Pilvilinnoista alas...

Huikean hienon viikonlopun jälkeen (tai oikeastaan jo sen aikana) huomasimme Minin lakanneen taas syömästä... Maanantaiaamuna soitin klinikalle ja kerroin, ettei Mini ole taas kolmena iltana pyytänyt iltaruokaansa ruokahalulääkkeestä huolimatta, ja on nyt alkanut oksentaa. Sunnuntai-maanantaiyön olin onneksi kotona ja heräsin ainakin 6 kertaa siivoamaan Minin oksennuksia. Minin hoitava lääkäri ei ollut vielä tullut töihin, mutta jätin soittopyynnön ja lääkäri soittikin heti vuoronsa alettua. Mini kiikutettiin klinikalle tiputukseen ja taas tehtiin lisää tutkimuksia, mutta turhaan. Lääkäri on aivan neuvoton ja sanoi, että hänestä tuntuu kuin löisi päätään seinään. Mini oli voimakkaasti kuivunut ja ainoa kunnollinen löydös oli korkea verenpaine. Lääkitystä siihen ei kuitenkaan voi aloittaa ennenkuin Mini syö. Lääkäri sanoi vielä konsultoivansa muita lääkäreitä, josko hänellä olisi jäänyt jotain huomaamatta. Pissanäytettä he eivät olleet saaneet, koska rakko oli ollut aivan tyhjä nesteytyksestä huolimatta. Tiistaina vein Minin heti aamusta, ja hoitaja totesi, että mysteeritapaus saapuu. Hän sanoi, että kissat ovat yleensä mysteerejä aika pitkään, mutta tämä on lajissaan täydellinen. No, meillähän on Peten kanssa jo kokemusta tästä, ja sanoin sitten vaan, että kun meillä sairastetaan, niin se tehdään sitten vaikeimman kautta... Mini oli koko tiistain klinikalla tipassa ja tutkimuksissa, mutta mitään ei löydy. Minille laitettiin kipulaastari ja se sai antibioottikuurin, ja nyt katsotaan ja odotetaan. Miniä ruokitaan nyt väkisin (sormella ruoka suuhun) ja juotetaan ruiskulla. Lääkäri soitteli äsken, ja kyseli Minin vointia. Kerroin, ettei syö eikä juo itse, mutta ei ole oksentanut. Nousin ylös (heräsin lääkärin soittoon) ja löysin aamun antibiootit oksennettuna sohvalta... Lääkäri sanoi myös, että jos kissa ei syö, niin vaihtoehto on nenä-mahaletku, mutta siihen en kyllä halua lähteä. Tiedän, että kissan on syötävä, mutta jos se on niin sairas, että sitä pitää kotonakin ruokkia letkun kautta, niin vaihtoehtoja on mielestäni tasan yksi. Mutta niin kauan yritetään kuin toivoa on. Mutta kuten Leena totesi: pakkoko sitä on aina lekalla kajauttaa, että tajuaa pieni ihminen elämän olevan muutakin kuin juhlaa...

Mini maanantaina klinikalle lähdössä

Isla kävi tiistaina vuorostaan hierojalla, ja tyttö oli hyvässä kunnossa :) Yhtään jumikohtaa ei löytynyt, liikkeet olivat puhtaat ja venytykset sujuivat hienosti! Olin kyllä hiukan yllättynyt, mutta hyvä näin. Eipä Isla kyllä oireillutkaan ole. Tästä on nyt hyvä lähteä 2 vuoden tauon jälkeen sunnuntaina näyttelyyn.

Loput kuulumiset kuvina, ei ole Minin lisäksi paljon tässä ehtinyt tapahtua... Osa kuvista on jo hiukan vanhojakin, mutta haitanneeko tuo.

Pete



Enzo edellä, Pete perässä



Isla


Vasemmalla Isla, oikealla Pete


Pete


Enzo



Isla


Pete


Pete sunnuntaina Marin pallutettavana :)

Ja olihan niitä iloisiakin juttuja. Kävimme maanantaina pikaisesti (Mini oli klinikalla) katsomassa Belunan pentuja, ja kyllä olikin taas kaunis, tasainen pentue. Ihania nappisilmiä :)

"Mitäs tänne on tullut?"


"Maistanpahan tästäkin vähän"


"Hei tänne muutti tällainen tikru!"


"Moi!"






Vähänkö söpö :)


Isokokoinen MOI


Pitää syödä hyvin, että jaksaa


Maitobaari on avattu


Ja loppuun vielä muutamia keväisiä kuvia