Viimeiset lumikuvat ja kissakuulumisia

Tämä menee nyt enemmänkin kuvakokoelmaksi, mutta haitanneeko tuo... Viime viikolla oli ihan mielettömän hienot kelit ja niistä meillä päästiinkin nauttimaan, koska mulla sattui sopimaan vielä vapaatkin siihen. Metsälenkkejä on tehty, ja Enzo on "joutunut" myös hihnalenkille. Yritän nyt ihan tosissaan sopeuttaa sitä kulkemaan hihnassa ja mielellään myös juoksemaan. Tampereen näyttelyn jälkeen sillä on pidetty näyttelypantaa kaulassa välillä yötä päivää, välillä toki otettu pois. Ja hihnalenkit tehdään sen näyttelypannan kanssa ja aina välillä juostaan vähän matkaa. Homma alkaa jo sujua, mutta vielä en usko siihen, että sitä näyttelyssä nähtäisiin ;) Enzo on nyt ilmoitettu Somerolle, Harjavaltaan, Raumalle ja Saloon. Sitten on vielä Turun seudulla näyttely, ja sen jälkeen varmaan tuleekin jonkun verran taukoa. Isla lähtee myös Harjavaltaan.

Mutta tässä näitä kuvia - mitäpä niitä sen enempää selittämään...













Aurinkoinen päivä vaihtuu vielä hämärään aamuun, kun sunnuntaiaamuna saatiin taas kunnon satsi lunta.



















Tuolla ylhäällä on jotain, tuumaa Pete








Mitäpä olisi Islan ja Enzon aamu ilman pientä painia...




"Ai me vai?"



Isla on nyt voinut hyvin, punaiset läikät mahassa ovat kadonneet ja sunnuntaina, kun tyttöä harjasin, löytyi mahasta enää yksi kohta, jossa takajalka alkoi vispaamaan. Eli kutinat ovat selvästi vähentyneet ja antibioottikuuria on vielä viikko jäljellä. Ehkä me selviämme tästä kuitenkin :)

Mini sen sijaan aiheuttaa nyt huolta ja murhetta. Mini lakkasi lauantaina syömästä. Sillä on jo kauan ollut iltarituaalina liharuoka, ja sitä se alkaa kerjätä joskus kuuden-seitsemän aikaan illalla. Lauantaina tätä ei kuitenkaan tapahtunut eikä tapahtunut sunnuntainakaan. Sunnuntaina illalla tarkistettiin kuivamuonakulho, jotta saadaan tsekattua, syökö se yhtään mitään. Aamulla kupissa oli tasan yhtä paljon ruokaa kuin illallakin, ja Mini oli oksentanut. Soitin päivällä Minin lääkärille (myöskään päivällä tyttö ei ollut syönyt ja vaikeutti mun nukkumista nukkumalla ihan mun kyljessä kiinni), joka kertoi, että Minillä ei kortisonilääkityksen (astma) takia pitäisi olla syömättömyyspäiviä ollenkaan vaan päinvastoin. Lisäksi Mini on sisäkissa, eli vatsataudin/myrkyn yms. mahdollisuus on hirmu pieni. Lääkäri pyysi tuomaan Minin näytille mielellään heti, mutta viimeistään tiistaina. Mini vietiin sinne heti, ja se laitettiin tiputukseen. Lääkäri lupasi tutkia Miniä aina, kun hänellä on aikaa (vapaita vastaanottoaikoja ei ollut) ja Mini jäi sinne viettämään iltaa. Puoli kahdeksan maissa sain hakea Minin pois, ja siltä oli tutkittu veriarvoja ja kliinisessä tutkimuksessa suolistosta löytyi kova kohta. Tämän takia ultrattiin ja ainoa löydös oli "heikkokaikuinen haima". Verikokeista ei mitään, lämpöä ei ole ja kaikki periaatteessa ok. Vaan kun ei ole. Mini oli hiukan suostunut syömään, kun hoitaja oli ruokaa laittanut sormella suuhun asti, mutta muuten ei. Hoito-ohjeiden kanssa sitten tultiin kotiin. Kanyyli jäi Minille vielä jalkaan siltä varalta, ettei tila parane ja joudutaan menemään seuraavana päivänä takaisin.

Illalla kotona syötin Miniä hoitajan neuvomalla systeemillä sillä tuloksella, että teelusikallinen meni sisään ja noin nelinkertainen määrä tuli ylös. Mini ei juo, ei syö eikä juurikaan liiku vapaaehtoisesti. Aamulla vein sen hiekkalaatikolle, ei pissaa. Tarjosin vettä, ei kiinnosta. Tarjosin ruokaa, Mini haistoi ja oksensi. Joten takaisin klinikalle. Se vietti siellä koko päivän tipassa, ja tutkittiin sisäelinarvoja, röntgenkuvattiin ja ihmeteltiin. Ei niin mitään. Oli oksentanut aamulla eikä suostu syömään. Joku seeruminäyte lähti Saksaan haimatulehduksen tutkimiseksi, mutta muuta ei nyt voida tehdä. Mini sai samat lääkkeet kuin maanantainakin eli antibioottia, happosalpaajaa, pahoinvointilääkettä ja B-vitamiinia suoneen. Illalla syötin sitä puoliväkisin, se söi hiukan ja oksensi, kun selkäni käänsin. Jos tila ei kohene, Mini täytyy avata ja katsoa, josko sillä löytyisi syy. Ei kyllä näytä kohenevan... Katsotaan nyt tämä päivä, ja jos mitään ei pysy sisällä, niin huomenna sitten taas takaisin. Kuivuuhan se, kun oksentaa eikä syö eikä juo. Ilman ruokaa vielä pärjäisikin, mutta vettä pitäisi saada menemään. Ja luultavasti tänään aloitettavat lääkkeetkään eivät pysy sisällä... Vahvin epäily on siis haimatulehdus, mutta mitään varmuutta siitä ei ole. Alkuperäinen ajatus oli kortisonista tullut vatsaärsytys, mutta kun ei siihen mikään tehoa, niin se ei ole enää todennäköinen vaihtoehto.

Miniä on koko ajan hoidettu ns. päivystysajalla eli lääkäri tutkii aina lisää, kun muilta (ajan varanneilta) potilailtaan ehtii ja sen takia en ole päässyt lääkärin kanssa puhumaan. Toki hänellä tänään olisi päivällä puhelinaika, mutta mun täytyy nyt myöntää, että mä olen niin väsynyt näiden päivien jälkeen, etten jaksa herätä neljän tunnin päästä soittamaan lääkärille... Ja luulen, että Minikin kaipaa yhtä lepopäivää välillä. Se ei kuitenkaan ehdi yhdessä päivässä ihan hirveästi kuivua, joten ei tässä just nyt hätää ole.

Mutta se täytyy vielä loppuun todeta, että jos meille joskus vielä kissa tulee, niin sille otetaan myös vakuutus... Mini ei ole ennen astmaa sairastanut koskaan mitään - se on käynyt lääkärillä rokotuksilla ja steriloinnissa - mutta kyllä nyt on rahaa palanut. Kahden päivän saldo karvan vajaa 400 euroa, mutta ei auta.

Islan vauvat jo 3v!

Isla perheineen onnittelee lapsukaisiaan huomisten synttäreiden johdosta!! Uskomatonta, että siitä on jo 3 vuotta, kun nämä 12 taaperoa saapuivat maailmaan... Siis LÄMPIMÄT ONNITTELUT KAIKILLE!!

Pikainen päivitys...

Isla ei sitten meinaa päästä millään eroon näistä kaikista täiden aiheuttamista vaivoista :( Se oletettavasti sai Exspotista allergisen reaktion (tai sitten Programista, en tiedä) ja on siis rapsuttanut itseään koko ajan. Eläviä täitä ei ole enää muutamaan viikkoon löytynyt, ainoastaan munia, joiden ei tuon Programin ansiosta pitäisi kehittyä eläviksi missään vaiheessa. Lopputulos oli siis kuitenkin se, että tytöllä oli iho rikki joistain paikoista ja maha täynnä punaisia läiskiä. Se sai 10 päivän kuurin Kefalexiä, pestiin ja kutina vähenikin. Alkaakseen uudelleen...



Tiistaina lääkäri määräsi Islalle kolmen viikon Clavubactin-kuurin, ja lisäksi pestään Vetridermin herkän ihon shampoolla. Tiistai-iltana tyttö sai ekat antibiootit ja aamulla oli ripulit vastassa eteisessä :( Päivällä taas soittamaan lääkärille, ja lääkärikin varmaan jo ihan tuskissaan, kun mikään ei tunnu toimivan... Sain ohjeet sitten hakea Inupekt Fortea, syöttää sitä tupla-annoksella ja Antepsinia koko ab-kuurin ajan, ja jos ei auta, niin vaihdetaan Kefalexiin. Parempi kuitenkin olisi nyt mennä tällä Clavubactinilla, kun se on tarkoitettu just näihin iho-ongelmiin ja Kefalex kokeiltiin jo eikä se toiminut. No, eihän mennyt kuin tunti ja Enzo ripuloi. Nyt en sitten tiedä, johtuiko Islan ripuli ylipäätään antibiootista vai jostain muusta (esim. sunnuntai-iltana syödyistä rustoluista). Mutta näillä nyt mennään, ja katsotaan, mihin päästään.



Enzo on nyt ilmoitettu Raumalle 23.-24.5. mutta sitä ennen on vuorossa kuitenkin Somero ja Harjavalta (erkkariin ei päästä). Islankin oli tarkoitus lähteä Somerolle, mutta näiden kaikkien sairastelujen takia tyttö lähteekin Harjavaltaan (Islaa ei ole saatu rokotettua näiden antibioottikuurien takia ja rokotukset ovat vanhentuneet, joten pitää laskea mukaan vielä se 2 viikon varoaika...). Että näin taas meillä :( Ja meidän Pete vaan mennä porskuttaa, vaikka senhän meillä pitäisi se sairas yksilö olla ;)

Pentuja, lenkkiä ja näyttelyä

Kävimme perjantaina taas katsomassa pieniä englanninspringerspanielin pentuja ennenkuin nämä lähtevät uusiin koteihinsa. On ne pennut vaan suloisia :)

Hulda-äippä pitää vielä maitobaaria auki







Kiitos taas Marjutille, että saimme vierailla :)

Lauantaiaamuna pakkasin taas pitkästä aikaa Enzon autoon ja lähdimme lenkille isäni ja Samun kanssa. Uskon ja toivon, että täit ovat taakse jäänyttä elämää, joten treffeilläkin voi taas käydä :) Ja kyllä olikin kivaa, 2 tuntia painettiin umpihangessa ja vaikka mulla ei vauhtia niin paljon ollutkaan, niin löytyihän taas uusia lihaksia ;)









Jostain syystä meillä oli aika rauhallista loppupäivän ;)

Lauantai-iltana Enzo joutui kuitenkin vielä pesuun ja sunnuntaiaamuna auton nokka suunnattiin kohti Tamperetta. Matkalta otettiin Vippe ja Jukka kyytiin, Vippe oli ystävällisesti lupautunut viemään Enzon kehään. Meillä on edelleen ongelmana Enzon kanssa kehäliikkuminen. Jostain syystä poikaa ei vaan nappaa, vaikka muualla virtaa riittää yli oman tarpeen. Ei sillä muuten olisi niin väliä, mutta kun jätkällä on tosi ihanat liikkeet, niin olisihan niitä kiva tuomarillekin esitellä. Ajokeli oli todella huono menomatkalla, mutta perille päästiin, ja jopa ihan ajoissa :) Kehän laidalla olikin tuttuja ja Peten Santtu-pojan omistajatkin ilmaantuivat paikalle. Oli tosi kiva tavata taas! Aika sujui mukavasti hyvässä seurassa, ja Enzokin "pääsi" kehään. Kuvista tuhannet kiitokset Sadulle!!

Pikku-E odottaa arvosteluvuoroaan


Ja näin juoksee Enzo - päätään ravistellen...


Ja takaisin...


Enzo arvosteltavana ja sai ERIn. Vähänkö oli mamma tyytyväinen :)


Ja kilpailuluokassa





Ihan huippua!! Enzo sijoittui lopulta avoimessa luokassa neljänneksi!! :)


Vielä lopuksi kuva PU-kehästä. Mielettömän suuret kiitokset Vippelle handlauksesta!!! Oli tosi kiva välillä kerrankin katsoa kehän laidalta pojan menoa, ja hyvinhän se poikakin lähti "vieraan" mukaan. Ja vaikka kuulemani mukaan tuomari ei ymmärtänytkään leonbergien arvostelusta yhtään mitään jättäessään kaikki kääpiöt kehään (eli AVO-kilpailuluokassa sijoittuneet), niin me ollaan älyttömän tyytyväisiä päivän antiin. Mun mittapuun mukaan saksalaiselta tuomarilta KV-näyttelyssä saatu ERI on jo juhlan arvoinen :) Tuo tosin on aina se ikävä puoli näyttelyissä, että kun oma koira ei sitten loppuun asti menestykään, niin haukutaan toiset. No, kukin tyylillään ja taas opittiin uutta joistakin ihmisistä ja heidän mielipiteistään. Vielä kehän jälkeen ostettiin hiukan tuliaisia koirille, ja tietty ne pakolliset lakut, ja lähdettiin ajelemaan kotiin päin. Kotimatkakin sujui edelleen hyvässä seurassa, ja päästiin näkemään vielä "pikku"-Torreskin :)



"Täältä mä tuun ja mä oon oottanut teitä koko päivän ja mulla on nälkä!"


"Antakaa mulle ruokaaaaa!!"



Vippelle ja Jukalle iso kiitos reissuseurasta, oli paljon kivempaa ajellakin porukalla :) Meillä on täällä edelleen suhteellisen väsyneitä koiria (yksi ollut reissussa ja kotona odottaneet varmaan juosseet ovelle joka kerta, kun auto on mennyt ohi), ja kohta vääntäydytään lenkille. Näyttelysuunnitelmia toukokuulle on aika paljon (Somero, Harjavalta, Rauma), mutta sitä ennen meillä pidetään peukkuja pystyssä, että Enzo saisi paikan silmäpeilaukseen.

Uusia kuvia

Mulla on mennyt viimeinen kuukausi ihan harakoille - syystä, että olen ollut ihan mielettömän väsynyt. Mä en mitään muuta tekiskään kuin nukkuisin, jos se olis mahdollista. Lääkäri diagnosoi mulla viikko sitten kilpirauhasen vajaatoiminnan ja siihen saatu lääkitys toivottavasti jossain vaiheessa alkaa viedä tätä väsymystä pois (sekä mieluusti myös ne 9 lisäkiloa, jotka tuli kahdessa kuukaudessa...). Mutta laitetaan nyt muutama kuva, ettei ihan jää päivitykset retuperälle. Hengissä siis ollaan ja ihan kohta mä voin toivottavasti todeta, että mulla on - vihdoin ja viimein - lääkitys kohdallaan ;)

Yhtenä aamuna taivas oli älyttömän upean värinen, kun aurinko alkoi nousta:




Mulla oli myös pari apulaista kuvaamassa.


Kunnes tuli Enzo ja laittoi vähän säpinää sakkiin





Pienet aamupainit on aina paikallaan










Petekin innostui :)

Meillä on myös vihdoin ja viimein vietetty Minin synttäreitä. Mini täytti 10 vuotta meidän reissun aikana, ja nyt sitten vihdoin oli kakkua tarjolla Minillekin. Ja toisin kuin Enzo, Mini ei ollut sen vertaa hyvätapainen, että olisi tarjonnut kavereille kans vaan söi itse kaikki ;)

Minin kakku piti sisällään Whiskas-herkkupurkin ja 10 Kitbits-palaa. Kakku tosin vähän läsähti, mutta ei se tuntunut tyttöä haittaavan...




Ja kävinpä vielä Belunan kennelissäkin vierailulla, kiitos taas Arjalle ja Harrylle - oli kiva jutella!! Kyllä se naakkalauma sieltä pian laskeutuu ;)

Enzon kaunis siskopuoli Diwa





Muuten meille kuuluu ihan hyvää - Isla sai lopulta antibioottikuurin täiden takia. Tai oikeastaan siihen vaikutti myös Exspotista aiheutunut allerginen reaktio. Isla on aina sietänyt huonosti Exspotia (tulee kova kutina), ja olenkin sitä yrittänyt välttää, mutta silloin en siihen hätään parempaakaan ainetta saanut, joten sitä laitettiin. Soitin jo lääkärillekin siitä, kun tuntui, ettei kutina helpota yhtään ja eläviä täitä vaan löytyi ja löytyi. Matot oli toista viikkoa ulkona pakkasessa, koirien patja on siellä edelleen, samoin lelut. Imuroitiin koko talo, mutta ei vaan tuntunut hellittävän. Lääkäri sanoi kuitenkin, ettei just nyt voi tehdä mitään, kun Islalla on jo niin vahvat myrkyt päällä (Exspot ja Program-tabletit). Seuraavana aamuna seurasin tyttöä reilun tunnin ja se rapsutti taukoamatta jostain. Taas soitto eläinlääkärille, että eikö ihan tosiaan voi tehdä mitään, eikö edes pestä sitä millään - iho on rikki, maha täynnä punaista ihottumaa ja lonkat ruvella. No, siitä sitten antibioottikuuri päälle ja pesu desinfioivalla shampoolla. Nyt on alkanut helpottaa eikä eläviä täitä enää löydy, ainoastaan munia. Kutinaa on edelleen, mutta eiköhän se siitä helpota. Enzolta olen koko aikana löytänyt yhden elävän täin (ja siitäkin on jo toista viikkoa aikaa) ja Petellä ei ole ollut ensimmäistäkään. Joten seuraava ohjelmanumero meillä on Tampereen näyttely Enzon kanssa sunnuntaina.