä helteessä yhtään mitään, hyvä kun pärjäävät kotona. Banjon kanssa lähdettiin eilen aamulla aikaisin pidemmälle metsälenkille isäni ja hänen koiransa kanssa - kamerakin oli mukana mutta muistikortti ei... Lenkki meni kuitenkin ihan hyvin, kun alkumatkasta pääsi uimaan, niin pärjäsi loppumatkan. Banjolla kesti hiukan aikaa muistaa, mitä vedessä oikein tehdään ja kun kaverikaan ei uinut, mutta kepin perään lähti kuitenkin ja muisti ihan kivaksi hommaksi :) Ehkä ehdin molempien poikien kanssa uimaan vielä ennen matkaa, saa nähdä.

Hyvää kesää kaikille!! :)

Päivitystä, päivitystä...

Melkoinen tovi on taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä ja tänään päivällä, kun olisin sen tehnyt, niin eihän tänne päässyt :) Mutta jos nyt yritetään...
Paljon on tässä välissä ehtinyt tapahtua, suurimpana ja positiivisimpana uutisena Milanan tiineys. Eli lääkärissä käytiin (tosin alkuperäinen syy ei ollut ihan niin positiivinen - Milana voi huonosti eikä halua syödä) ja ultraankin kurkattiin, ja vauvojahan siellä näkyi :D Uutinen oli ihan ehdottomasti paras pitkään aikaan, ja toivo pienestä karvapallerosta heräsi toden teolla. Josko meilläkin sitten kesän lopulla tassuttelisi pieni nyytti koiranpennun muodossa :)

Ylpeä äiti :)

Pentusten isä eli Enzo onkin sitten saanut taas huomiota osakseen... Huhun mukaan Enzo on vakavasti sairas. Tämä on todellakin pelkkä huhu – Enzo ei ole eikä ole koskaan ollutkaan vakavasti sairas. Se on tähän astisen elämänsä aikana syönyt yhden antibioottikuurin, joka sekin syötettiin varoiksi vieraan koiran purtua sen takajalkaan syvän reiän.

Tämä juttu on nyt lähtenyt liikkeelle siitä, että kieltäydyin yhdestä astutuksesta vedoten Enzon terveyteen. Kyse ei kuitenkaan ole suinkaan mistään vakavasta, vaan Enzo on ontunut etujalkaansa vaihtelevalla menestyksellä – tänään ehkä enemmän, huomenna ei ehkä ollenkaan. Halusin sen kuitenkin käyttää lääkärissä, koska se myös nuoli etujalkaansa aika paljon ja lopulta alkoi tulla pahantuuliseksi, mikä ei ole Enzolle tyypillistä ja sen sai sitten Banjokin tuntea nahoissaan (ja ei, vakavia yhteenottoja meillä ei ole ollut eikä itse asiassa edes yhtään ainoaa puremaa eli Enzo vaan varoitti meidän makuun vähän turhan jyrkästi, että haluaa olla rauhassa). Enzo on maanantaina käynyt luottoeläinlääkärimme Eva Einola-Koposen luona ja mitään turvotusta, tulehdukseen viittaavaa tms. ei löytynyt. Enzolla ilmeni provokaatiossa kipua olka- ja kyynärnivelissä, mutta se antaa taivuttaa kaikki jalat ihan hyvin eikä liikerajoitteisuutta ole. Itse asiassa takapääkin oli niin hyvässä kunnossa, että Evan mukaan harvoin tämän ikäisillä ja kokoisilla koirilla enää on, ja rintarankaakin sai venyttää ihan vapaasti. Enzollahan oli alkuvuodesta samaa vaivaa, ja kävimme silloinkin sen kanssa lääkärillä (tosin eri lääkärillä, joka ei ollut näin perusteellinen) ja silloin ei löytynyt muuta vikaa kuin jumiutuneet lihakset. Jumissa ne oli nytkin, mutta se taas johtuu ontumisesta. Enzo sai maanantaina kortisonipiikin (jonka takia se ei osallistu Rauman näyttelyyn sunnuntaina) ja kontrolli on kolmen viikon päästä. Jos se silloin vielä ontuu, se kuvataan mutta mitään viittauksia mihinkään vakavaan ei ole. Eihän Milanaakaan olisi sillä astutettu, jos jotain vakavaa epäilisin. Enzo on tällä hetkellä hyväntuulinen oma itsensä, joten kortisonipiikki näyttäisi tehneen tehtävänsä. En vain halunnut antaa sen astua/hypätä ennen kuin se oli käynyt lääkärissä, koska en tiennyt, onko vika selässä vai jalassa enkä halunnut sen takia sitä rasittaa. Enzo on siis ihan kunnossa ja tullaan kyllä näkemään näyttelyissäkin kesän aikana. Ja lisättäköön vielä: tämä oli myös ihan todellinen syy astutuksesta kieltäytymiseen, nartulla ei ollut siinä osaa eikä arpaa. On hankalaa luvata mitään, kun ei tiedä mitään. Sain vinkin syöttää Enzolle myös inkivääriä, ja sitä menenkin heti huomenna hakemaan - katsotaan, josko tästä tällä selviäisimme.

Aikas hiljaiseloa meilläkin on kuitenkin vietetty ja menty mun kunnon mukaan. Edelleen siis notkun sairauslomalla, 3 päivää olin välillä "töissä" kun oli koulutus, johon oli käytännössä pakko osallistua ja itse asiassa vointi oli ihan kohtuullinen, kun ekana aamuna sinne menin. Se onni ei kuitenkaan jatkunut, vaan ensimmäinen päivä jo oli yhtä tuskaa - huimausta ja päänsärkyä, ja sillä sitten mentiin koulutus loppuun. Välillä on huumori ollut koetuksella, mutta positiivista on se, että mun päässä on ilmeisesti sittenkin jotain - se tosin kuulostaisi paljon paremmalta jonkun muun kuin neurologin suusta kuultuna. Mutta aina ei voi voittaa ja tässä alkaa olla tämän kevään jälkeen jo sellainen "keep it coming"-fiilis (terkkuja vaan Marille, jolta olen tämänkin sanonnan oppinut!). Miten nämä keväät onkin tällaisia, viime vuonnakin kevät oli tosi vaikea ja mä jo luulin, ettei sen pahempaa voisi tullakaan. Never say never... Ystävät ovat siis - jälleen kerran - nousseet arvoon arvaamattomaan, heitä on tarvittu ja heitä tullaan tarvitsemaan, samoin kuin muita läheisiä eli perheenjäseniä. Mulla on kyllä maailman ihanimmat ystävät ja perhe - olisi tosi ihanaa, jos sellaiset olisi kaikilla, mutta kun nämä ei vaan voi olla kaikkien kavereita, olen itsekkäästi onnellinen, että ne on just mun <3 Kiitos siis taas, tiedätte kyllä, keitä olette!

Mutta koska lääkäri käski viettää ihan normaalia elämää (kielsi tosin ojankaivuun, juoksulenkit ja punttisalin, vaikka yritin selittää, että ne kuuluu mun normaalielämään - ainakin kaksi jälkimmäistä), niin Banjokin pääsi tapaamaan Biancaa. Pyysin Arjalta "erikoislupaa" saada tuoda Banjo heille, vaikka Milana onkin siunatussa tilassa, sillä Banjo alkoi tosissaan kyllästyä hiljaiseloon - Enzo oli kipeänä eikä leikkinyt eikä emäntä uskaltanut lähteä mihinkään pidemmälle, ja tuollaiselle elosalamalle ei mikään pikku metsälenkki riitä. Meidän pihalla alkoi siis näyttää siltä, että Banjo lähtee hakemaan kavereita Kiinasta - monttua toisen perään ilmestyi pihaan. Mutta Biancan kanssa oli kivaa.

Ja kyllähän se Enzokin välillä innostuu leikkimään. Näistä kuvista osa on jo huhtikuun lopulta, sen näkee maisemasta.

Enzolla on keppi

"Anna, iskä, mulle se keppi!"

"Höh, ei väkisin, pidä tyhmä keppis, mulla on oma"

"Mut hei kato, mulla onkin pallo!"

"Oooops, nyt se tulee ja jyrää!"

"Etpäs saakaan kiinni!"

Pallokin on jo menossa pudonnut ;)

Väijytys...

...ja ISKU!

Bansku-Banaani, Pikku-jätkä, Sälli, Pikku-ukko, mamman muru ja mitä kaikkea muuta ;)

Mamman toinen muru

Ja molemmat murut

"Mamma, me tykätään susta!"

Vähän tuoreempia kuvia

Ampu eli Banjo tulee

Ihanat pojat

Viime viikonloppuna lähdin Arjan ja Harryn kanssa lihakeikalle Urjalan teurastamoon (siis hakemaan koirille auton täydeltä lihaa ja luita), ja matkalla käytiin moikkaamassa Lotan ja Enzon tyttöä Pepiä. Ja voi, miten kaunis tyttö siellä olikaan! Kauniin vaalea ja niin iloinen luonteeltaan, että häntä ei tainnut hetkeksikään lakata heilumasta.

"Tervetuloa, minä olen Pepi - haukkumaton talonvahti!"

Belunan Fazer Bebita

"Tämä auto tuoksuu hyvältä, jään tähän odottamaan maistiaisia!"

Hyvää viikonloppua kaikille! Banjon kanssa suunnataan sitten sunnuntaina Raumalle näyttelyyn, Arja on ystävällisesti lupautunut lähtemään handleriksi - mä olen vaan varannut itselleni patjan, että voin maata siellä kehän laidalla ;) Toivottavasti ei tule kaatamalla vettä... Tai no, sitten pitää ottaa uimapatja ;)