Pentuja, sairastelua, toipumista, pentuja ;)

Aika retuperälle on viime viikkoina jäänyt tämä blogi... Jotenkin kaikki nämä suru-uutiset ensin lamaannuttivat täysin, ja sen jälkeen päivitettävää ja kuvia oli niin paljon, etten tiennyt, mistä aloittaa enkä sitten aloittanut mistään ;)

Pian Myrtin poismenon jälkeen, samalla viikolla, lähti sateenkaarisillalle yksi upeimmista tuntemistani leoista - Vippen ja Jukan rakas Ramos :( Lähtö tuli täysin yllättäen enkä meinannut millään tajuta, että saamani viesti on valitettavasti täyttä totta. Vatsalaukunkiertymä on kavala eikä kukaan olisi voinut tehdä mitään Ramoksen pelastamiseksi. Vain muistot, suru ja kaipaus jäi jäljelle...

Ramos erkkarissa kesällä 2007
R.I.P Rampe


Pian tämän jälkeen poistui sateenkaarisillalle myös Enzon ihana Asta-äiti, joka myös menehtyi vatsalaukunkiertymään :(

Isla on aiheuttanut meille huolia ja murheita... Kuten aiemmin kerroin, Isla alkoi ontua vasenta (nivelrikko-)jalkaansa ja sai kipulääkekuurin. Kuuri ei kuitenkaan auttanut, vaan ontuminen siirtyi oikeaan takajalkaan. Soitin uudelleen lääkärille, ja hän määräsi kortisonipiikin, joka auttaisi nivelrikko-oireisiin. Edelleenkään ontuminen ei loppunut, ja tilasin Islalle hierojan. Hieroja oli tytön jalan kanssa täysin ymmällään - oikeassa takajalassa on selvästi heikommat lihakset, Isla keventää takajalkaa reilusti (jolloin tietysti vasen etulapa on aivan jumissa) ja ontuminen lähti hierojan(kin) mielestä polvesta. Isla ei aristanut jalkaa, mutta ontui hieronnan jälkeen hiukan enemmän. Seuraavana päivänä soitin Peteä hoitaneelle lääkärille, joka sanoi heti puhelimessa, että kuulostaa ristisideongelmalta... Hän otti meidät samana iltana vastaan, ja Isla aristi jo selvästi polveaan, lisäksi siinä oli turvotusta ja luultavasti myös tulehdus. Vaan mitään ei voi tehdä, koska Isla sai sen kortisonipiikin... Ei siis tulehduskipulääkkeitä, ainoastaan lepoa, ulkoilua ainoastaan hihnassa, ei saa liukastua, ei tehdä äkkinäisiä liikkeitä ja hankeen ei missään tapauksessa saa mennä. Voin kertoa, että kävin aika kuumana, kun lääkäriltä pois lähdettiin. Jos tää ensimmäinen lääkäri olisi vaivautunut sen verran kuuntelemaan, että Isla ei todellakaan ontunut nivelrikkojalkaa, tähän olisi päästy puuttumaan aikaisemmin. Sen sijaan lääkäri hoki vaan, että painoa pois. Kysyin, onko hieronnasta apua, johon sain vastauksen "kyllä ensisijaisesti pitää saada painoa pois", johon totesin vaan, että no onko siitä sitten haittaa... Ei kuulemma ollut haittaa, varasin hierojan ja Isla tosiaan oli aika jumissa...

Tyttö odottaa Piipa-hierojaa




Kaksi kertaa Isla on nyt käynyt hierojalla, ja pahimmat jumit on saatu avattua. Ontuminen on hiukan vähentynyt, mutta aika härdelliä tämä on, kun koirat eivät ymmärrä ollenkaan, mistä on kyse. Enzo joutuu pihalle yksin, se joutuu metsään yksin ja Isla, joka ei ole oikeastaan koskaan oppinut tekemään edes tarpeitaan hihnassa, pääsee vain hihnalenkille ja nekin on lyhyitä.

Ensi maanantaina meillä on kontrolli ja silloin katsotaan, mikä on tilanne ja päästään luultavasti aloittamaan tulehduskipulääkekuuri. Painoahan on saatu jo muutama kilo pois, mutta se projekti jatkuu...

Ja Enzo sitten... Vein Enzon 3-vuotisrokotuksille (joo-o, poika tosiaan täytti jo kolme!!) ja lääkäri totesi silmiä katsoessaan, että luomet ovat täynnä rakkuloita! Emännän olisi voinut höyhenellä pudottaa tuolilta... Ei minkään valtakunnan oireilua, ja silti molempien silmien ylä- ja alaluomet aivan rakkuloilla. Eli diagnoosi - paha follikuliitti. Kortisonitippakuuri päälle, ja silmät ovat nyt täysin ok, mutta Tampereen KV jäi doping-varoajan takia väliin. (Tähän väliin taas yksi kommentti uskomattomista lääkäreistä: lääkäri oli siis täysin uusi tuttavuus, ja kun pyysin lausuntolappua näyttelyä varten, lääkäri sanoi kirjoittavansa sen ilman muuta ja jatkoi siihen: "niin jos se on joku oikein tärkeä näyttely, niin voihan sitä sitten ehkä... en mä kyllä suosittele hoidon lykkäämistä, mutta..." Siinä kohtaa keskeytin lääkärin ja totesin, ettei meillä ole niin tärkeitä näyttelyitä... Hitto, siihen näyttelyyn oli siinä vaiheessa n. 2,5 viikkoa aikaa! Sitä vaan jäin miettimään, että paljonko ihmiset ihan oikeasti lykkäävät koiran hoidon aloittamista jonkun hemmetin näyttelyn takia...) Kaikesta päätellen follikuliitti oli tullut siitä, että Enzo suorastaan rakastaa lunta ja tunkee päätään hankeen ihan koko ajan.






"Onni on... koira, jolla on paksu turkki!" ;)


Enzolla on myös kevään mittaan käynyt pari kertaa morsianehdokas kylässä, eli Anni - Besaroon Helmi. Tämä tarina toivottavasti saa täyttymyksensä vielä tämän kevään/kesän aikana, ja odotamme sitä innolla. Anni on aivan ihana, energinen, iloinen ja kaunisrakenteinen tyttö ja uskon, että tästä yhdistelmästä tulee aivan mahtavia pentuja! Ainakin vanhemmat ovat kovin samanluonteisia, kilttejä mutta vauhdikkaita, hyväntuulisia ja tulevat hienosti toimeen keskenään. Aika näyttää, miten meidän käy :)










Enzo on rakastunut :)



Marikalle kiitos luottamuksesta Enzoa kohtaan! Tässä kohtaa voin todeta, että Enzon jalostussuunnitelmat on tältä erää lyöty lukkoon vähäksi aikaa - haluan nähdä, mitä näistä jo olemassa olevista/tulevista pennuista tulee ennenkuin reilut 40 jälkeläistä on maailmassa. Pete opetti melkoisen varovaiseksi (ihan suoraan voin jälkiviisaana sanoa, että niin ihania kuin Peten jälkeläiset ovatkin luonteeltaan olleet, toivoisin, ettei niitä olisi koskaan tullut...) ja niinpä nyt mennään näillä, ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan - se nähdään sitten.

Ja tässä sitten niitä jo olemassa olevia :) Olen käynyt tosi paljon katsomassa pentuja, varmaan riesaksi asti ;), ja todennut, että älyttömän hyvän pentueen saimme Arjan kanssa aikaan ;) Pentue on tasainen ulkonäöltään, ja luonteeltaan vilkas, avoin ja hyväntuulinen. Aika sitten näyttää, mitä niistä tulee, mutta nyt näyttää hyvältä. Kuvia on siis satoja, mutta koska niitä on Arja päivittäin laittanut Belunan blogiin, en niitä nyt tähän ala kovin montaa survoa. Pennut ovat saaneet paljon kokemuksia, ja kaikesta näkee, että pentujen kanssa on oltu paljon ja niitä on hoidettu suurella rakkaudella.

Kaljakello - Harryn ankaran uurastuksen tulos ;) Kolinaa ja pauketta, kunnes se meni niin solmuun, ettei enää toiminut :D

"Hörp!"






Kuvia eiliseltä
















Kaisa Hilska Koirataidosta tuli sunnuntaina tekemään pennuille pentutestin, ja se olikin varsin mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus! Meillä oli jo pitkään ollut suunnitelmissa lisätä laumaamme tämä sininauhainen, energinen, iloinen poika vaan kuinkas kävikään...



Pentutestin mukaan tämä poika on ihan mahtava tapaus, mutta se, mikä laittoi miettimään, oli pennun hajujen mukana eläminen. Tätä poikaa kiinnosti hajut paljon enemmän kuin testaaja, ja meillähän on Enzo jo tällainen. Se on ajoittain aiheuttanut varsin paljon työtä (näyttelyissä kun se arvosteltava asia ei ole ne hajut siellä maassa), mutta toisaalta on ollut valtava rikkaus - esim. verijälki on Enzolle aivan ykkösjuttu eikä poika tee jäljellä yhtään ainutta harhaa. Me nyt emme kuitenkaan etsineet itsellemme Enzon kopiota vaan ihan uutta, omana itsenään meille muuttavaa pentua - me emme tarvitse toista Enzoa, meillä on jo yksi, joka toivottavasti pysyy ilonamme vielä vuosia.

Kuitenkin se, mikä lopullisen päätöksen aiheutti, oli tämän toisen pennun testi. Ensiminuuteista tiesin, että se on siinä ja mietin, että milläköhän myyn tämän ajatuksen nyt Karille, joka oli niin varmana jo odottanut tuota sinistä pentua ;) Se ei sitten kuitenkaan ollut kovin vaikeaa, sillä tämä poika teki todella vaikutuksen - ihan mieletön paineensietokyky, vahvahermoinen ja reipas, sosiaalinen pentu. Testaajan kommentti testin jälkeen oli: "tiedättekö, jos mä ottaisin itelleni leonbergin, mä haluaisin tällasen" Kertakaikkiaan siis mahtava poika, ja aika sitten näyttää, mitä siitä tulee ja nähdäänkö meitä näyttelykehissä (eli tuleeko palleja). Tosiasia kuitenkin on, että koira tulee viettämään joka tapauksessa suurimman osan elämästään ihan kotikoirana, ei näyttelykehissä, eikä niiden pallien olemassaolon perusteella nyt lähdetty pentua valitsemaan - kyllä tässä ratkaisi ihan muut seikat. Eli saanko esitellä, uusin tulokkaamme:

Belunan Fazer Banjo, ystävien kesken Banjo











Banjon nimi on merkityksiä täynnä, eli koko pentue on nimetty Enzon edesmenneen Fazer-isän mukaan. Fazer oli mahtavaluonteinen, komea uros Ruotsista ja Enzossa on paljon samaa kuin isässään. Fazerista oli tarkoitus tulla Belunan ensimmäisten pentujen isä, mutta luonto päätti toisin. Valitettavasti Fazer menehtyi äkillisesti viime kesänä, ja tämä pentue kantaa nyt mukanaan isoisänsä muistoa. Banjo taas on meidän, jo vuosi sitten päättämä nimi tulevalle pennullemme. "Esikuva" on siis baari Gran Canarialla, Banjo's Bar, joka on täynnä muistoja ihan meidän ensimmäisestä reissusta asti - siellä olemme tutustuneet ihaniin ihmisiin, joista olemme saaneet ystäviä ja siellä olemme viettäneet monta hauskaa ja vauhdikastakin hetkeä ;) Heillä on nyt siis kummikoira Suomessa :)

Huomenna on pentujen lääkärintarkastus ja perjantaina Banjo tulee kotiin! Pitkä odotus on siis vihdoin loppumassa ja tämä on ollut todella ihanaa, antoisaa aikaa. Eilen mielen valtasi jo haikeus, kun Arjan kanssa muisteltiin tätä elettyä aikaa - on ollut aivan ihanaa saada olla niin paljon mukana tämän pentueen vaiheissa, Arja on pitänyt meidät koko ajan täysin ajan tasalla ja olemme saaneet vierailla pentulaatikossa niin paljon, kuin olemme ehtineet - edes Arjan ja Harryn muut koirat ei enää hauku, kun mä tulen portista sisään :D Pääsimme mukaan pentutestiin, saimme valita sen juuri meille sopivimman pennun ja saimme katsoa tilanteen loppuun asti (mikä tässä kohtaa oli varmaan kaikkien onni - terkkuja vaan perheelle, johon tämä sininen poika nyt pääsee ;) ) ja pääsen mukaan vielä lääkärintarkastukseenkin. Osaltaan tämän kaiken on tietysti mahdollistanut lyhyt välimatka, mutta ei Arjan olisi ollut pakko... Kaikesta tästä johtuen tämä pentue tuntuu kovin omalta, ja itku on lähellä, kun ajattelee, ettei enää pääse kaikkia näitä ihania lapsia näkemään. Varmasti kuitenkin kuulen kuulumisia joskus, ja jos joku tuleva pennun omistaja sattuu tätä lukemaan, niin suurella kiitollisuudella otamme vastaan niin paljon kuvia ja kuulumisia kuin vaan ehtii lähettämään :) Kiitos Arja ja Harry, kiitos Lotta ja onnea pennuille uusiin koteihin!